Sinä jolla on töitä, ja ehkä vieläpä vakituinen työ

Ihme juttu tuo puhelimen tai muun taskulaskimen käyttö ruokakaupassa. 

Itse olen vanhemmiltani oppinut päässälaskun jalon taidon, ja nimenomaan ruokakaupassa käydessä. 

Jos on rahaa sanotaan euromääräinen "väinölinna", eli kyse ei ole kovin monesta ostettavasta ruokatavarasta, niin kyllä pään pitäisi kyetä laskemaan ihan sentin tarkkuudella. Jos puhutaan satasten ruokaostoksista niin sitten euron-viiden euron tarkkuudella, vaan se ei taida kuulua tähän vähävaraisuus-keskusteluun. Boomer-ikäinen äitini sanoo vielä kassalla laskemansa summan, ja hyvin usein kassahenkilö ihmettelee, miten meni niin tarkkaan laskut (ehkä myös sitä, että ihminen laskee ostoksensa). Siinä saa iäkäs yksinelävä kansalainen vähän jutunjuurtakin toisinaan.

Eikö peruskoulussa enää opeteta päässälaskua? 

Voiko siitä, että nykyisin vähävaraiset valittavat joutuvansa taskulaskimen (puhelimen) kanssa kulkemaan kaupassa - mikä sanotaan jotenkin parkaisunomaisesti, voi muaaa parkaaa! - tehdä sen johtopäätöksen, että kun matematiikkaa ei osata, niin sitä kautta päädytään jossain kohtaa elämään yli varojen, ja sitten ollaankin tuossa tilanteessa, jossa sille päässälaskutaidolle olisikin konkreettista käyttöä, vaan kun ei osata, niin laskin laskee. Että jos olisi aina laskettu päässä, paljonko rahaa menee, niin ehkä ei sitten tarvitsisi sitä päässälaskua tehdä pakon edessä vaan edelleen ns. huvin vuoksi.  

Voi luoja. Piti sitten tulla viisastelemaan ja pätemään tuollaisella. Uskomatonta käytöstä aikuiselta ihmiseltä.

Osaan kyllä laskea päässä, mutta kas kummaa kun helpottaa todella paljon laskea puhelimella. Laskimeen käytettävissä oleva rahasumma josta vähennetään aina se mitä koriin tai kärryyn laittaa. Ei tarvitse sitten miettiä menikö siinä asioita pohtiessa ja lasta paimentaessa laskuissa sekaisin ja kassalla huomaa, että rahat ei riitäkään.

Mä kirjoitin olevani lähihoitaja ja sairaanhoitaja. Mun todellakin pitää osata laskea. Sä voisit opetella käytöstapoja ja ymmärtämistä, että mikä mun aiemmassa viestissä oli se pointti. Se pointti ei ollut laskimen käyttö vaan se, että tukien varassa eläminen ei ole mitään herkkua.

Aika usein huomaa myös Facebookissa, että vanhemmat ikäluokat laukoo mitä vain kommentteja eikä osata käyttäytyä. Joka paikkaan pitää päästä sanomaan kommenttinsa, ei ymmärretä pääpointtia eikä sitä, että joskus voi olla vain hiljaa.

Todella typerä pitää myös olla, jos ei ymmärrä, että 1100€ kahdella on todella vähän.

T: Se joka kertoi olevansa sairaanhoitaja jne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja varsinkin sitä, että työ on sairauteni mukaan muokattu. Minulla on paremmat edut kuin työkavereilla, mutta toisaalta ei kukaan haluaisi sairauttani.

On minulla silti pelko persiissä, että jossain kohtaa toteavat etteivät enää jousta, ja joko menen samalle viivalle kuin muut, tai saan potkut. Se pelottaa, koska muuta työtä minun on tosi vaikea saada.

Siksi teenkin työni nyt niin äärimmäisen hyvin, ettei tuota tilannetta tulisi koskaan eteen.

Olen pahoillani tilanteestasi. 

Meilläkin on muutama jotka ovat terveysperusteisesti kevennetyssä/muokatussa työssä. Suomeksi, tekevät vähemmän samalla työajalla ja palkalla. Tilalle ei ole tullut ketään paikkaamaan, joten me muut tehdään sitten enemmän. Emmekä jaksa. Ikävä tilanne, mutta tässä alkaa terveys mennä muiltakin jo.

Ihme juttu tuo puhelimen tai muun taskulaskimen käyttö ruokakaupassa. 

Itse olen vanhemmiltani oppinut päässälaskun jalon taidon, ja nimenomaan ruokakaupassa käydessä. 

