Mikä on nolointa mitä väsynyt äiti voi tehdä?
Täälä viikolla mies pyysi eräänä aamuna keittämään kahvia..no mie reippaana keittämään, vedet laitoin ja sit hokasin ettei ole puruja ollenkaan kotona. Eli iltapäivällä kauppaan ostamaan niitä sit.
Ostin kaupasta kaikkea muuta esim. jäätelöä ja hoitoainetta joka oli ollut jo viikon loppu..Eli kahvia en ostanut.
Seuraavana päivänä käytiin miehen kanssa kaupassa ja tuli se kahvipakettikin kaksin kappalein mukaan sitten..
Sitten taas seuraavana aamuna aikaisin miehen pyynnöstä kahvia keittämään ja vettä kaatamaan sinne säiliöön, kaadan ja ihmettelen et miksi nää täältä yli tulee..Tietenkin kun meillä remontti menossa keittiössä ni keitin oli yllättäenkin upo-uuden-mikroaaltouunin päällä jossa ilmanvaihtosäleikkö päällä. Eli kaikki vedet mikrossa.
Soitin sit iltapäivällä aamuisesta toivuttuani upo-tekniseen tukeen ja selitin tilanteen "kaadoin ohimennessäni vettä sit mikron ilma-aukoista sisään..? Vienkö huoltoon vai mitä teen?"
Vastaus oli aikamoisen nauramisen jälkeen et kokeile kuivattaa sitä mikroo pari viikkoa ja kokeile sit toimiiko, jos ei ni vie sit huoltoon.."
Meillä siis pikkasen yli 2v tyttö (tekee takahampeja=valvoo yöllä) ja toinen tulossa (rv 23)
Sillon ei kyl naurattanut yhtään ku aamulla mikroa kallistelin ja vettä pois sieltä valutin..Nyt jaksaa jo nauraa :)
Kommentit (61)
Tietenkään en siis kävellyt pää maassa vaan käänsin pään maata kohden :D
Olin tänään isompien lasten kanssa ostoksilla cittarissa ja sain kassalla täydellisen hepulin, kun myyjä ei suostunut samalla vaihtamaan yhtä euroa pienemmäksi. En ikinä kiroile lasteni kuullen, mutta siinä tilanteessa lipsui. Sai häiskä kuulla kunniansa, kuinka maalaisjärki puuttuu ja kannattaisi viisastua yms... Kysyin lopuksi, missä esimies on. Kovaan ääneen vielä. Ja annoin pomollekin palautetta!
Sain siis täydellisen infantiilireaktion. Nyt hävettää ihan kamalasti. Kuinka " sivistynyt ja fiksu" ihminen voi niin mokata?!? Takana taas kerran kolme valvottua yötä vauvan kanssa ja kaikki muut elämän ja raksan kiireet ja murheet, mutta silti ei noin saisi käydä. Nyt olis ihanan lohdullista kuulla, jos jollekin muulle on käynyt väsyneenä jotain noloa.
Mä olen pari kertaa lähtenyt ulko-ovesta ja unohtanut vauvan sisälle
(siis olen ollut lähdössä pois kotoa), esikoinen kysyi, etteikö pikkuveli tulekaan kyytiin...!?
Kerran olin isompien kans neuvolassa ja vauva meinas unohtua nukkumaan kaukalossa neuvolan tuulikaappiin, hmm. Tää on just tätä kun käsiä sais olla kymmen lisää. Taapero kun juoksi tuossa neuvolatapauksessakin kohti parkkipaikkaa ja peruuttelevia autoja niin ei siinä sit enää vauvaa muistanut napata kyytiin. Muistin sentään ennen kun auton käynnistin :D Yks vanhempi rouva oli vauvan kaukalon vieressä ja kun hain vauvaa niin kysyi, " onko tämä kenties myös sinun?" Juu, olihan tuo!
