Nyt on tullut eteen kasvatuspulma, jonka edessä olen neuvoton..

3.5v ja 5v nimittelevät kyllä herkästi toisiaan, mutta se loppuu myös aika lyhyeen koska toinen muistaa aina muistuttaa toiselle, että se joka haukkuu on itse!



:)



Kun lapset on vastaanottavaiselle päällä (ts. ei jäähyllä) niin olen jutellut rauhallisesti tuosta nimittelystä, miten ikävää ja huonoa käytöstä se, ja miten paha mieli kohteelle tulee, ja ettei pikku/isoveli oikeasti kai ole tyhmä (vastaus kuitenkin aina EI olekaan) joten miksi sanoa niin, mielummin sanot vaikka että Harmittaa! kuin nimittelet toista siksi että itseäsi harmittaa.

Tytöllä ikää nyt 3 v 5 kk. Uhmaa jokseenkin kaikki kieltoja ja kehoituksia. Ei syö, ei pissaa, ei nuku, ei halua ulos, ei sisään, ei sitä ei tätä jne jne.

Laitoimme myös jäähypenkille mutta tästä ei juuri mitään apua (mikä kyllä aikaisemmin toimi hyvin), pyysi jopa itse sinne ja tykkäsi istua siellä.

No, sitten kun laitoimme ukaasin että hänen suuresti rakastamansa ' prinsessa leikki' (=hame,viitta,korvikset,rannerenkaat,kengät,kruunu jne) lähtee vaatehuoneen hyllylle ts. ei saa sillä leikkiä, tämä tehosi! Eli kun otimme sen sitten häneltä pois ja sanoimme että saa sen takaisin vain tottelemalla ja olemalla kiltisti, hän suostui yhteistyöhön.

Suosittelen siis kokeilemaan tätä kikkaa josko toimisi teidän rinsessalla :)

Tää on tätä..

temperamentilleen ei voi mitttään, mutta sen kanssa on osattava tulla toimeen.

pikkuveljellä nyt seesteisempi vaihe mutta kyllä sieltä varmasti taas lähiaikoina tulee uusi uhmis :)

Aaltoliikettä nimenomaan! Ystävälläni on 13v ja 15v tytöt ja kun kuuntelen hänen kasvatusongelmiaan, tuntuvat nämä omat aika vähäisiltä vielä... Vaikka itsellä onkin kädet ihan täynnä, ja välistä todella vaikea miettiä mitä pienen raivoavan 5v miehenalun kanssa tekisi!

T: kolmen äiti

Siihen kerätään viikolla karkkipäivän karkkeja. Jos on kiltti, laitetaan karkki purkkiin. Jos taas on tuhma, karkki otetaan pois. Meillä tuo on toiminut. Ei hirveitä raivareita tms.

kyllästyy.

ap

...että jos ei tule uhmaa ollenkaan, se ei välttämättä ole hyvä. Sellainen ei kuulemma pärjää myöhemminkään elämässä. Ja mulla on kyl ihan tiedossakin kolme saman perheen lasta (nykyään aikuista), jotka ovat ihan luusereita. Ja äitini muistaa, miten heidän äitinsä retosteli sillä, että lapsilla ei koskaan ollut mitään uhmaa eikä teini-iän kiukuttelua.

T: se kolmen äiti, joiden lapset ei todellakaan ole luusereita =) Ainoastaan kasvatettuja...

Meidän lapset ainakin osaavat käyttäytyä, heitä on aina kehuttu kovasti kuinka noin pienet osaavatkin käyttäytyä yms... Mutta kyllä nuoremmalla varsinkin on ollut kova uhmakausi.

Minä aina vastaan lapsilleni, kun he haukkuvat minua tyhmäksi tms., että äitin tehtävä on olla tyhmä välillä. Kovan lyömisen ja varsinkin puremisen estän, samoin päälle syljeskelyn (tyttö harrastaa sitä välillä), mutta sanalliseen ryöppyyn yritän suhtautua mahdollisimman välinpitämättömästi.



On ihan tervettä, että lapsi vastustelee rajojen asettamista. Se on turvallista vanhemmuutta, että rajat pitävät silti ja aikuinen kestää lapsen uhman.

minua tuo sinun ylitsepääsemätön pulmasi naurattaa kovasti =D



Ihan normaalilta nelivuotiaalta tuo kuulostaa! Älä vaivu epätoivoon, lapsesi on terve ja teillä on kaikki hyvin! Nyt vaan kärsivällisyyttä ja toistoa ja logiikkaa peliin. Ja kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyyttä.