Lue keskustelun säännöt.
Sinä jolla on töitä, ja ehkä vieläpä vakituinen työ
23.01.2026 |
Osaatko arvostaa sitä? Oletko kiitollinen?
Siihen nähden, että joka puolella on työttömyyttä ja irtisanomisia.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin arvostan. Aika paljon se vain syö henkisesti, että opiskelin lähihoitajasta sairaanhoitajaksi, tein vuoden sh:n työtä valmistumisen jälkeen ja sitten työnantajalla ei ollut tarjota sh:n työtä enää joten palasin lähihoitajaksi. Tuntuu turhalta koko opiskelut varsinkin, kun kesken opintojen tuli todella vaikea elämäntilanne, uupumus, masentuneisuutta yms. ja työllä ja tuskalla sain opinnot loppuun. Kaikki se tuska ja itkut opiskeluiden suhteen tuntuu turhalta.
Ja siis olen tyytyväinen, että on töitä edes lähihoitajana! Harmittaa vain, kun tuntuu menneen opinnot hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein jaksa olla kiitollinen. Töitä on 80 tuntia viikossa, säästötyistä ei kannata palkata lisää väkeä, koska jokainen saikuttaja ja perhevapaalainen saa käytännössä palkkansa meidän töissäolevien työstä. On siis pakko painaa pitkää päivää. Nyt on vielä 6 min taukoa ja sitten taas jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle.
Ei se vaihtamalla parane välttämättä.
Monessa työpaikassa se meno on todella sairasta eikä siitä muuksi muutu. Vaihtamalla saattaa päätyä samanlaiseen paikkaan, mutta siinä on edes mahdollisuus päätyä parempaan. Kun itse 3 vuotta sitten irtisanouduin erittäin toksisesta tiimistä, minulle moni hoki tuota kuinka ei se vaihtamalla parane. Muutami vuosi myöhemmin voin helposti todeta että yksi elämäni parhaita päätöksiä, vältin työuupumuksen ja mahdollisen burnoutin ja sain oikeasti hyvän esimiehen ja tiimin.
Tehotamistoimien myötä sama homma, töitä on juu mutta ne jotka ovat jääneet jäljelle, koitetaan tappaa tällä työmäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä, mutta olen todella, stressaantunut, väsynyt ja ahdistunut tämän työn takia. Kaikki mikä oli hyvin, on rikottu tässä työpaikassa. Vaihtaisin, jos vaan pääsisin muualle.
Ei se vaihtamalla parane välttämättä.
Monessa työpaikassa se meno on todella sairasta eikä siitä muuksi muutu. Vaihtamalla saattaa päätyä samanlaiseen paikkaan, mutta siinä on edes mahdollisuus päätyä parempaan. Kun itse 3 vuotta sitten irtisanouduin erittäin toksisesta tiimistä, minulle moni hoki tuota kuinka ei se vaihtamalla parane. Muutami vuosi myöhemmin voin helposti todeta että yksi elämäni parhaita päätöksiä, vältin työuupumuksen ja mahdollisen burnoutin ja sain oikeasti hyvän esimiehen ja tiimin.
Saattaa myös päätyä huonompaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakitöissä olen ollut viimeiset 20 vuotta.
Kaiken olen saanut itse maksaa, mitään tukia en saa. Mitään ei myöskään käteen jää koska palkka on pieni. Kaikki rahat menee ruokaan, asumiseen ja töissä käymiseen.
Olen kateellinen loisijoille, joilla on päivät vapaata eikä mitään stressiä toimeentulosta, koska aina voi heittäytyä muiden pussille. M43
Miksi et heittäydy itse yhteiskunnan tuille?
Osaan arvostaa erittäin paljon. Saan vuokran maksettua, ruokaa kaappiin ja vaatetta päälle. Kyllä se motivoi aamuisin lähtemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein jaksa olla kiitollinen. Töitä on 80 tuntia viikossa, säästötyistä ei kannata palkata lisää väkeä, koska jokainen saikuttaja ja perhevapaalainen saa käytännössä palkkansa meidän töissäolevien työstä. On siis pakko painaa pitkää päivää. Nyt on vielä 6 min taukoa ja sitten taas jatkuu.
Teet siis 7 päivää viikossa yli 11h töitä, vai 5 päivänä 16h? Vai miten tuo luku onnistuu? Oletko itse se ahnas yrittäjä, joka ei halua palkata työvoimaa vai miten olet päätynyt tuohon? Työntekijänä sinulla on kyllä oikeus kieltäytyä orjatyöstä, et varmaan allekirjoittanut työsopimusta 80h/vk?
Olen erityisen kiitollinen, että vakityö ja taloudellinen omavaraisuus on mahdollistanut pesäeron henkisesti väkivaltaisiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehotamistoimien myötä sama homma, töitä on juu mutta ne jotka ovat jääneet jäljelle, koitetaan tappaa tällä työmäärällä.
Aamen. Lisäksi säästösyistä sairauspoissaoloihin ei oteta sijaisia vaan työt jaetaan ja eläköityneiden tilalle ei palkata ketään vaikka työmäärä vain kasvaa koko ajan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein jaksa olla kiitollinen. Töitä on 80 tuntia viikossa, säästötyistä ei kannata palkata lisää väkeä, koska jokainen saikuttaja ja perhevapaalainen saa käytännössä palkkansa meidän töissäolevien työstä. On siis pakko painaa pitkää päivää. Nyt on vielä 6 min taukoa ja sitten taas jatkuu.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakitöissä olen ollut viimeiset 20 vuotta.
Kaiken olen saanut itse maksaa, mitään tukia en saa. Mitään ei myöskään käteen jää koska palkka on pieni. Kaikki rahat menee ruokaan, asumiseen ja töissä käymiseen.
