Onko täydellinen käytöstavattomuus todella näin yleistä?
Täällä moni oikein kehuskelee sillä, että heillä ei ole mitään tapoja. He ovat vain ihailtavan rehellisiä, kun eivät kommentoi toisten uutta taloa/rakennustyömaata/lasta, koska heistä talo on tylsä tai vääränlainen tai tavanomainen tai jotain muuta. Ja kaverin vauvasta ei tietenkään voi sanoa mitään positiivista, koska lapsi on ruma. Tietenkään ei kannata olla iloinen kaverin puolesta, jos tämä saa uuden työpaikan, koska melkein kaikillahan nyt töitä on. Ja mitä sitten, jos kaverin lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi/valmistuu ammattiin, kaikkihan nyt niin tekevät. Häissä ainakaan kannata onnitella, kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja rahaa vain kärkkyvät häät järjestämällä.
Oletteko kaikki provoja vai eikö ihmisillä todellakaan ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja tai sosiaalisia taitoja? Tuollainen käytös on vain ja ainoastaan sivistymätöntä ja tökeröä ja puolusteltavissa vain, jos olette autisteja. Se, että on ' rehellinen' ei ole mikään kehuttava seikka, jos se tarkoittaa vain sitä, että ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Sillä ei ole mitään väliä, onko teistä se kaverin talo kiva tai vauva söpö, tai kiinnostaako teitä pätkääkään tai onko se anopilta saatu vaasi kuinka kamala tahansa. Käytöstapoihin kuuluu, että jokaista mielijohdettaan ei tehdä tiettäväksi, vaan kaverien taloja ja vauvoja kehutaan ja saatuja lahjoja ihastellaan. Aina! Opetatteko te lapsillennekin, että aina saa sanoa, mitä sylki suuhun tuo ja ainakaan ei tarvitse ikinä olla kohtelias? Ja sitten ihmetellään, miksi firmat joutuvat palkkaamaan nuorille keskiportaan lupauksilleen käytöskouluttajia ennen kuin heidät voi päästää minkäänlaisiin kontakteihin asiakkaiden kanssa.
Kommentit (37)
Enpä olisi asiaa osannut paremmin ilmaista. Täysin samaa mieltä kanssasi, ap.
joiden mielestä on ihan ok sanoa toiselle päin naamaa vaikka " Tukkasi on tosi kamala, se saa sinut näyttämään 10 vuotta vanhemmalta" . Väittävät että he nyt vain ovat rehellisiä, ja kyllä se pitäisi kestää. No, tästä lähin aion olla yhtä rehellinen, ja vastata sitten saman tasoisilla yhtä rehellisillä kommenteilla. Ei järin sivistynyttä minultakaan, mutta ehkä joku noista ääliöistä sitten tajuaisi...
Kun sen nyt jokainen tietää, että samanlaisilta rääpäleiltä ne vastasyntyneet kaikki näyttävät, mutta niitä vaan kuuluu kehua.
Kehujille tietysti hymyillään nätisti kuten kuuluukin, ja ollaan iloisia, kun keksivät jotain hyvää sanottavaa.
vauvat ei kyllä kaikki näytä samalta.
samaa mieltä ap:n kanssa!
En tajua, minkä haasteen otin itselleni joskus hyysättäväksi ja koulutettavaksi. Sitä se varmasti oli, ei muuta.
Pahinta on, että vaikka olen jotain tapoja saanut perille, ja firma on myös kouluttanut häntä, niin siirtää huonot tavat ja " rehellisyyden" ihannoimista lapsillemmekin. Aina riitaa tulee tästä aiheesta. Tarvitseeko sanoa, että ei ole hirveästi ystäviä miehelläni ja osa vanhoista tuttavistanikin pitää välimatkaa, kun eivät pidä miehestäni/ovat lähes riidoissa.
Fletchille sanoisin että on se meidän suomalaisten keskuudessa, teillä suomenruotsalaisilla on varmaan eri tilanne.
Vierailija:
Kun sen nyt jokainen tietää, että samanlaisilta rääpäleiltä ne vastasyntyneet kaikki näyttävät, mutta niitä vaan kuuluu kehua.Kehujille tietysti hymyillään nätisti kuten kuuluukin, ja ollaan iloisia, kun keksivät jotain hyvää sanottavaa.
Eikä ole tarvinut keksimällä keksiä kaunista/kivaa sanottavaa vaan ihan aidosti kyllä olen ihaillut jokaista! Mun mielestä mikään ei ole suloisempaa kuin pieni vauva.
Meidän poju muuten oli niitä vauvoja, jotka ovat maailman kauneimpia lähinnä vain vanhempiensa silmissä, mutta kyllä kaikki silti osasivat hänestä jotain nättiä sanoa ja usein vielä niin, että se kuulosti ihan aidolta. Kuka naureskeli, miten jollain voi olla niin pienet varpaat ja sormet, kuka ihasteli vahvaa tarttumaotetta, kenestä untuvainen päälaki oli kerrassaan ihana ja kenestä vauvan ilme oli vertaansa vailla. Ei sitä tarvitse varsinaisesti valehdella, riittää, että tuo esiin niitä positiivisia puolia.
Vierailija:
Fletchille sanoisin että on se meidän suomalaisten keskuudessa, teillä suomenruotsalaisilla on varmaan eri tilanne.
Vierailija:
Fletchille sanoisin että on se meidän suomalaisten keskuudessa, teillä suomenruotsalaisilla on varmaan eri tilanne.
mutta tietysti, jos on kovin ahdistunut, niin näkyyhän se ulospäinkin. Ja se SAA näkyä!
