Kaanttaako olla rehellinen treffeillä

Tietenkin tuollaisesta kannattaa olla rehellinen. 

Jos tiedostat omat ongelmasi, niin paras ratkaisu on ettet edes lähde treffeille kenenkään kanssa. Siten et joudu valehtelemaan ja et myöskään pahenna niitä mt-onjelmiasi jatkuvilla pakeilla, joita rehellisyydellä tulet vain saamaan. 

Keksi muuta merkitystä elämällesi ja hanki vaikka lemmikki.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäei... sittenkun valheet paljastuu niin tulet jätetyksi.  😝

Sitten vasta niitä mt-ongelmia löytyykin...

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedostat omat ongelmasi, niin paras ratkaisu on ettet edes lähde treffeille kenenkään kanssa. Siten et joudu valehtelemaan ja et myöskään pahenna niitä mt-onjelmiasi jatkuvilla pakeilla, joita rehellisyydellä tulet vain saamaan. 

Keksi muuta merkitystä elämällesi ja hanki vaikka lemmikki.

Mikäs diagnosoimaton mt-ongelma sulla mahtaa olla?

Näistä, jotka eivät tiedosta ongelmaansa kannattaa pysyä hyvin kaukana. Aiheuttavat suurinta vahinkoa muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedostat omat ongelmasi, niin paras ratkaisu on ettet edes lähde treffeille kenenkään kanssa. Siten et joudu valehtelemaan ja et myöskään pahenna niitä mt-onjelmiasi jatkuvilla pakeilla, joita rehellisyydellä tulet vain saamaan. 

Keksi muuta merkitystä elämällesi ja hanki vaikka lemmikki.

Muuten samaa mieltä mutta ei todellakaan pidä mielenterveysongelmaisen hankkia mitään lemmikkiä. Tuttavan myymä koiranpentu löytyi nälkään kuolleena yhden toisen koiranpennun kanssa asunnosta kun mt-ongelmainen nuori nainen oli jättänyt ne hoidotta ja lähtenyt vaan jonnekkin muualle asustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse heti ekoilla tai toisillakaan treffeillä avautua tosi henkilökohtaisista ja kipeistä aiheista, mutta jos tuntuu että haluaa jatkaa tapailua pidemmälle, on parempi olla rehellinen. Todellakin pitää käydä tällaiset asiat läpi, ennen kuin mennään suhteeseen.

Miten määrität että suhde on alkanut?

Kerrotteko koko lääkelistan treffikumppanille? Jos joku tuollaisesta avautuisi olisi se mielestäni iso moka.

Katso kun ette tatuoi sitä otsaanne.

Suurella osalla ihmisistä on jotain häikkää. Monet ei myös ymmärrä itsellänsä olevan jotakin häikkää. 

Millasta häikkää sinulla on? Vaikea kommentoida kun ei tiedä yhtään.

Kuten tuolla joku jo sanoikin niin riipuu että oletko mies vai nainen. Miehenä rehellisyydellä satutat vain itseäsi. Ei tarvitse edes olla suurikaan päänsisäinen ongelma, niin se on naisille aivan valtava punainen lippu.

Elämä on epäreilu ja naiset saa ongelmiaan anteeksi paljon helpommin kuin mies.

Pienehkössä kaupungissa ei kannata ihan joka treffiseuralaiselle mainita. Voi vaikeuttaa nimittäin vuokra-asunnon tai töiden löytymistä, mikäli huhu leviää. Isommassa kaupungissa voi olla toisin. Itse en kertoisi, kuin vasta puolen vuoden tai vuoden treffailun jälkeen, ja silloinkin kaunistellen. Voihan alussa kertoa, että on vähän erikoinen persoonallisuus tai vastaavaa. 

Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Kyllä se ilmi tulee, joskus jo ensi vilkaisulla.

Ei. Sanot istuneesi väkivaltarikoksista vankilassa. Naiset tykkää ja haarat aukeaa. 

Kerroin treffeillä avoimesti ex-puolisolle diagnooseista ja lääkityksestä. Se on taas eri asia missä tutustuimme.  

Vähän riippuu diagnoosista. Jostain masennuksesta ei tarvi kertoa, mutta esim skitsofrenia kannattaisi. Ei toki ekoilla treffeillä-

Jos sanot että olet skitso niin se on heti moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla joku jo sanoikin niin riipuu että oletko mies vai nainen. Miehenä rehellisyydellä satutat vain itseäsi. Ei tarvitse edes olla suurikaan päänsisäinen ongelma, niin se on naisille aivan valtava punainen lippu.

