Jos töissä sinua luultaisiin työkokeilijaksi tai harjoittelijaksi, niin miltä tuntuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Ei ole minulta pois. 

Tosin en kyllä ymmärrä, miten henkilöä voitaisiin luulla harjoittelijaksi tai työkokeilijaksi, ellei sitä ole. Työskentelen itse asiantuntijatehtävissä. 

 

Näytän tosi nuorelle, niin uskon että sen takia luuli

Ap

 

Mitä oikein näytät sille nuorelle, kun sinua luullaan harjoittelijaksi?

 

Sanoin, että olen ihan töissä

Ap

 

Kirjoiti, että "näytän tosi nuorelle", joten mitä siis näytät? En kysynyt, mitä sanot.

 

Näytän kyllä nuorelle ihan oikeasti ja myös pukeutuminenkin on aika nuorekas. Osa saattaa luulla, että olen alle 20v jopa

Ap

Minusta tuntuu, että olen työharjoittelija, vaikka olen ollut jo yli 10 vuotta samassa työpaikassa ja vakituinen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että olen työharjoittelija, vaikka olen ollut jo yli 10 vuotta samassa työpaikassa ja vakituinen.

Oon harjotellu työntekkoo jo montakytä vuotta, vuan en ossoo vieläkään mittään.

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt tuntuisi hyvältä. Olen yksikön päällikkö ja niin kettuuntunut töihini, että olisi vaan ihanaa, kun joku luulisi harjoittelijaksi!

Sama mieltä. Harjottelijalla ei ole vastuuta asioista eikä ihmisistä, ja joku kertoo mitä pitää tehdä. Sehän on kuin lomalla olisi!

Olen 55v ja olen tehnyt näitä duunaritöitäni 16 vuotta. Olen porukan vanhin sekä ikäni puolesta että ammattivuosissa ja olen työssäni hyvä. Ehkä jonkunlainen epäuskoinen naurahdus pääsisi moisen arvelun kuultuani. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran 90-luvulla minua pidettiin kahvinkeittäjänä eräässä miesvaltaisessa palaverissa. Olin rahoittajan edustaja. Oli hulvatonta kuunnella miesten suhtautumista. Rahoitusta ko. projektiin ei irronnut.

Sama kokemus minulla 5 vuoden takaa. Oli iso projekti, jossa muut olivat jo tehneet esityöt ja oli sen viimeisen ja tärkeän palaverin aika. Menimme tulevan kumppanin luokse, jossa oletettiin, että työkaverini (50v mies) on pomo ja minä sihteeri. En ehtinyt edes istuutua, kun jo selitettiin, että voin kaataa kahvit ja hakea viereisestä keittiöstä maitoa niille, jotka sitä käyttävät. Ei se mitään, kahvinkaatokin onnistuu. Pöydän ääressä käytiin keskustelua ja minua neuvottiin kirjaamaan asioita muistioon, saneltiin, että kuka ehdotti ja kuka alusti jne. Tein työtä käskettyä, vaikka oma väki (työkaverin lisäksi 2 keski-ikäistä naista toiselta osastolta) vähän ihmetteli. Välillä toki kipaisin hakemassa lisää kahvia niille, jotka sitä halusivat.

Lopulta oltiin siinä hetkessä, kun kumppanin neuvotteleva esimies kysyi työkaveriltani, että onko nyt saatu kaikki tarvittava tieto ja voidaanko tätä pitää sovittuna. Työkaveri totesi, että hänellä ei ole mitään sanottavaa, mutta pitää kysyä näistä asioista vastaavalta johtajalta (nyökkäsi minua kohti), että onko hänellä nyt tarpeeksi taustadataa asian viemiseksi eteenpäin. Potentiaalisten kumppanien ilmeet olivat maksamisen arvoiset, kun tein tarkentavat kysymykset, joihin ei ollut vastauksia valmiina eikä mitään allekirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Ei ole minulta pois. 

Tosin en kyllä ymmärrä, miten henkilöä voitaisiin luulla harjoittelijaksi tai työkokeilijaksi, ellei sitä ole. Työskentelen itse asiantuntijatehtävissä. 

 

Näytän tosi nuorelle, niin uskon että sen takia luuli

Ap

 

Mitä oikein näytät sille nuorelle, kun sinua luullaan harjoittelijaksi?

 

Sanoin, että olen ihan töissä

Ap

 

Kirjoiti, että "näytän tosi nuorelle", joten mitä siis näytät? En kysynyt, mitä sanot.

 

Näytän kyllä nuorelle ihan oikeasti ja myös pukeutuminenk

Hoet tätä samaa, että näytän nuorelle, mutta et kerro, mitä ihmettä hänelle näytät!

Älä nyt vaan sano, että näytät nuorelta! Kaksi eri asiaa!

Mua ei ole luultu harjoittelijaksi, mutta kohdeltu siten. Kauaa en siinä paikassa viipynyt. 

Meille tuli uusi työntekijä tutustumaan ennen aloitustaan. Se kysyi multa heti sisään astuessaan, että missä ne työntekijät on, kuka sinä oikein olet. Tämä siis jo ennen kuin edes ehdin esitellä itseni ja ottaa tutustujan vastaan. Oli luullut minua opiskelijaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sairaalassa laitoshuoltajana, tökkii vähän kun hoitohenkilökunta sanoo siivoojaksi. Voisin siis sairaanhoitajia sanoa hoitoavustajiksi?

Nää on taas näitä

Siivoat on nykyään siistijöitä, siistijät on laitoshuoltajia jne eiköhän nuo luulot tule ihan vanhoista ammattinimistä? Siistijääkin ottaa päähän, kun sanotaan siivojaksi. Käytännössä katsoen tekevät aika lailla samaa työtä kuin mitä ennenkin. 

Helaingin kaupungissa ei ole enää koulusihteereirä vaan he ovat hallintoassistenttejä. No, kuknka moni soittaa koulusihteerille tai olettaa koulussa olevan koulusihteerin vai hallintoassistentin?  

Voidaan keksiä vaikka mitä uusia nimiä, mutta usein vain käy niin, että vanhat nimet elää edelleen