Lue keskustelun säännöt.
Asperger/ADHD diagnosoimattomana aikuisella
17.01.2026 |
Hei, minulla on uudehko suhde, ja olen syvässä ihmetyksen tilassa miehen käytöksen suhteen. Mies on saanut noin 3kk-6kk välein suhteettoman raivarit oudoista asioista. Ei kuuntele järkipuhetta silloin, ja tuntuu tulkitsevan muiden tekemisiä tai sanomisia aivan omituisesti. Raivokohtaukset kestävät päiviä ja saavat aina uutta tuulta purjeisiinsa.
Vika on aina muissa, ei itsessä. Saattaa kyllä uhriutua, tyyliin "kai mä sitten olen niin paska", mutta ei tosissaan kykene minkäänlaiseen itsereflektioon. Syyttää lapsiaan, joskus myös minun lapsia mutta puutun niin kiivaasti ja poistutaan omaan kotiin, että tilanteet eivät pääse kehittymään.
Miehellä on jonkin asteisia arjenhallinnan ongelmia esimerkiksi siivoukset, töiden ja arjen asioiden aikataulutuksen kanssa.
Olen käsittänyt, että hänellä on jopa diagnosoitu nuo otsikossa olevat, mutta kokee diagnoosit virheelliseksi. Itse olen alkanut uskoa että ne ovat ihan oikeat hänelle.
En oikein tiedä mitä tehdä suhteen kanssa. Jos toinen ei kykene itsereflektioon ja saa yllättäen suhteettomia raivareita joiden aikana ei kykene normaaliin elämään, niin tuskin suhdetta kannattaa jatkaa. Yrittäisittekö vielä puhua diagnooseista tässä tapauksessa miehen kanssa, vai juoksisitteko ja kovaa? 😅 Emme asu yhdessä joten on helppo vaan lopettaa suhde. Tuntuu kirjalle, kun olen yrittänyt rauhallisesti ratkoa tilanteita ja saan vaan syyttelyä tai kylmyyttä osakseni.
Kommentit (26)
Huomaatko AP, että aloit jo hieman "pehmitellä" ja puolustella tilannetta eli kerroit, ettei lapsesi kovin usein näe raivaritilanteita? Kertakin on liikaa, kun kyseessä on aikuinen ihminen. Täällä on aika suoraan neuvottu jättämään mies. Se on hyvä neuvo.
Suhteen jatkaminen tai fuck buddyinä jatkaminen on oman ja lastesi elämän haaskausta. Tottakai asia mietityttää ja surettaa, olet suhteeseen satsannut ja kiintynyt mieheen ja lapsiin. Mieti asiaa näin: ostat kaupasta pussin omenoita (10 kpl) ja yksi niistä on vähän homeessa. Et raaski heittää omenaa heti pois, periaatteessa se on syötävä, mutta valitset kuitenkin pussista aina jonkin muun omenan juuri sillä hetkellä syötäväksi (syöt omenan päivässä) . Parin päivän päästä se homeinen omena onkin homehduttanut muutkin omenat ja joudut heittämään kaikki loput 8 omenaa homeisina bioroskiin. Maksoit 10 omenaa, ehdit syödä niistä 2 ja heitit 8 roskiin sen takia, että et raaskinut heittää roskiin yhtä (1 kpl) omenaa heti kotiin päästyäsi, kun huomasit sen olevan homeessa. Ajattelit, että syöt homeisesta omenasta ne hyvät kohdat, joten et halua heittää koko omenaa roskiin. Kun siitä kuitenkin maksoit. Et silti syönyt omenaa heti, valitsit mielummin kokonaan homeettoman syötäväksi ja kahden päivän jälkeen jouduitkin heittämään 10:stä maksetusta omenasta 8 pois sen vuoksi, että et heti homeen huomattuasi raaskinut heittää yhtä! omenaa pois.
