Luuletko, että kuolemasi liikuttaa ketään ?

Ei kukaan ja ihan tosissani totean. Parempi niin, eipähän kukaan tule kärsimään ja suremaan.

Ap on mainio esimerkki siitä miksi mt-palveluihin tulisi panostaa.

Ketään ei kiinnosta. Elän yksin. Todennäköisesti joku remonttifirman henkilö löytää muumioituneen ruumiini, vuosien päästä, os kuolen kotona.

100 vuotta, ja kukaan ei muista, että ap oli olemassa. Kannattaa miettiä sitä.

Prosessi on kaikille epäselvä. 

Siis mitä kuollessa tapahtuu. 

Ei pidä pilailla asiassa. 

Ei liikuta muita kuin pappia, suntiota ja erikoisammattimiestä krematoriossa. Ei jää surijoita eikä muistajia. Lähiomainen on viranomainen.

DNA säilyy sekä mullassa että tuhkassa ainakin 500 vuotta... säilymisolosuhteet?

Joskus on lehdessä näitä kauhisteluja et joku löytyny vuoden päästä kokoaan muumiona. Mietin, et eihän sitten kuoltua kellään enää mikään kiire yhteyksiin pidä ollakaan kun eläessäänkään ei o ollu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo ambulassia ja monosen autoa liikuttaa

Onko sillä vielä se vanha hieno musta auto käytössä? 

Vierailija kirjoitti:

En, mutta kun lapseni kuoli, se liikutti minua.

Minua liikuttaa ja surettaa lapseni kuolema edelleenkin.

Itseasiassa mä vähennän muiden tuottamaa ilmastokuormaa kun ostan kaiken käytettynä ja dyykkaan, pelastan tavaraa roskiksista uusiokäyttöön.

Ei se varmaan sinänsä liikuttaisi jengiä. Äidin sydän murtuis ja kyllä mä olen kuin oma lapsi myös hänen miehelleen. Velikin perheineen mua rakastaa ja veli musertuis, oltiin nuoreen aikuisuuteen asti kuin paita ja perse.

On niitä exiäkin pari joista tiedän, että olis aika iso isku ja jäisivät miettimään.

Ystävän kanssa ollaankin puhuttu ja siunattu se, että jos elämä menee siihen pisteeseen, että ei ole mitään toivoa paremmasta vaan pelkkää pahenemista, niin kyllä on lupa lähteä vaikka se sattuukin.

Työkaveritkin tykkää musta. Oon vaikeasti masentunut ja ahdistunut, mutta kuulema aina niin ystävällinen ja kiltti ja saan ihmiset nauramaan :)

Mikäs vaivaa AP, haluatko puhua?

Aivan varmasti liikuttaa. Erityisesti omia läheisiäni ja ystäviäni. Ja ehkä jotain tuntematontakin.

Aikaisemmin tänään eräs epätoivoinen ulkomaalaistaustainen mieshenkilö kertoi minulle, että hän aikoo hypätä metron alle. Otin häntä käsivarresta kiinni ja kun kerroin hänelle, että hänen elämänsä on arvokasta ja että hänen ei pitäisi tappaa itseään, hän purskahti itkuun. Hänelle oli käynyt jotain Helsingissä ja hänen piti kovasti päästä Rovaniemelle ja hypätä iltayhdeksän bussiin, jotta ehtisi aamuksi kotiin. 

Normaalisti en anna kenellekään ventovieraalle rahaa, mutta tämän miehen epätoivo oli jotain niin sydäntäsärkevää, että annoin hänelle 40€, että hän varmasti pääsee bussin kyytiin ja saa ruokaa itselleen. Hän halasi minua tiukasti, sellaisella tavalla jolla kauan yksin ollut ihminen halaa toista. Hän lähti pois päin metroaseman suuntaan ja seurasin häntä vaivihkaa perässä, ettei hän varmasti tee itselleen mitään harkitsematonta. 

Annoin miehestä sen verran tarkat tuntomerkit järkkäreille, että uskon ettei hän ole metron alle hypännyt. Toivottavasti hän pääsee kotiin tai edes lämpimään nukkumaan täksi yöksi. Ulkona on todella kylmä. 