Toinen mitä sattuu lähes joka päivä on se, että menee lasten ja koirien nimet sekaisin :D Kyllä ihmiset välillä tollottaa kun huutelen taaperon perään koiran nimellä :D Tai vastaavasti komennan koiraa kuopuksen nimellä ja koira tuijottaa mua sen näköisenä, että mitähän tuo oikein sekoilee...
Ja just viime viikolla käytiin kahvilassa, laitoin vauvalle (1v) kaks ruokalappua päällekäin, vaikka toinen piti mennä isosiskon (2v) kaulaan. Naapuripöydässä tais herättää hieman hilpeyttä moinen varman päälle ottaminen!
En varsinaisesti noita laita siis väsymyksen vaan yleisen härdellin piikkiin, mut sama asia suunnilleen. Mitään tuollaista " väsyräjähdystä" en ole saanut aikaiseksi, julkisilla paikoilla :D
Mamma ja lapset -99, -01, -04 ja -06
Kerran ihmettelin, kun en saanut kauppakärryjä irti toisistaan. Kunnes sitten huomasin yrittäväni irrottaa niitä auton kaukoavaimella parin metrin päästä.. en tiedä huomasiko kukaan, mutta itseäni ainakin huvitti!
Onhan noita, mutta tässä yksi kuopuksen vauva ajolta:
Kuopus oli itkuinen poika, joka huusi päivät ja yöt ja jostain syystä aina kaupassa tms. käydessä tiellemme osui varmasti hyvää tarkoittavia rouvia, joilla oli aina hyvä idea miten huutavan pojan saa hiljaiseksi (ja jotka kyselivät, jokos sitä syödään muutakuin tissiä jne) sillä kertaa oli kantoliina jäänyt kotiin kiireessä- Minä kun teen isot ostokset kerran viikossa, joten tavaraa oli. Vauva sitten taas naama punaisena karjui kaukalossa (oltiin kassa jonossa)kun joku hyvää tarkoittava mummeli tokaisi, että sillä on nälkä kun se noin huutaa. Minä olin puolet tavaroista saanut hihnalle ja puolet oli kärryissä. Hiillyin ihan totaalisesti ja ilmoitin, että rouvalla on sitten varmaan aikaa odottaa, kun minä alan imettää poikaa tässä, siinä kestää tunnista kahteen tuntia. Aikas kovaan ääneen ilmoitin sen, enkä todellakaan kauniisti hymyillen. Meni rouva hiljaiseksi. Minä pakkasin tavarat, maksoin ne ja menin penkille istumaan ja aloin imettämään...Jälkeenpäin hävetti kyllä
Mareila+Pojat
Esikoisen ollessa pienempi kävi usein niin, että kun olin ulkona ilman vauvaa, saatoin pysähtyä katsomaan jotain näyteikkunaa ja itsekseni höpistä, että " Odotas vähän, äiti katsoo yhden jutun ensin" . Tai seisoin bussipysäkillä ja mietin ääneen, millä bussilla " me" mentäisiin.
Työpalavereissa kaivelin laukkuani, josta saattoi löytyä tärkeiden papereiden lisäksi myös tuttipullo tai vaippa.
