Tämä sairaus tekee nyt parikymppisistä työkyvyttömiä
Tämä sairaus tekee nyt parikymppisistä työkyvyttömiä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011750612.html
Kommentit (37)
Eli älyllisestä kehityksestä voi jäädä vielä 29 vuotiaana eläkeelle
Aina puhutaan vain työkyvyttömyyseläkkeistä vaikka tosiassa ne on suurimmaksi osaksi määräaikaisia kuntoutustukia. Harhaanjohtavaa uutisointia.
Yleistynyt ahdistusoireyhtymä, joka etenee masennukseksi, kun siihen ei terveydenhoito suhtaudu vakavasti eikä toimivaa hoitoa saa.
Kiitos vaan sotenikkarit ja hallintohimmelien pyörittäjät. Tosin en haluaisi olla housuissanne, kun tuomion päivä koittaa.
Ymmärrän ihan täysin. Itselläni oli viime vuoden alussa 4 kuukauden sairasloma ahdistuneisuuden, masennuksen ja sos.tilanteiden pelon takia. Yritin aikani sitä kuuluisaa "itsensä niskasta kiinni ottamista", mutta, kun mt ongelmat ovat ihan todellisia sairauksia eivätkä vain "pahaa mieltä", joten tilanne meni siihen, että aloin ensin samaan paniikki/itku kohtauksia ensin kotona töiden jälkeen. Oireista tuli niin rajuja ja hallitsemattomia, että saatoin mm repiä hiuksiani, lyödä sekä raapia itseäni tai lyödä nyrkeillä seinää tai lattiaa, puolisoni joutui monesti tarttumaan minua ranteista etten olisi esim murtanut käsiäni. Kohtauksien aikana myös hysteerisesti huutoitkin kippurassa lattialla. Sitten aloin saamaan paniikkikohtauksia myös työpaikalla. Hakeuduin avun piiriin ja sain apua. Nyt ollaan jälleen työelämässä kiinni, mutta hissuksiin silti mennään vielä. Olo on kuitenkin kohentunut.
Vetäkää vaan niitä aineita ja antakaa myydä avoimesti. Turha kaunistella.
Vierailija kirjoitti:
Kiva maksaa tälläisten elämä🤷
Se on kuule ihan tämän umpi sairaan yhteiskunnan vika. Itse olen melko karaistunut täti, mutt välillä meinaa omakin nuppi hajota tämän paineen alla. Ehkä vielä hajoaakin, kukaties.
Veronmaksajat tykkää maksaa eläkkeitä henkilöille joilla on saldona 0 päivää työelämässä
Keksittyjä sairauksia ettei tarttisi ottaa mitään vastuuta omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan vain työkyvyttömyyseläkkeistä vaikka tosiassa ne on suurimmaksi osaksi määräaikaisia kuntoutustukia. Harhaanjohtavaa uutisointia.
Sinua on huijattu.
"MääräaikaInen kuntoutustuki" on nimenomaan entinen määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joka valkopestiin saamaan myönteisemmän vaikutelman.
Tk-eläke usein myönnettiin suorana jatkumona määräaikaiselle, kun sitä oli kestänyt vähintään vuoden. Varsinainen työkyvyttömyyseläke myönnettiin aina 'toistaiseksi', mikä käytännössä oli yhtä kuin pysyvä. Hyvin harva haki eläkkeensä purkua ja jatkoi täysiaikaisessa työssä.
Sitä en tiedä, "pääseekö" kuntoutustuelta tk-eläkkeelle nykyään yhtä sujuvasti. Minut aikoinaan hyllytettiin vastoin omaa tahtoani. Kuvitelkaa, korkeasti koulutettu nuori ihminen mieluummin laitettiin kokonaam sivuun hyvälle eläkkeelle, kuin panostettiin hänen kuntoutumiseensa!
O tempora, o mores!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ihan täysin. Itselläni oli viime vuoden alussa 4 kuukauden sairasloma ahdistuneisuuden, masennuksen ja sos.tilanteiden pelon takia. Yritin aikani sitä kuuluisaa "itsensä niskasta kiinni ottamista", mutta, kun mt ongelmat ovat ihan todellisia sairauksia eivätkä vain "pahaa mieltä", joten tilanne meni siihen, että aloin ensin samaan paniikki/itku kohtauksia ensin kotona töiden jälkeen. Oireista tuli niin rajuja ja hallitsemattomia, että saatoin mm repiä hiuksiani, lyödä sekä raapia itseäni tai lyödä nyrkeillä seinää tai lattiaa, puolisoni joutui monesti tarttumaan minua ranteista etten olisi esim murtanut käsiäni. Kohtauksien aikana myös hysteerisesti huutoitkin kippurassa lattialla. Sitten aloin saamaan paniikkikohtauksia myös työpaikalla. Hakeuduin avun piiriin ja sain apua. Nyt ollaan jälleen työelämässä kiinni, mutta hissuksiin silti mennään vielä. Olo on kuitenkin kohentunut.