Minua ainakin hänen kohtalo olisi surettanut. Hän ei vaikuttanut päihteidenkäyttäjältä vaan vain todella huonossa paikassa olevalta ihmiseltä. Kaikkea hyvää hänelle. 

Yksi ainakin välittää, Jumala. 

Jumalasta sanotaan että "kateuteen asti Hän halajaa henkeä, jonka on ihmiseen laittanut."

On olemassa myös paholainen ja kaikki kuiskailut ihmisen korvaan mitä se puhuu, on ainoastaan pilkkaavaa, latistavaa, alentavaa ja tuhoavaa. Se tekee kaikkensa että ihminen tuhoaisi itsensä.

Jumala lupaa kuulla ihmisen hädän. "Avuksesi huuda Minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Jeesuksen nimi on kaikkein korkein ja sen edessä paholainen joutuu väistymään. 

Vierailija kirjoitti:

Jumalasta sanotaan että "kateuteen asti Hän halajaa henkeä, jonka on ihmiseen laittanut."

On olemassa myös paholainen ja kaikki kuiskailut ihmisen korvaan mitä se puhuu, on ainoastaan pilkkaavaa, latistavaa, alentavaa ja tuhoavaa. Se tekee kaikkensa että ihminen tuhoaisi itsensä.

 

Jumala lupaa kuulla ihmisen hädän. "Avuksesi huuda Minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua." 

Jeesuksen nimi on kaikkein korkein ja sen edessä paholainen joutuu väistymään. 

Rohkaise sitten minua, joka tunnen olevani niin arvoton. 

Ketään ei kiinnosta. Kuolen yksin asuntoon ja ehkä sitten naapurit huomaa kun ei auto liiku mihinkään ja rupee märännös haisemaan.

Lapsi ehkä jäisi kaipaamaan. Ystäviä tai sukulaisia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta. Elän yksin. Todennäköisesti joku remonttifirman henkilö löytää muumioituneen ruumiini, vuosien päästä, os kuolen kotona.

Oletko ajatellut, että jos sinulla olisi kissa tai koira, niin siitä olisi sille sitten syötävää pitkäksi aikaa.

Ei kukaan aluksi edes tietäisi. Testamentista näkisivät osuutensa, ne harvat. Se ehkä liikuttaisi, ei muuten.

En saa lainattua mutta no 32.

Voi sinä ihana ihminen! Ihan tuntui sydämessä.

Et ikinä tuu tietämään kuinka paljon vaikutit tuohon ventovieraaseen.

Oot enkeli! <3

Olin joskus matkalla poikakaverin luo Turun lähelle Helsingin kautta. Helsingin päässä bussissa joku mies alkoi h....ttelemaan ihan yhtäkkiä. Mulla pukkas joku ptsd-tila, menin aivan pihalle todellisuudesta ja ilmeisesti painelin vaan pihalle heti kun mahdollista. Aloin jossain vaiheessa heräilemään ja selkenemään ja sit itkemään kun kamat bussissa, en tiennyt yhtään missä olin, puhelin mukana ja olin miehelle heittänyt tosi sekavaa settiä. Siis en aineissa tai humalassa, tolkuttoman väsynyt ja sit en tiedä mikä ihme se oli mutta olin täysin kujalla, ehkä joku puoliuni. Kyselin ihmisiltä missä oon ja miten pääsen asemalle. Mulla oli lompakko ja rahat bussissa, tilillä ei rahaa, takkikin jäi ja oli talvi. Joku mies tuli kysymään mikä hätänä ja koitin itkuisena selostaa niin hyvin kun pystyin. Hän antoi bussirahat kouraan ja vielä lähti saattamaan asemalle ja katsoi että pääsin oikeaan bussiin ja mä vaan nyyhkytin 🥹

Sinä iltana yllätti ensin se mies bussissa, sit nainen joka alkoi mua puolustamaan siinä ja lopuksi tää mies. Kysyin tilinumeroa et voin maksaa takaisin mut ei antanut.

Vieläkin tuntuu sydämessä se kun ventovieras pysähtyi ja auttoi konkreettisesti.

Oon aina kiitollinen. En tiedä yhtään mihin oisin päätynyt.

Teidän kaltaisia pitäis olla enemmän, kiitos <3