monta kertaa on nyt tämän kuopuksen kohdalla tullut tosi noloja tilanteita kun ymmärrän täysin väärin asioita joita multa kysytään. esim kerran eräs tuttava kysyi n. kuukausi synnytyksen jälkeen et kauankos tätä tartti nyt sitten tehä; ymmärsin jostain syystä kysymyksen niin että miten pian tulin raskaaksi eli vastasin et yli 10 kuukautta.. oltiin kaupassa ja ihmisiä paljon ympärillä kun mies sitte korjasi et synnytyksen kestoa varmaan tarkoitti..:)
muutama päivä sen jälkeen lähdimme kuopuksen ja miehen kanssa kauppaan, meikkasin lähtiessä ja ajattelin et pitää käydä ylimääräiset ripsarit vielä pyyhkimässä pois ennen lähtöä ja kuinkas ollakaan.. olimme jo tovin kaupassa ostoksia tehneet kun vauvalle tuli nälkä ja l-ähdin sovituskoppiin sitä imettämään. sieltä lähtiessäni vilkaisin sattumalta peiliin ja kauhukseni huomasin etten ollutkaan pyyhkiny noita ylimääräisiä ripsareita pois. ja sitä ylimääräistä oli paljon!!! äkkiä putsasin silmät ja miehelle sanoin et etkö huomannu mitään; hän tyynesti vaan totesi et lihatiskillä katoin et näytät vähä oudolta, mut ajattelin et sulla on uusi erikoiinen tyyli meikata..:) koko kaupassa olo ajan olin ihmetelly miksi ihmiset tuijottaa ja hymyilee mulle niin oudosti.. että kyllä noita mokia sattuu:)
-marrasmamma
Kyllähän näitä tosiaan käy! N. kuukausi kuopuksen syntymän jälkeen lähdin viemään esikoista parturiin koska nimiäiset olivat parin päivän päässä. Oli tosi väsynyt kun oli juossut nimiäisvalmistelujen perässä koko päivän vauva mukana. No tietenkin parturissa tämä temperamenttinen n.4 vuotias poika sai päähänsä ettei tukkaa nyt tarvinnutkaan leikata ja meni pöydän alle piiloon ja vinkui (oikeasti vinkui :D ) sielä toooooosi kovaa, samaan aikaan vauva huusi tissiä. No pakkohan meidän oli jättää parturi käynti siihen. Mä olin niin raivona että hyvin temperamenttisesti marssin autolle kun lapsi itkeä vollotti ja roikkui kädessä (näytti siltä että raahasin häntä väkivaltaisesti). No vastaan tuli tietenkin mummo joka rupesi kiljumaan että HERRANJUMALA LAPSI PARKA, VOI APUA!!! Siinä vaiheessa käännyin mummon puoleen ja huusin, ( :D ) ja jatkoin kävelyä autolle.
Kyllä on hävettänyt jälkeenpäin, mutta sillon vaan oikeesti prakas hermot :D
Toinen hauska oli kun esikoinen oli n. vuoden ikäinen eikä osannut vielä puhua, mutta oli kuitenkin isokokoinen, eli olisi voinut häntä luulla vanhemmaksikin, eli olimme kassajonossa kun vanha täti tuli lässyttämään jotain pojalle ja hän rupesi tapansa mukaan jokeltamaan ämmä ämmä ämmä ja nauroi päälle, täti katsoi mua (hyvin nuoren näköistä nuorta äitiä) tosi pahasti ja marssi pois! Tietenkään poika ei häntä ämmäksi sanonut, se oli vaan hänen tapansa jokellella :)
Että älä huoli, tulee niitä mokia kaikille!
No, tämä tapahtui jo lähes kaksi vuotta sitten, mutta nyt vasta kerron.
Palasin kaupasta autoon, avasin oven ja vedin kiinni. Ainoa mutta asiassa oli se, että olin raskaana, odotin kaksosia ja kömpelö kuin valas kuivalla maalla. Kun ujuttauduin takapuoli edellä ratin ja penkin väliin, en ehtinyt vetää päätäni pois oven välistä, ennen kuin jo vedin oven kiinni! Ja se sattui!!! Kädet siis liikkuivat yhtä sutjakkaasti kuin ennenkin, mutta muu kroppa ei. Siinä sitten istuin autossa, itkin ja kiroilin korvat punaisena.
Vauva kuukauden..astelen paikallisen shellin automaatille, ja näen selvästi ylä-aste kaverini nooran...Hetken juttelemme ja sitten tokaisen että mitäs maija muuta...ei hitto..Nooran pikkusisko on maija, mutta en häneen sekoittanut vaan yhteen toiseen kaveriini..Että hävettää, miten voi olla niin tyhmä.Ja hää viel vastas muitta mutkitta että mitäs tässä.Varmaan kelaillu et olen jossain avohoidossa!!
Pakko ehkä selittää seuraavalla baarireissulla vuoden päästä tämä ko asia!!!
Vauvalla eka silmätulehdus viikon vanhana, kahden viikon ikäisenä korvatulehdus, sitten koliikkia ja allergiaa joten olin toooosi väsynyt. Eräänkin silmätulehduksen aikana sitten niin väsynyt että laitoin d-vitamiinitipat silmiin ja silmätipat suuhun!!! Olin ihan kauhuissani ja soitin äkkiä jonnekin (tais olla peräti myrkytyskeskus) että mitäs nyt tehdään. No eipä oltu moisesta kuultu. Mutta hämmentävää oli että se silmätulehdus viimein lähti pois!
ja mentiin koko perhe avamaan muksuille tilit pankkiin. Ensimmäinen tilinavaus sujui mallikkaasti, toisen kohdalla ilmoitin etunimeksi entisen hoitolapseni nimen. Yhteistä oli vain ensimmäinen kirjain. Mies katsoi pitkään ja kysyi " niinkö?" . Sitten vasta hoksasin ja korvat punaisina sanoin oikean nimen. Nyt vielä yli neljä vuotta myöhemmin muistan sen joka kerta, kun näen ko pankkihenkilön...
Meillä kanssa meni d-vitamiinit silmiin ja siihen loppuivat silmätulehdukset! Outoa...
Jätin esikoisen mieheni kanssa kotiin lähtiessäni kampaajalle pojan ollessa n.6kk. Pojalla oli jatkuva silmätulehdus johtuen kyynelkanavan ahtaudesta, joten aika useasti piti laittaa tippoja nyös silmiin. Moneen kertaan muistutin että sit ruoan kanssa annat 5 tippaa d-vitamiinia. Ja mies että " joo joo, mee nyt vaan, kyl me pärjätään" .
No sit illalla kysyin että muistitko antaa sen d-vitamiinin? Juu tietty, 5 tippaa kumpaankin silmään =) Mies sanoikin vähän ihmetelleensä että kuin niin paljon piti laittaa ja kun se ei oikeen imeytynyt... Tais vauva parka nähdä muutaman tunnin vähän epäselvästi kun oli öljyä silmissä.
Mutta siihen siis loppuivat meidän silmätulehdukset!?
Tänä aamuna pyöritin tyhjää mikroa kun piti lämmittää velliä pojalle. Hermesetasit tiputin aukinaiseen margariinirasiaan ja D-vitamiinit löysin maustehyllyltä... Että tälleen täällä...
Näköjään ne muutkin on välillä väsyneitä.:)
Minulla tosin ei ole itsellä sattunut mitään noloa julkisella paikalla. Mutta kotona sitä sattuu harva se päivä.
Ystäväni äidillä sitä vastoin on sattunut todella nolo tapaus.
Oli ollut kaupassa ostoksilla ja keräillyt tavaroita kärryihin. Ja jossain välin oli sitten alkanut ihmetellä ihmisten tuijotusta ja naureskelua. Kassalla kun oli alkanut purkamaan lastia hihnalle, oli vasta huomannut että kärräsikin alekenkien kärryjä.:)
Taisi hiukkasen nolottaa silloin.:)
mutta täytyy edellisen viestin tapainen juttu kertoa, joka tapahtui opiskelukaverilleni:
Hän oli ruokaostoksilla isossa marketissa, odotti jo pitkällä ensimmäistä lastaan, ruokaostokset kerättyään poikkesi vaatepuolelle.