Kuulostaa pahalta, mutta hienoa, että nykyään menee paremmin. Tsemppiä. Vihaan tuota sanontaa "ota itseäsi niskasta kiinni". Tuttuni sai kuulla tuota aikansa ja kehotuksia "lopettaa synkistely". Hänen poismenoaan en ole pystynyt vieläkään käsittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Eli älyllisestä kehityksestä voi jäädä vielä 29 vuotiaana eläkeelle
Näköjään, olet todiste siitä.
Kuulemma vapaakasvatus ja megaluokkakoot on hyvää lapsille!
Vai oliko? ....
Vierailija kirjoitti:
Vetäkää vaan niitä aineita ja antakaa myydä avoimesti. Turha kaunistella.
Haluatko alkoholin laittomaksi vai, kun se aiheuttaa enemmän mielenterveys ongelmia kun kaikki muut päihteet yhteensä?
Vierailija kirjoitti:
Keksittyjä sairauksia ettei tarttisi ottaa mitään vastuuta omasta elämästä.
Sano tuo itsem*rhan tehneelle veljelleni. Hän ei vain sitä enää kuule.
Vierailija kirjoitti:
Kiva maksaa tälläisten elämä🤷
Vanhukset tekevät eläkkeellä töitä ja samalla nuoret jäävät ilman. Mitä luulet kuinka se masentaa, kun ei voi ostaa asuntoa, ei perustaa perhettä eikä suunnitella muutenkaan tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan vain työkyvyttömyyseläkkeistä vaikka tosiassa ne on suurimmaksi osaksi määräaikaisia kuntoutustukia. Harhaanjohtavaa uutisointia.
Sinua on huijattu.
"MääräaikaInen kuntoutustuki" on nimenomaan entinen määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joka valkopestiin saamaan myönteisemmän vaikutelman.
Tk-eläke usein myönnettiin suorana jatkumona määräaikaiselle, kun sitä oli kestänyt vähintään vuoden. Varsinainen työkyvyttömyyseläke myönnettiin aina 'toistaiseksi', mikä käytännössä oli yhtä kuin pysyvä. Hyvin harva haki eläkkeensä purkua ja jatkoi täysiaikaisessa työssä.
Sitä en tiedä, "pääseekö" kuntoutustuelta tk-eläkkeelle nykyään yhtä sujuvasti. Minut aikoinaan hyllytettiin vastoin omaa tahtoani. Kuvitelkaa, korkeasti koulutettu nuori ihminen mieluummin laitettiin kokonaam sivuun hyvälle eläkkee
Tiedän kyllä, mikä kuntoutustuki on. Mutta en usko nuorten hyvin helposti pysyvälle eläkkeelle pääsevän. Itse pääsin 4 vuoden kuntoutustuen jälkeen 50-vuotiaana. Mutta tuntuu että näissä jutuissa yritetään saada aikaan sensaatiota kun puhutaan vain työkyvyttömyyseläkkeistä nuorille eikä eritellä niitä sen tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ihan täysin. Itselläni oli viime vuoden alussa 4 kuukauden sairasloma ahdistuneisuuden, masennuksen ja sos.tilanteiden pelon takia. Yritin aikani sitä kuuluisaa "itsensä niskasta kiinni ottamista", mutta, kun mt ongelmat ovat ihan todellisia sairauksia eivätkä vain "pahaa mieltä", joten tilanne meni siihen, että aloin ensin samaan pani/itku kohtauksia ensin kotona töiden jälkeen. Oireista tuli niin rajuja ja hallitsemattomia, että saatoin mm repiä hiuksiani, lyödä sekä raapia itseäni tai lyö dä nyr killä seinää tai lattiaa, puolisoni joutui monesti tart tumaan minua rante ista etten olisi esim murt anut käsiäni. Kohta uksien aikana myös huut oitkin kippurassa lattialla. Sitten aloin saamaan koht auksia myös työpaikalla. Hakeuduin avun piiriin ja sain apua. Nyt ollaan jälleen työelämässä kiinni, mutta hissuksiin silti mennään vielä. Olo on kuitenkin kohentunut.
Mikä apu on auttanut?
Sinulla on kumminkin ollut hyvä lähtötilanne: työter veys ja ymmärtävä puoliso.
Jos ei ole työpaikkaa eikä kumppania, jotka tuki sivat, olet pettävällä suolla.
Mitään kunnon ter a piaa ei ole saatavilla.
P.s. Editoin viestini kolme kertaa, kun joku sana ei tänne kelpaa.
Mikä sairaus?