Lue keskustelun säännöt.
Kakkujen tuputus
20.01.2026 |
Tosi hankalaa kyläpaikoissa tai kutsuilla, kun vängällä tuputetaan ottamaan kaiken maailman kakkuja ja sokerista syötävää. Mulla EI ole diabetestä, enkä viitsi valehdella, että on, mutta en kertakaikkiaan pysty syömään mitään äklömakeaa. Kaikki pätkiskakut ja yleensäkin sokeriset kakut, pullat ja pikkuleivät ovat ihan painajaista. Noloa, kun puoliväkisin vaaditaan ottamaan joka sorttia.
Joskus oon salaa kerännyt lautasliinan mutkaan lautaselle väkisin mätetyn kakkupalan ja vessareissulla huuhtonut pöntöstä.
Ei vaan uppoa makea, suklaatakaan en ole pystynyt syömään varmaan 30 vuoteen palaakaan.
Kaikki suolainen syötävä maistuu kyllä (kunhan ei ole liian rasvaista yms. uppopaistettua) , esim. sushia en ikinä varmaan saa tarpeeksi. Enkä lohivoileipiä :)
Oon ollut usein kyläpaikoissa ja kutsuilla ja juhlissa, joissa ei ole tarjolla yhtään mitään suolaista.
Kommentit (45)
Mun mielestä siitä voi sanoa ihan neutraalisti. Mulla on useampi tuttu, joka ei syö makeaa, ja kyllä muut jo tietävät, että heille ei sitä kannata tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuputtaminen on niin kiusallista. Tekisi mieli sanoa, että painu helv... niiden pullies kanssa.
Käyn tätini luona kahvilla kerran kuussa. Aina sanon etukäteen ettei sitten mitään herkkuja. Herkkuja toki syön ajoittain, mutta olen nirso ja se herkku pitää olla just oikea tuote. Eilen sitten yhtäkkiä nenän edessä oli Runebergintorttu lautasella ja käsky "nyt kyllä otat". No söin tortun, mutta ei ollut sellainen mistä tykkään. Oli kuiva koppura. Ei sellainen kostea ja tuore. Siksi ostan itse leivonnaiseni konditoriasta. Tuo oli jossain kaupan pakkauksessa.
Joka kerta tätini myös tuputtaa otatko limsaa, otatko vichyä, mulla olisi jäätelöä pakkasessa. Tähän päivään mennessä en ole ottanut. Vuosia vain jaksa tyrkyttää.
Se on ihan normaalia mun mielestä tuputtaa. Tai sit ite olen vaan käyny paikoissa joissa sanotaan, et ota vaan. Ja hae lisää. Sit mä joko otan tai en ota. Otan lisää tai en ota. Ja on muitakin jotka ottaa tai ei ota,ottaa lisää tai ei ota. Mut sit taas ihmisille joilla on ongelmia ylipäätään mennä minnekään kahvi/kakku tai ruokakutsulle, ei vaan mene. Tai ilmoittaa jo kutsun saapuessa, että voi tulla mut tarjottavaa ei tarvitse hänelle varata.
Vierailija kirjoitti:
Tuputtaminen on niin kiusallista. Tekisi mieli sanoa, että painu helv... niiden pullies kanssa.
Käyn tätini luona kahvilla kerran kuussa. Aina sanon etukäteen ettei sitten mitään herkkuja. Herkkuja toki syön ajoittain, mutta olen nirso ja se herkku pitää olla just oikea tuote. Eilen sitten yhtäkkiä nenän edessä oli Runebergintorttu lautasella ja käsky "nyt kyllä otat". No söin tortun, mutta ei ollut sellainen mistä tykkään. Oli kuiva koppura. Ei sellainen kostea ja tuore. Siksi ostan itse leivonnaiseni konditoriasta. Tuo oli jossain kaupan pakkauksessa.
Joka kerta tätini myös tuputtaa otatko limsaa, otatko vichyä, mulla olisi jäätelöä pakkasessa. Tähän päivään mennessä en ole ottanut. Vuosia vain jaksa tyrkyttää.
Lisäksi vielä tiivaaminen "miksi et ota" ja se mutina "ei taas kelpaa mikään". Ihan uskomatonta. Tätä siis vuositolkulla. Minä en voi ymmärtää että ei mene päähän se, että kaikki eivät tykkää.
Tämä on sellainen ongelma mitä ei voi ymmärtää jos itse ei ole kokenut. Minulle se on viimeisen 40 vuoden aikana tullut niin tutuksi. Pahimmillaan on käynyt niin, että on ollut mukava mennä kylään ja jutellaan ja nauretaan. Kahvit valmiiksi ja kakut pöytään. Sitten alkaa se tarjoaminen ja kun kieltäytyy niin tuputus. Pahimmillaan tilanne on mennyt todella kiusalliseksi eli selvästi tyrkyttäjä loukkaantuu ja tulee hiljaisuus. Joskus tuollaisen jälkeen on ollut minuutin puhetauko.