Sieltä kassajonoon, ja ihmetteli, miksi kaikki tuijottaa, ja hymyilee . . syy selvisi, kun piti ostokset hihnalle nostella, oli vahingossa ottanut mukaansa kärrin, joka täynnä naisten rintaliivejä =)
eli heijaa ostoskärryjä kaupassa. Ei ehkä noloa, hauskaa lähinnä...
miehen,pojan ja koiran nimet menevät sekaisin katseita saa kaupassa kun poikaa tai miestä kutsuu koiran nimellä.
Toinen hauska juttu sattui pojan ollessa vielä vauva kun oltiin isossa kaupassa. Kävin muutamia housuja sovittamassa ja nostin nukkuvan pojan kopan kanssa samaan sovituskoppiin. No, minä sovitin housut ja kävin toiset viemässä pois kun olivat liian isot. Ja ei muutakun ruoka puolelle päin. olisinko muutaman metrin kävellyt kun tajusin että poika jäi nukkumaan sovituskoppiin. =D
joku kirjotti että heijaa ostoskärrejä kaupassa.... no, tämä sattui minun miehelle. päästiin kahdestaan kauppaan ja minä kävin vähän matkan päästä hakemassa jotain kärryyn. takaisin kun kävelin niin repesin nauramaan. Isi oli ihan muissa maailmoissa lehtiä katsomassa lehti hyllyssä ja minä kun kysyin että miksi heiluttelee vaunuja niin vastasi, että poika nukkuu paremmin niin saan etsittyä aku ankan. kyllä sitä ja erästä miestä siinä vieressä alko naurattamaan kun heiluttelee kärrejä missä poika ei edes ole.
Että näin meillä.. =D
Nauroin ihan ääneen, ja mies sitä ihmettelemään, niin piti hällekin parhaat palat lukea. :)
On mullekkin sattunut ja tapahtunut varmaan, mutta ei nyt yhtäkkiä ainakaan tule näin herkullista juttua mieleen, mitä tässä.
Esim. semmosia on sattunut, että olen laittanut puuroveden kiehumaan, mutta en levyä päälle ( miehelle kävi tänänkin näin. ), kerran olen yöllä väsyneenä laittanut vauvalle vaipan päälle niin, että toinen pakara ei ole vaipassa ollenkaan, tai olen meinannut unohtaa koko vaipan, olen ruennut vain laittamaan bodya kiinni.... Tuleekohan muuta mieleen...
Olemme nukkuneet pitkään perhepedissä ja joskus on sattunut niin, että olen herännyt ja ihmetellyt hädissäni missä vauva, enkä ole muistanut että nostimme hänet aiemmin yöllä poikkeuksellisesti omaan sänkyynsä. No joo, eipä tämän isompaa ole sattunut... :)
Minullekin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä mutta ei pysty muistamaan...
Yksi juttu palautui mieleeni. Tyttö oli noin pariviikkoinen kun olin lähdössä vauvan kanssa sairaalaan kontrolliin lonkkavaljaista. Olin mukamas edellisenä iltana laittanut kaiken valmiiksi, vaatteet sun muut kun olimme neidin kanssa aamu-unisia. Aamulla sitten kauheassa kiireessä tein aamuhommat, puin neidin ja imetin. Laitoin vauvalle talvihaalarin ja hänet turvakaukaloon. Avasin ulko-oven ja kävelin mäkeä alas. Aloin ihmettelemään et miten täällä on näin pirun viileä ilma (lokakuu, muutama aste plussaa) ja satuinpas katsomaan alaspäin maahan ja tajusin että lähdin sitten pelkät kalsarit jalassa kävelemään autolle. Voi että kyllä mua hävetti, en edes kehdannut katsoa näkikö kukaan naapureista :D Kävin vetäisemässä toppahousut vielä jalkaan ja kävelin autolle pää maassa :)
Kaupassa on minullakin meinannut monesti ostokset unohtua liukuhihnalle.
Useasti olen yksin autossa istuessa tokaissut ääneen "älä viitsi nyt kiukutella siellä, ei ole mitään hätää", tämä siis kesken omien sisäisten ajatusten :)