Tuo omenavertaus on oikein pätevä sun tilanteeseen. Koska olet laittanut x määrän resursseja kiinni suhteeseen, tuntuu sinusta tuhlaukselta lopettaa koko suhde. Silloinhan menetät sen "hyödyn" johon olet investoinut aikaa ja tunteita. Haluat mielummin elätellä toiveita tilanteen muuttumisesta, koska silloin investointisi ei olisi mennyt "hukkaan", koska sinulla olisi vielä suhde mieheen. Vaikka suhde olisikin paska (ainakin välillä). Todellisuudessa vain jatkat resurssiesi hukkaamista roikkuessasi tuollaisessa suhteessa, toiveajattelu ei muutu todeksi eikä paska suklaakonvehdiksi. Joskus täytyy hyväksyä, että virhearvioita tapahtuu ja kaikkea satsaamaansa ei saa takaisin. Sellaista elämä on, oppirahojen maksamista. Nyt kun lähdet, niin pääset vielä suht vähillä kolhuilta, jos odotat viisi vuotta tilanteen muuttumista, niin "lasku" on paljon isompi.
N48 adhd aspergeri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Huomaatko AP, että aloit jo hieman "pehmitellä" ja puolustella tilannetta eli kerroit, ettei lapsesi kovin usein näe raivaritilanteita? Kertakin on liikaa, kun kyseessä on aikuinen ihminen. Täällä on aika suoraan neuvottu jättämään mies. Se on hyvä neuvo. Suhteen jatkaminen tai fuck buddyinä jatkaminen on oman ja lastesi elämän haaskausta. Tottakai asia mietityttää ja surettaa, olet suhteeseen satsannut ja kiintynyt mieheen ja lapsiin. Mieti asiaa näin: ostat kaupasta pussin omenoita (10 kpl) ja yksi niistä on vähän homeessa. Et raaski heittää omenaa heti pois, periaatteessa se on syötävä, mutta valitset kuitenkin pussista aina jonkin muun omenan juuri sillä hetkellä syötäväksi (syöt omenan päivässä) . Parin päivän päästä se homeinen omena onkin homehduttanut muutkin omenat ja joudut heittämään kaikki loput 8 omenaa homeisina bioroskiin. Maksoit 10 omenaa, ehdit syödä niistä 2 ja heitit 8 roskiin sen takia, että et raaskinut heittää r
Huomasin kyllä...olen myös huomannut, etten kerro ystäville enää kaikkea mitä suhteessa tapahtuu...eli niitä ikäviä asioita. Pehmittelen myös tapahtumia ja jätän osia kertomatta, ettei kertomani kuulostaisi niin brutaalille. Ihan hullua miten ihminen taipuukaan. Tekisi tosi paljon mieli ottaa hänen exäänsä yhteyttä ja kysyä että miten asiat oikeasti olivat. Olen alkanut uskoa,että se mitä hän on kertonut tästä naisesta ei ole totta. Voitte arvata, että exä oli "sairas, narsistinen, vei kaikki rahat, valehteli". Mutta ei taida kannattaa, koska pahimmillaan mikäli tämä mies on narsistinen, tulee kostamaan sen jos saa tietää.
Persoonallisuushäiriöltä tuo kuulostaa, ei toki sulje pois autismia myös, mutta ne eivät kulje käsi kädessä.
Sinuna pistäisin poikki.
Kuulostaa myös sellaiselta ihmiseltä, joka sulkee kaikki ikävät tunteet sisäänsä ja sitten räjähtää. Ehkä oppinut lapsesta asti, ettei tunteita saa näyttää eikä ole koskaan oppinut tulemaan itsensä kanssa toimeen.
Ei johdu nepsyydestä, vaan ihan jostain muusta. Oliko aloituksen tarkoitus taas saada joukot haukkumaan nepsyjä? Kiitos teille valveutuneille kommentoijille, jotka ette tähän lähteneet. Terveisin AuDHDn äiti.