Sallitut tunteet ovat katkeruus ja viha, muut ovat ihan feikkiä ja teatteria!
tyyppisiä " totuuden torvia" . Ja jos joku todella käyttäytyy, kuten sanoo, niin aika " kivaa" mallia lapsille. Missä on ihmisen perussympatia? Hienotunteisuus? Peruskohteliaisuus?
Totta ihmeessä se on selvää, ettei kenenkään toisen lapsi ole yhtä ihana kuin oma tai toisen asunnossa ei voi jokainen nurkka miellyttää ja itse tekisi niin ja näin, mutta varsinkin, kun puhutaan ystävistä, kavereista, sukulaisista, tuttavista - ei vihamiehistä - niin miksi sanoa jotain inhottavaa tai olla töykeästi sanomatta yhtään mitään? Ihmettelen.
Joku viittasi jo kielikysymykseenkin. Hei, itsetuntoa suomenkieliset, hyvä käytös ei ole kielikysymys! ;-)
Minäkin olen samaa mieltä ap:n kanssa.
Enkä väittänyt rumia vauvoja olevan.
Ja ap kertoi ensin tästä teatterista, jota käytöstavoiksi kutsutaan.
Ei kyse sinänsä ole kielestä, eikä tämä myöskään ole itsetuntokysymys vaan olemassaoleva tosiasia.
t se, joka asiasta puhui
Katsoin jokin aiak sitten dokkarin, missä käsiteltiin lapsen kehitystä tuon valehtelun kannalta. Pienillä lapsilla on vaihe (joskus 3-vuotiaana) jolloin kuvittelevat että ellei äiti näe jotakin niin hän ei VOI tietää sitä. Lapsi jätettiin yksin huoneeseen missä täytekakku. No, hän siitä vähän maisteli vaikka oli sanottu ettei saa. Äiti tuli ja torui lastaan joka täysin viattomana sanoi, ettei ole syönyt - äiti ei ole ollut huoneessa, ei voi tietää.
Sitten 7 vuoden paikkeille tulee täydellinen totuuden kausi. Äiti sai tädiltä lahjaksi kaamean vaasin, mutta kiitteli silti ja sanoi että onpa nätti. Tyttö rupesi inttämään että sähän inhoat tuollasia, annoit itse juuri pois samanlaisen. Äiti yrittää selviytyä mutta tyttö inttää.
Tämä kauden pitäisi poistua muutaman vuoden sisällä, mutta ilmeisesti suuri osa suomalaisista on sitten tällä tasolla!!
suomalaisissakin perheissä.
Esim. omaan kotikasvatukseeni ei kuulu sanojen " vittu, pillu, huora ja perkele" käyttö normaalissa kanssakäymisessä, eikä myöskään tapoihin kuulu se, että " sanotaan mitä sylki suuhun tuo" .
Senpä takia entisen anoppini kanssa oli vaikea tulla toimeen. Hänen mielestään me olimme tekopyhiä hurskatelijoita, kun emme " toitottaneet totuutta" kaikkialla.
Vierailija:
Minäkin olen samaa mieltä ap:n kanssa.
Enkä väittänyt rumia vauvoja olevan.
Ja ap kertoi ensin tästä teatterista, jota käytöstavoiksi kutsutaan.
" Ruman sanan" kaunistelu tai sanomatta jättäminen oli hienostelua ja teeskentelyä.
Tämä on totuuden torvien taustalla oleva perinne, joka tarvitsee useamman sukupolven sivistämisen ennenkuin se katoaa.
Täällä voin sanoa että jonkun keskeneräinen rakennustyömaa on ihan hemmetin tylsää katsottavaa, mutta jos ystäväni oikeasti minut työmaalleen veisi, sanoisin varmaan että onpa kivalla paikalla tämä tontti, tai että kiva pohjaratkaisu tässä talossanne tms.
Käytöstapjen puute kyllä näkyy, valitettavasti, joka paikassa mutta etenkin nimettömänä ja kasvottomana netissä on helppo sanoa suoraan mitä ajattelee - toki silloinkin pitäisi muistaa että ketään ei tahallaan loukkaa.
a muutamalla ystävällisellä lauseella ja kysymyksellä.
Siksi minusta käyttäytymisen puute tai " Mitä Minua Ei Kiinnosta Pitäisikö" -asenne ei voi johtua mistään käyttäytymisperinteestä - vai voiko?
Eri asia, jos puhuttaisiin vaikka rapuveitsen käytöstä, niin siinä voisi vedota, että juu, suomenruotsalaisilla on pitkät perinteet. Hieman karrikoiden. ;-)
unohtuvat empatia ja sympatia ja kaikki maailman käytöstavat. Se on silkkaa JUNTTIUTTA, käyttäytyä " rehellisesti" , eihän sitä voi sanoa kaunista sanaa ystävän vauvasta, verhoista tai itse ystävästä. Sehän olisi MIELISTELYÄ, jos en itse pidä niitä kauniina tai kivana! Kauniit sanat luovat tästä maailmasta mukavamman elää. Mutta tunnen kyllä näitä " olen hiljaa jos verhot ovat mielestäni rumat-tyyppejä" , jotka ovat niin ylpeitä omasta " rehellisyydestään" (lue: JUNTTIUDESTAAN), mutta ei voi kuin toivoa, että nämä tyypit saisivat käydä ulkomailla opettelemassa toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista.