En ymmärrä, miten köyhät ihmiset kehtaa valittaa
Suomessahan on kaikille ihan samat mahdollisuudet. Kyllä se on ihan itsestä kiinni, jos ei ole viitsinyt hankkia koulutusta ja työpaikkaa. Sosiaaliturvakin on ihan huippuluokkaa, jos jotain sattuu. Minä aion ainakin häpeilemättä nauttia meidän perheen työllä ja vaivalla ansaituista rahoista. Ei yhtään haittaa, jos joku köyhimys pitää meitä pröystäilijöinä!
Kommentit (16)
Alkoi pieni rahapula tuntua pieneltä murheelta, kun aloin pohtia mitä ap:lta puuttuu: empatia, järki ja ymmärrys.
sisäisesti aika kovilla. Elämä on yleensä heitä koetellut rankasti eikä ole voimia tai taitoa käsitellä asioita muuta kuin alkoholin avulla. Vaikeaa se on muiden ymmärtää sellaista kärsimystä (esim. insesti, väkivalta...), jos on itse saanut elää suht turvallisen lapsuuden. Kyllä ahdistus ja tuska vie opiskelu- ja työkyvyn. Esimerkiksi työssä menestyminen tietyistä elämän lähtökohdista on siis vaikeampaa, mutta apua ja kuntoutusta voi tietenkin itse yrittää hakea itselleen. Mutta sallittakoon heille edes valittaminen. Omaa pahaa oloaan vain tuovat esiin ja kaipaavat edes hieman ymmärrystä osakseen.
Mene nyt tekemään niitä töitäsi ja ansaitsemaan rahaa.
On hyvä muistaa, että ihmiset tulevat eri lähtökohdista ja elämä on ylältyksellistä. Ylpeys kulkee lankeemuksen edellä.
Mieti nyt jos itse perisit tyhmyysgeenit ja syntyisit huono-osaiseen perheeseen. Ei siinä opiskelut auta jos lukupäätä ei ole. On harmi, ettei enää ole paljon sellaisia töitä, jota voi tehdä hyvin vähäisellä koulutuksella.
Tästä lähtien tässä maassa saa vain rikkaat av-mammat valittaa.
Mutta sinähän nyt näät asiasi putken läpi, et voi ymmärtää.
Vierailija:
Suomessahan on kaikille ihan samat mahdollisuudet. Kyllä se on ihan itsestä kiinni, jos ei ole viitsinyt hankkia koulutusta ja työpaikkaa. Sosiaaliturvakin on ihan huippuluokkaa, jos jotain sattuu. Minä aion ainakin häpeilemättä nauttia meidän perheen työllä ja vaivalla ansaituista rahoista. Ei yhtään haittaa, jos joku köyhimys pitää meitä pröystäilijöinä!
Koulutus on huipputasoa, töitä teen paljon, omalla alallani. Apurahoilla elän usein. Tienaan silloin sen 1200 e / kk. Tuplatutkinto ja toisesta tohtori. Suomessa arvostetaan vaoin tiettyjä aloja - jos ei ne kiinnosta, niin saa elää köyhyydessä. Mutta MINÄ en valita :) Olen ihan onnellinen. Kerron vaan ap:lle, että olen todellakin ollut viitseliäs ;)
Ap on varmaan niitä, joita minä pidän mauttomina pröystäilijöinä, mutta hyvä jos se ei ap:ta haittaa.
mutta asian ydin on totta. Suomessa kuitenkin on kaikilla samat mahdollisuudet opiskella, päinvastoin kuin monissa muissa maissa, joissa koulutus maksaa. En ymmärrä niitä tyyppejä, jotka ovat vaan käyneet esim. peruskoulun ja valittavat rahojen vähyyttä. Nyt esim. lähihoitajista on pulaa joka puolella. Se ei kuitenkaan ole mikään korkeakoulu, joten ei tarvi olla todella hyvä todistus jotta pääsee sisään. On myös monia muita aloja, joilla on työvoimapulaa nähtävissä.
En ole itsekään mikään rikas, mutta jos nämä työt loppuisivat ja uutta työtä ei alalla näkyisi, menisin kouluun. Ja vielä johonkin sellaiseen, missä työnäkymät olisivat edes kohtalaiset. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tekee työtä, että saa maksettua laskut, eikä hyvää hyvyyttään.
Vierailija:
Suomessahan on kaikille ihan samat mahdollisuudet. Kyllä se on ihan itsestä kiinni, jos ei ole viitsinyt hankkia koulutusta ja työpaikkaa. Sosiaaliturvakin on ihan huippuluokkaa, jos jotain sattuu. Minä aion ainakin häpeilemättä nauttia meidän perheen työllä ja vaivalla ansaituista rahoista. Ei yhtään haittaa, jos joku köyhimys pitää meitä pröystäilijöinä!
ruetaan kaikki kovapalkkaisiksi johtajiksi ja kuvitellaan et jotkut alaiset tekee ne oikeet työt
Nyt olen onnellinen, että olen saanut terveyteni takaisin ja voin elää niukkaa, mutta onnelista elämää tyttäreni kanssa. Välillä kyllä silti sorrun valittelemaan rahapulaa. Aivan mitä tahansa voi sattua tässä elämässä. Toivottavasti sydämesi sulaa joku päivä!
se hyväkään koulutus takaa hyväpalkkaista ja vakituista työpaikkaa. Onko se niin vaikeaa ymmärtää? Eli lähihoitajiksi vaan kaikki, jos ei oman alan työtä saa, niinkö?
Nimittäin paljon on ihmisiä, jotka eivät vain viitsi tehdä mitään oman elämänsä eteen ja sitten valittavat, kuinka muilla on helppo ja hyvin palkattu duuni. Vituttaa kuunnella jonkun puolijuopon luuserin ruikutusta miten vaikeaa elämä on. Siis jos tämä tyyppi on vain laiskuuttaan ko jamassa. Itse opiskelen ja käyn töissä, rahaa ei vanhemmilta tule. Päivät on ympäripyöreitä ja rankkoja, ja todellakin joudun vielä valmistumiseen asti elämään köyhyydessä. Kun sitten toivottavasti saan hyväpalkkaisen työn, niin todellakin aion joka pennistä nauttia!
Eri asia on jos elämä ei ole kohdellut hyvin, on onnettomuuksia ja sairauksia ja muita epäreiluja yhteensattumia. Tuntuu, että näitä ihmisiä yhteiskunnan " loistava" sosiaaliturva ei edes kovin ruhtinaallisesti auta, tuntuu että kaikenmaailman puolijuopot työttömät pärjäävät paremmin.
Kaikki eivät (jopa fiksut ihmiset) ole valinneet koulutustaan tai työpaikkaansa vain palkan perusteella. Eli vaikka olisit kuinka yritteliäs ja ahkera sekä mahtava työntekijä, ei se takaa huippuliksaa.
Miten tällainen käsitys on voinut kenellekään päästä syntymään?
Minulla on hyvä koulutus ja hyvä työpaikka, koska olen syntynyt perheeseen, jossa asiat olivat sen verran hyvin, että vanhemmat pystyivät tukemaan kasvuani, kehitystäni ja itsetuntoani niin hyvin, että koulussa tarvittiin enää ripaus kannustusta ja tukea, että hyviä tuloksia syntyi.
Hyvillä todistuksilla pääsin sitten yliopistoon ja sitä kautta töihin. Olen siis todella kiitollinen perhetaustastani ja vanhemmistani, jotka antoivat minulle kasvatuksen, johon perustuu koko elämäni ja menestykseni. Koskaan kuitenkaan unohtamatta sydämen sivistystä.
Mikähän ap:n kasvatuksessa on mennyt vikaan?