Olen kateellinen loisijoille, joilla on päivät vapaata eikä mitään stressiä toimeentulosta, koska aina voi heittäytyä muiden pussille. M43
Älä viitsi olla typerys. Ei todellakaan ole mitään herkkua elää yhteiskunnan rahoilla. Mä olen ollut yhden lapsen opiskeleva yh ja voin sanoa, että kyllä oli kamalaa kun rahaa oli vähän. Meidän tulot nettona oli n.1100€ ja tästä piti maksaa kaikki vuokrasta lähtien. Kyllä piti usein kulkea kaupassa puhelin kädessä laskemassa mitä ruokaa on varaa ostaa. Aina kuitenkin huolehdin siitä, että lapsi saa syödäkseen.
T: Se joka kertoi olevansa sairaanhoitajaksi kouluttautunut, mutta tekee lähihoitajan työtä
Arvostan, mutta en jaksaisi sitä enää yhtään. Viimevuosi toi muutoksen joka veti maton altani ja jota itkin kuukausikaupalla ja jota edelleen suren ja kaipaan entistä. Ja tämä vuosi tuo taas muutoksen josta en tällä hetkellä tiedä yhtään mitään, olo on kuin oravanpyörässä jumissa olevalla heittopussilla.
En jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Jäin vanhuuseläkkeelle syksyllä 2023 ja vieläkin tarjotaan töitä. Valikoin niistä sitten parhaat päältä.
Olen ollut työttömänä muutaman viikon ysärillä ja vakitöissä nyt 25 vuotta putkeen, ilman päivänkään rakoja työsuhteissa. Näin viisikymppisenä alkaa välillä olemaan vähän päähänpotkittu olo, ehkä se aiheutetaan tahallaan ettei niin ketuttais jos laitetaan pihalle. 10 vuotta jos vielä kelpais niin sitten ei ehkä olisi niin väliäkään enää.
Arvostan todella paljon vakityötäni. Saan tehdä juuri sitä mitä osaan parhaiten, mahtava tiimi ja työurani paras esihenkilö, palkkakin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakitöissä olen ollut viimeiset 20 vuotta.
Kaiken olen saanut itse maksaa, mitään tukia en saa. Mitään ei myöskään käteen jää koska palkka on pieni. Kaikki rahat menee ruokaan, asumiseen ja töissä käymiseen.
Olen kateellinen loisijoille, joilla on päivät vapaata eikä mitään stressiä toimeentulosta, koska aina voi heittäytyä muiden pussille. M43
Älä viitsi olla typerys. Ei todellakaan ole mitään herkkua elää yhteiskunnan rahoilla. Mä olen ollut yhden lapsen opiskeleva yh ja voin sanoa, että kyllä oli kamalaa kun rahaa oli vähän. Meidän tulot nettona oli n.1100€ ja tästä piti maksaa kaikki vuokrasta lähtien. Kyllä piti usein kulkea kaupassa puhelin kädessä laskemassa mitä ruokaa on varaa ostaa. Aina kuitenkin huolehdin siitä, että lapsi saa syödäkseen.
T: Se joka kertoi olevansa sairaanhoitajaksi kouluttautunut, mutta tekee lähihoitajan t
Ihme juttu tuo puhelimen tai muun taskulaskimen käyttö ruokakaupassa.
Itse olen vanhemmiltani oppinut päässälaskun jalon taidon, ja nimenomaan ruokakaupassa käydessä.
Jos on rahaa sanotaan euromääräinen "väinölinna", eli kyse ei ole kovin monesta ostettavasta ruokatavarasta, niin kyllä pään pitäisi kyetä laskemaan ihan sentin tarkkuudella. Jos puhutaan satasten ruokaostoksista niin sitten euron-viiden euron tarkkuudella, vaan se ei taida kuulua tähän vähävaraisuus-keskusteluun. Boomer-ikäinen äitini sanoo vielä kassalla laskemansa summan, ja hyvin usein kassahenkilö ihmettelee, miten meni niin tarkkaan laskut (ehkä myös sitä, että ihminen laskee ostoksensa). Siinä saa iäkäs yksinelävä kansalainen vähän jutunjuurtakin toisinaan.
Eikö peruskoulussa enää opeteta päässälaskua?
Voiko siitä, että nykyisin vähävaraiset valittavat joutuvansa taskulaskimen (puhelimen) kanssa kulkemaan kaupassa - mikä sanotaan jotenkin parkaisunomaisesti, voi muaaa parkaaa! - tehdä sen johtopäätöksen, että kun matematiikkaa ei osata, niin sitä kautta päädytään jossain kohtaa elämään yli varojen, ja sitten ollaankin tuossa tilanteessa, jossa sille päässälaskutaidolle olisikin konkreettista käyttöä, vaan kun ei osata, niin laskin laskee. Että jos olisi aina laskettu päässä, paljonko rahaa menee, niin ehkä ei sitten tarvitsisi sitä päässälaskua tehdä pakon edessä vaan edelleen ns. huvin vuoksi.
No työtunnit leikaattiin 4h per päivä, joten tulot ovat 1000e/kk ja naapurin työttömälläkin suuremmat vuositulot kaikki tuet huomioiden.
Ja mitä tulee vakituiseen paikkaa, kyllä on vakituinen ja juuri imoitettiin, että osa vakituisista irtisanotaan tai lomautetaan kesällä, mikäli heille ei löydetä uutta kohdetta ja nykyinen kohde siis hävittiin vuodenvaihteessa olleen kilpailutuksen yhteydessä.
Pomo muistuttaa asiasta kerran kuussa. Idea lienee motivoida työntekijät tekemään ilmaista iltaa, viikonloppua jne, koska oven takana riittää jonoa ulkomaita myöten.
Kyllä arvostan ja olen kiitollinen.