Jos on rahaa sanotaan euromääräinen "väinölinna", eli kyse ei ole kovin monesta ostettavasta ruokatavarasta, niin kyllä pään pitäisi kyetä laskemaan ihan sentin tarkkuudella. Jos puhutaan satasten ruokaostoksista niin sitten euron-viiden euron tarkkuudella, vaan se ei taida kuulua tähän vähävaraisuus-keskusteluun. Boomer-ikäinen äitini sanoo vielä kassalla laskemansa summan, ja hyvin usein kassahenkilö ihmettelee, miten meni niin tarkkaan laskut (ehkä myös sitä, että ihminen laskee ostoksensa). Siinä saa iäkäs yksinelävä kansalainen vähän jutunjuurtakin toisinaan.

Eikö peruskoulussa enää opeteta päässälaskua? 

Voiko siitä, että nykyisin vähävaraiset valittavat joutuvansa taskulaskimen (puhelimen) kanssa kulkemaan kaupassa - mikä sanotaan jotenkin parkaisunomaisesti, voi muaaa parkaaa! - tehdä sen johtopäätöksen, että kun matematiikkaa ei osata, niin sitä kautta päädytään jossain kohtaa elämään yli varojen, ja sitten ollaankin tuossa tilanteessa, jossa sille päässälaskutaidolle olisikin konkreettista käyttöä, vaan kun ei osata, niin laskin laskee. Että jos olisi aina laskettu päässä, paljonko rahaa menee, niin ehkä ei sitten tarvitsisi sitä päässälaskua tehdä pakon edessä vaan edelleen ns. huvin vuoksi.  

Sellainen ylimielinen mulkku siellä sitten. Ei ole suakaan järjellä pilattu.

No en kyllä , koska tuntuu että terveys menee tällä työmäärällä, pukkaa keuhkokuumetta yms päälle. Olisin kohtuudesta kiitollinen 

En osaa, koska vihaan työtäni. Ahdistaa ja stressaa, saan paniikkikohtauksia ja olen koko ajan vihainen.

Aionkin irtisanoutua heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään potkut koska myöhästyin töistä. Fillarin kumi oli puhki joten myöhästyin. Ilmoitin kyllä että myöhästyn mutta tunti sen jälkeen kun olin tullut töihin niin sain potkut. Eka kerta kun myöhästyin töistä , ei annettu varoitusta edes vaan heti potkut. Vien raastuvaan potkut on varmasti laiton irtisanominen.

Jos ei alla muita varoituksia niin on kyllä käsittämätön irtisanominen...

Työttömät ovat loisia. Ja vielä kateellisia ja katkeria. M28

Ei kyllä enää jaksa olla kiitollinen, kun työuraa jo yli 40 vuotta takana. Vanha on jo väsynyt, onneksi parin vuoden päästä eläkkeelle.

Arvostan joo. Välillä tuntuu, että olen jotenkin huijannut elämässä, kun on helppo, kevyt ja siisti työ hyvillä lomilla ja ok palkalla. Saa elää huoletonta, rentoa ja yltäkylläistä elämää eikä tarvitse miettiä mitään köyhyyttä, huono-osaisuutta tai maksuhäiriöitä.

Osaan arvostaa ja olen onnellinen, että on ollut töitä. Olin työtön 91-92 ja sen jälkeen olen ollut yhden päivän työtön 1999. Mun määräaikainen oli päättymässä ja mut aiottiin irtisanoa. Pistin raivolla hakemuksia sisään ja pääsin vuorotteluvapaan sijaiseksi yhteen, mutta siinä piti ilmoittautua työkkärin listoille, että sai sen vuorotteluvapaan sijaisuuden. 

Se kuitenkin kannatti, opin paljon uusia asioita siinä sijaisuuden aikana ja ne poiki minulle vakipaikan ja ne taas poiki mulle uusia onnistuneita työhaastatteluita, kun myös opiskelin lisää. Olen nykyään asiantuntijatöissä ja hyväpalkkainen. 

En ymmärrä vuorotteluvapaan ja aikuisten opintotuen lakkauttamista ollenkaan. Olen matkan varrella nähnyt monta onnellista vuorotteluvapaan tai opintovapaan sijaista, jotka on tulleet työttöminä ja jatkaneet matkaa talon sisällä vakipaikkoihin tai määräaikaisuutta on jatkettu. Eli on todettu että tosi hyvä tyyppi ja tuossa jää yksi eläkkeelle, otetaan tuo Sanna sen tilalle.....Kyllä viime vuosina on tehty hallituksessa typeriä päätöksiä. 

Tuntuu kyllä pahalta se miten vaikea toi työttömyystilanne on. Tsemppiä ja onnea työnhakuun. 

Arvostan ja olen kiitollinen, mutta työ myös syö minua fyysisesti ja henkisesti tosi paljon. Ottaisin kernaasti vaikka vuoden vapaata jos tulopuoli olis turvattu.

.