" Tyttöasiaa" poikien äideille

Löytyisiköhän kohtalotovereita? Kirjoitan arasta aiheesta, joka on osin hieman tabukin, niinpä toivonkin asiallisia vastauksia.



Itselläni on kaksi ihanaa ja tervettä poikaa, mutta kaipaan valtavasti " tyttöjen juttuja" ! Poikien maailma on jotenkin paljon fyysisempi, rajumpi ja pärisevämpi, minulle aivan vieras, sillä itselläni on yksi sisko. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole täysillä läsnä leikkiessäni lasteni kanssa, traktorit ja ampumiset kun eivät ole minun juttujani, kaipaan rauhallisempia leikkejä ja samalla pelkään tavallaan tukahduttavani poikieni tarpeen " olla poikia" ...



Tunnen jääväni jotenkin ulkopuoliseksi meidän perheessämme kun ajattelen tulevaisuuttakin. En tiedä ajattelenko täysin mustavalkoisesti, mutta mielestäni isillä ja pojilla on kuitenkin aivan eri kiinnostuksen kohteet kuin äideillä ja tyttärillä. Niinpä kaipaankin valtavasti äiti-tytär -suhdetta. Olen keskustellut asiasta lähimmäisteni kanssa ja se on helpottanut hieman kun olen vihdoin uskaltanut sanoa asian ääneen. En olisi ikinä voinut kuvitella tämän " tyttöasian" voivan aiheuttaa tällaista myllerrystä mielessäni. Painiskelen asian kanssa päivittäin (nuorimmaiseni on nyt 1,5 v). Katselen muita perheitä ja kaupungilla liikkuessani kiinnitän huomioni jokaiseen tyttölapseen. Vaatekaupoissa katselen kaihoisasti vaaleanpunaisia unelmia joutuessani valitsemaan poikieni vaatteet " hirviöpuolelta" .



Kolmas lapsi käy mielessäni päivittäin, vaikka olimmekin ajatelleet lapsiluvun jäävän kahteen. Koen samanaikaisesti sekä vauvakuumetta että tyttökuumetta. En edes tiedä jaksaisinko kolmatta lasta, asuntommekin kävisi pieneksi ja mitä sitten jos se olisi poika???



Tiedän, että minulla on asiat ERITTÄIN HYVIN. Kaikki eivät edes voi saada lapsia ja minulla on kaksi tervettä poikaa. Tunnenkin syyllisyyttä ajatuksistani, mutta se ei auta asiaa, en voi ajatuksilleni mitään. Toivonkin niiden kääntyvän jossain vaiheessa, kauanko se vie aikaa, sitä en tiedä. Olisi lohdullista kuulla mikäli muillakin poikalasten äideillä on vastaavia tuntemuksia. Millaisista asioista olette saaneet apua?