Oleko koskaan ihastunut täysin saavuttamattomaan täyden kympin mieheen, vaikka olet itse ruma luuseri?
Mies on filmitähtimäisen komea, koulutettu,naimisissa, rikas jne jne. Itse olen ruma kouluttamaton luuseri. Mies ei vilkaisikaan minuun päin, mutta tietenkin onnistuin ihastumaan häneen. Miten päästä eroon tästä tunteesta?
Kommentit (39)
Muutamaankin julkkikseen juu. En tiedä miten pääset eroon, en ole itsekään päässyt, mutta ei sinänsä haittaa koska vuosien varrella asiaan tottuu eikä ole läheskään niin kamalan tuntuista. Odota siis hetki. Tai pari vuotta. Kyllä se helpottaa.
Joo, mutta kerroin eräälle kaverilleni, miten komea mies on mielestäni ja nyt hävettää todella paljon. Tämä, että olen ihastunut niin valtavaan upeaan mieheen ja ettei hän edes katsoisi minuun päin.
Vaikka kuinka monta kertaa. En ole kuitenkaan särkenyt sydäntäni kenenkään sellaisen takia.
Kyllä. Havaitsemalla miehen huonot ja epämääräiset puolet. Kukaan ei ole täydellinen.
Ikäsi Ap, ja miksi koet olevasi ruma luuseri?
Ruma ja huono käytöksinen mies on monesti ihastunut naiseen, johon hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Sitten tulee tänne tekemään provo aloituksia.
Yleensä todennäköisesti itseään rumana pitävä ei edes ole ruma. Hän on luultavasti hyvännäköinen, joka vain tarvitsisi itsetuntoa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi Ap, ja miksi koet olevasi ruma luuseri?
En ole ap, mutta toinen ruma luuseri. Ikää 43 v, syitä rumuuteen on, no, ruma naama, ruma kroppa (mm lyhyet jalat ja kädet suhteessa ylipitkään torsoon), luuseri olen koska olen köyhä mt-ongelmainen eläkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi Ap, ja miksi koet olevasi ruma luuseri?
Olen 38v, joten siinäkin suhteessa pitäisi olla aikuismaisempi. Olen siis ruma, minulla on rumat kasvonpiirteet. Minulla ei ole korkeakoulutusta, ei miestä, ei lapsia. Jos tämä ihastukseni on täysi kymppi, niin minä olen korkeintaan kakkonen. En koskaan haluaisi, että ihastukseni saisi tietää tästä, koska häntä hävettäisi että sellainen ruma nainen olisi häneen ihastunut. Ja en ole harhaluuloinen, tiedän kyllä minkä näköinen olen ja mikä on "arvoni", ei siis mikään.
Vierailija kirjoitti:
Ruma ja huono käytöksinen mies on monesti ihastunut naiseen, johon hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Sitten tulee tänne tekemään provo aloituksia.
En ole mies, ihan nainen. Ruma nainen ei voi olla mielestäsi olla ihastunut komeaan mieheen? Ap
Olen ihastunut tuntemaani komeaan mieheen. Ikävä kyllä.
Ihastumisen alkamisesta on jo tosin kulunut muutamia vuosia, mutta tunne ei oikeastaan ole hellittänyt.
Typerintä tässä on se, että olen kyllä ihan aikuinen nainen mutta hänen läheisyydessään taannuin ihan teiniksi- joo kyllä hävettää.
Onneksi kohtaamme sattumoisin ja enää tosi harvoin, ehkäpä tämä tästä hellittää kun aikaa kuluu.
Ap.n kysymykseen vielä, että olen hyvin mitätön kaikin puolin tähän upeaan mieheen verrattuna, esim. ulkonäkö, koulutus ja yleinen habitus.
En ole koskaan ollut ruma. Nuorena olin hetken aikaa kouluttautumaton luuseri, mutta olin silloinkin ihan hyvän näköinen. Sitten kouluttauduin ja menin naimisiin nörtin näköisen nörtin kanssa.
Nyt olen korkeakoulutettu luuseri, ja paremman näköinen kuin puolisoni.
En ole koskaan tykännyt "filmitähtimäisen komeista" miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihastunut tuntemaani komeaan mieheen. Ikävä kyllä.
Ihastumisen alkamisesta on jo tosin kulunut muutamia vuosia, mutta tunne ei oikeastaan ole hellittänyt.
Typerintä tässä on se, että olen kyllä ihan aikuinen nainen mutta hänen läheisyydessään taannuin ihan teiniksi- joo kyllä hävettää.
Onneksi kohtaamme sattumoisin ja enää tosi harvoin, ehkäpä tämä tästä hellittää kun aikaa kuluu.
Ap.n kysymykseen vielä, että olen hyvin mitätön kaikin puolin tähän upeaan mieheen verrattuna, esim. ulkonäkö, koulutus ja yleinen habitus.
Miksi olet ns.mitätön? Mikä sinussa on vikana?
Ap puhuu itselleen rumasti :(
Opettelisit vähän itsemyötätuntoa <3
Mutta kysymykseen. Olen vaikka kuinka monesti, erityisesti nuorempana.
Nykyään olen naimisissa, silti ihastuksia tulee ja menee, en ota niitä enää niin vakavasti.
Ihastuessaan useat ihmiset kokevat itsensä riittämättömiksi rumiksi luusereiksi. Silloin kun ei ole ihastunut, omaa itseään ei mieti niin paljon, vaan elää arkea päivästä toiseen. Onneksi ihastumiset loppuvat, kun hormonitoiminta heikkenee ja kukaan mies ei enää aiheuta mitään tuntemuksia.
Juu, teininä. Sitten kävi tuuri, minusta tulikin kaunis eikä luuseri. Nyt olen keski-ikäinen ja kauneus kadonnut, mutta en enää tarvitse uutta miestä, on jo hyvä yksilö ja jos tämä loppuisi, pärjäisin ilmankin.
Olen. Nautin tunteesta mielessäni. Se mikä pysyy pääni sisällä ei vahingoita ketään. Miksi siitä pitäisi päästä eroon?