Onnellisiako ovat ne, jotka voivat

muita ihmisiä kiusata ja loukata ilman että tuollaiset teot heille mitenkään missään vaiheessa kostautuvat.

Meinaan vaan, että jos minä jotakin vastaavaa tekisin, niin ei mene hetkeäkään kun itselleni sattuu jotain - kompastun ja lennän rähmälleni tms. - ikään kuin "siitäs sait".
Ja vielä onnellisempia ovat ne, joilla tuo kiusaaminen ja loukkaaminen ja ylimielisyys tulee ikään kuin jonkin virka-aseman tms. vuoksi. Kuten nyt vaikkapa joku Varhan apulaishoitaja joka tulee pää punaisena huutamaan jostakin työsuojelullisesta asiasta, siis sellaisesta asiasta, joka sen apulaisoh:n pitäisi ymmärtää työsuojeluseikaksi johon hänen pitäisi ymmärtää puuttua. No, mut hei, siinähän huusi, ehkä sai itsellensa hyvää mieltä, kun oli olevinaan paremminkin tietävä!

Ja näissä virkahenkilöissä tai työsuhdeasioissa, niin juttuhan on niin, että jos käyttäytyvät tilanteessa jotakin epäasiallisesti, ja jos siitä sitten joku alkaa valittaa, niin sanovat "minä en kyllä muista tuollaista lainkaan!" Just, just. Raukkoja.