Elämä on epäreilu ja naiset saa ongelmiaan anteeksi paljon helpommin kuin mies.

Tuo kuulostaa enemmän selitykseltä kuin totuudelta. On helppoa uskoa, että rehellisyys ei kannata miehelle, jos ei ole itse koskaan uskaltanut olla avoin ja on päättänyt etukäteen, miten kaikki naiset muka ajattelevat.

Väite siitä, että naisilla ongelmat annetaan aina anteeksi, on puhdasta mielikuvitusta. Haavoittuvuus on riski ihan kaikille, ja jos joku säikähtää sitä, ongelma ei ole sukupuolessa vaan kohtaamisessa. Yleistykset kertovat enemmän puhujan asenteista kuin todellisuudesta.

Joo eka tapaamisella olen kertonut. Yleensä tuli pakit, mutta nykyinen on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen.

Se on rakkautta joka on kestänyt 22 vuotta. (Skitsofreenikko olen)

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi niin, että 3. Treffeillä selvisi, että mies käyttää masennuslääkettä. Se selvisi siten, että harrastettiin seksiä eikä mies millään lauennut. Kysyin, onko hänellä jokin sydänlääke käytössä, johon hän vastasi, että hän käyttää masennuslääkettä. Jatkettiin tapailua pari Kuukautta kunnes lopetin tapailun, kun kummallekaan ei ollut tullut romanttisia tunteita.

Tämä liittyy aloitukseen siis miten?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä että oletko mies tai nainen. Jos olet mies niin en suorittele koska treffit loppuu siihen. Sama on että jos on vaikka kovinkin kokematon ja ikää nyt vaikka yli 30 niin ei kannata ainakaan mainita sitä jos olet neistyt. Se vaan on ikävä tosiasia että vaikka rehellisyyttä korostetaan aina niin ne samat naiset antaa sinulle pakit, jos sitten olet heille rehellinen. Toisaalta suhteet lopuu muutenkin suurella todennäköisyydellä kuukausissa tai muutamassa vuodessa joten jos homat on hoidossa niin eipä tuota kannata mainostaa puolisolle.

 

Nainen sensijaan saa helposti ymmärrystä tuollaisissa asioissa, eikä treffit lopu kuin seinään vaikka kertoisi millaisista laitosjaksoistaan. 

Omalla vaimolla on lääkitys kaksisuuntaiseen ja kertoi siitä vasta muutaman kuukauden jälkeen kun jo oltiin menty yhteen. Minä ymmärrän ettei halunnut sitä kertoa heti, vaikka en minä sellaisen asian takia olisi häntä hylännyt.

Blaablaablaa.

Naiset ei saa mitään ymmärrystä "näissä asioissa". Me saadaan näennäinen ymmärrys "ei se haittaa, kyl mä tajuan" siksi kun se ukko ei osaa ajatella järjellä, sivuuttaa asian ja menee heppi edellä. Sit suhteen jatkuessa jossain vaiheessa alkaa kuulemaan ".....n hullu,mene hoitoon,mikset sä olet normaali?!?". No mä kyllä kerroin heti alussa... "No en mä tajunnut että sä tosissaan oot!!!" 

Oon itse ainakin ollut aina rehellinen ongelmista ja arvostanut, kun toinen on myös. Ja kai me hullut toistemme seuraan eksytään, ns normaalien kanssa ei kannata edes yrittää, vaikka ne sanookin et "asia ok :)".

Miehillä taas on vaan etua niiden ongelmien takia, jos sattuu olemaan joku kovin hoivavietillinen ja empaattinen nainen, sehän rakastuu ja haluaa auttaa ja hoivata.

Mun on edelleen tosi vaikea olla alkamatta ymmärtämään ja auttamaan. Pari sekopää exää on tän jeesuskompleksin ilmeisesti mussa tajunnut ja käyttäneet sitä hyväkseen, itsesäälivaihde päälle ja sillä kuittaantuu kaikki.

Miksi kukaan haluaisi esittää mitään? Miksi ei haluta että toinen tietää tosissaan kuka oot ja hyväksyy sut sellaisenaan?

Jos syy on elämäntilannesidonnainen (esim. lukuisten läheisten kuolema tapaturmaisesti lyhyen ajan sisällä) ja siitä on jo parantunut kokonaan, en kertoisi. Siinä mieli reagoi luonnollisesti.

Jos taas johtuu perintötekijöistä ja alttiudesta, kertoisin jo aikaisessa vaiheessa, kun ongelma voi jossain vaiheessa aktivoitua remissiosta.