Kun olin ensimmäisiä kertoja tapaamassa ex appivanhempiani niin kahvipöydässä anoppi tyrkytti tarjolla olevia viinereitä. Sanoin, että "ei kiitos". Siihen sainkin vastaukseksi motkotuksen, että nykynuoret lihoo, kun syövät herkkuja. Ennen kulutettiin työllä.
Appivanhemmat olivat jo iäkkäitä ja tiesin, että anoppi on aika tyly. Tuo kyllä yllätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vahingossa "kakkojen taputus" ja mietin, että siis joku suoritusta arvosteleva vessaraati vai ihan että taputellaan p*skaa ja minkä tähden?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sellainen ongelma mitä ei voi ymmärtää jos itse ei ole kokenut. Minulle se on viimeisen 40 vuoden aikana tullut niin tutuksi. Pahimmillaan on käynyt niin, että on ollut mukava mennä kylään ja jutellaan ja nauretaan. Kahvit valmiiksi ja kakut pöytään. Sitten alkaa se tarjoaminen ja kun kieltäytyy niin tuputus. Pahimmillaan tilanne on mennyt todella kiusalliseksi eli selvästi tyrkyttäjä loukkaantuu ja tulee hiljaisuus. Joskus tuollaisen jälkeen on ollut minuutin puhetauko.
Kun olin ensimmäisiä kertoja tapaamassa ex appivanhempiani niin kahvipöydässä anoppi tyrkytti tarjolla olevia viinereitä. Sanoin, että "ei kiitos". Siihen sainkin vastaukseksi motkotuksen, että nykynuoret lihoo, kun syövät herkkuja. Ennen kulutettiin työllä.
Appivanhemmat olivat jo iäkkäitä ja tiesin, että anoppi on aika tyly. Tuo kyllä yllätti.
Kyse tosiaankin vanhoista ihmisistä , eivät millään usko, kun sanon ettei maistu. Olen siis yrittänyt kyllä kertoa. Kavereiden kanssa ei ole tätä ongelmaa, kun he tietävät kyllä tilanteen, mutta jossain sukulaistädin 80-vuotispäivillä tms. on tosi vaikeaa, kun ei uskota, että en halua. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätäthän myös syömättä saaristolaisleivälle tehdyt lohileivät? Tyypillisessä saaristolaisleivässä on yhtä paljon sokeria kuin tavallisessa pullassa.
Eipä ole sellaisia tullut ikinä vielä vastaan. Saaristolaisleipä on sellaista kosteaa makeaa mössöä, vähän kuin raakaa, liian vähän aikaa paistettua leipää söisi tai jotain piparitaikinaa. Taitaa olla leipä, jota suurin osa ihmisistä inhoaa niin ei sitä juhlien lohileipiin laiteta
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut kylässä, jossa kakkuja on pakotettu kurkusta alas. Kyllä sitä voi aina avata suun ja sanoa asiasta. Toki kohteliasta on, jos ei kieltäydy kaikesta tarjottavasta mutta on myös isäntäperheen ymmärrettävä, että tarjottavaa pitää olla erilaista. Ensimmäisellä kerralla tuo menee tietämättömyyden piikkiin mutta toisella kerralla pitäisi osata jo varautua.
Enkä minä ole koskaan ollut juhlissa, siis oikeissa juhlissa, jossa ei olisi ollut mitään suolaista tarjolla.
Kun ap valittaa olleensa useinkin juhlissa, joissa ei suolaista ole ollut tarjolla.
Voi kun joku ymmärtäisi tarjota ap:lle marie keksiä. Ei ole makeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuputtaminen on niin kiusallista. Tekisi mieli sanoa, että painu helv... niiden pullies kanssa.
Käyn tätini luona kahvilla kerran kuussa. Aina sanon etukäteen ettei sitten mitään herkkuja. Herkkuja toki syön ajoittain, mutta olen nirso ja se herkku pitää olla just oikea tuote. Eilen sitten yhtäkkiä nenän edessä oli Runebergintorttu lautasella ja käsky "nyt kyllä otat". No söin tortun, mutta ei ollut sellainen mistä tykkään. Oli kuiva koppura. Ei sellainen kostea ja tuore. Siksi ostan itse leivonnaiseni konditoriasta. Tuo oli jossain kaupan pakkauksessa.
Joka kerta tätini myös tuputtaa otatko limsaa, otatko vichyä, mulla olisi jäätelöä pakkasessa. Tähän päivään mennessä en ole ottanut. Vuosia vain jaksa tyrkyttää.
Varsinkin vanhat ihmiset tykkää tarjota ja kysyy haluaako jäätelöä tai joitakin. Se on rakkauden osoitus sinulle vanhalta tädiltäsi. Täti haluaa näin ilmaista, että olet hänelle tärkeä.
Sitten joskus kun täti on poistunut paremmille jäätelöapajille saatat murheellisena miettiä , miten ihanaa oli, kun täti sentään halusi tarjota sinulle vichyä ym.
Se, että sinulle joku haluaa jotakin tarjota, ei ole ollenkaan itsestään selvää.
"....mutta jossain tädin 80v päivillä tms on tosi vaikeaa, kun ei uskota."
No toivotaan, että pääset äkkiä noista vanhoista sukulaisista eroon , niin loppuu tuokin vaiva :DDDDDDDD
Ei ne kauaa elä ja vaikka eläiskin niin eivät jaksa leipoa ja tuputtaa enää kovin kauaa. Luonto korjaa tuon ongelman ajan kanssa. Ja voithan sinä vältellä noihin kemuihin menemistä.
Ilmoitat vaan olevasi flunssassa ja et halua tulla vanhaa tätiä tartuttamaan.
Sillä tuosta riesasta pääset.
Miksi mennä juhliin/kutsuille/kahville, kun kerran on vaikeata siellä olla? Tai vie omat eväät ja kun kakkua tuputetaan tempaiset sushit esiin ja alat syömään ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"....mutta jossain tädin 80v päivillä tms on tosi vaikeaa, kun ei uskota."
No toivotaan, että pääset äkkiä noista vanhoista sukulaisista eroon , niin loppuu tuokin vaiva :DDDDDDDD
Ei ne kauaa elä ja vaikka eläiskin niin eivät jaksa leipoa ja tuputtaa enää kovin kauaa. Luonto korjaa tuon ongelman ajan kanssa. Ja voithan sinä vältellä noihin kemuihin menemistä.
Ilmoitat vaan olevasi flunssassa ja et halua tulla vanhaa tätiä tartuttamaan.
Sillä tuosta riesasta pääset.
Miksi mennä juhliin/kutsuille/kahville, kun kerran on vaikeata siellä olla? Tai vie omat eväät ja kun kakkua tuputetaan tempaiset sushit esiin ja alat syömään ;D
Siksi menen, kun haluan nähdä sukua ja kahvi maistuu kyllä. En vain halua syödä muita tarjottavia, koska en niistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP luulee, että hän ja hänen syöminen on kaiken keskipisteenä jopa tädin 80v juhlissa.
Miten siellä nyt just sinun syömisiä vahdataan? Eikö siellä ole muita vieraita?
En itse ainakaan vahdi joka vieraan syömisiä juhlissa.
On sullakin ap ongelmat! Kuinka helevetin hankalaa on sanoa vain ei kiitos ja sanoa et pysty syömään makeaa?!
Ei minulla olisi ongelmaa vain se kahvi hörpätä.
Mä en myöskään pidä oikein mistään makeasta. Jokin suklaakakku-tai jäätelö ovat minulle ihan kauhistuksia, en pysty syömään. Jotain kuivakakkua tai pullaa voin jonkin verran syödä. Tuntuu myös hassulta syödä turhaan sellaista, mitä inhoaa, kun muutenkin olisi tarvetta vähän keventyä. Usein tosiaan tuntuu olevan, että kun kutsutaan kahville, kyläpaikassa saattaa olla makeaa täytekakkua, makeita keksejä ja ehkä vielä jotain makeaa piirakkaa, ei mitään suolaista. Itse otan aina jotain kohteliaisuudesta vähän. Jos kukaan ei huomaa, piilotan sen vähänkin lautaselle lautasliinan alle. Jos on pakko syödä, eikä muuta voi, sitten yritän.
Vierailija kirjoitti:
Pienen palan voi syödä ihan kohteliaisuudesta.
Minä en syö karkkia. Kerran eräs henkilö tarjosi lakritsaa. Kerroin etten syö karkkia. Siihen hän tokaisi, että lakritsa ei ole karkkia. Vastasin etten ole vielä tähän päivään opetellu. Ennen olin hulluna lakritsaan. En todellakaan ota kenenkään mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Näillä on aina kyse vähän sellaisesta "hei huomatkaa minut, olen parempi ihminen, en syö sokeria/sitä/tätä/tuota".
Mitä ihmettä sekoilet?! Ei minä numeroa tai parempaa itsestäni tee kieltäytymällä. Eikä kukaan jää ihmettelemään. Kaikille on ollu ok. En nyt kaikesta kieltäydy.
No on sulla ongelma, Ap! Omaan napaan tuijottelu noin kivaa? Opettele sanomaan ,,Ei kiitos,, ja sillä selvä.