Myöskin asiallisesti: Mikä teitä siinä alatiesynnytyksessä pelottaa?

Tokihan te kaikki tiedätte, että sektion komplikaatioriskit ovat REILUSTI suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Lisäksi toipuminen on lähes poikkeuksetta REILUSTI kivuliaampaa ja hitaampaa.



Sittenhän asiassa ei ole mitään " ongelmaa" jos on kokeillut molemmat tavat synnyttää ja siitä huolimatta valitsee sektion. Mutta ensisynnyttäjiä kehoittaisin vielä miettimään kertaalleen..



Entä sinä, joka et halunnut että " pillusi menee pilalle" (anteeksi en muista tarkkaa sanamuotoa:)), eikö sinua mietitytä sektiosta jäävä arpi?



Ihan ystävällisessä hengessä minäkin (itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä) :)

Mulla on synnytyksestä 5kk:tta ja välillä ei tosiaan pysty jalalla oikasemaan mattoa. Tänään tuli ihan kävellessä samaa vihlontaa, vähään aikaan ei olekaan ollut.

mutta ei niin etten synnyttäisi. Kahdesti olen sen tehnytkin. Noita kauniin pillun menettämistä pelkääviä en ymmärrä, mutta eihän mun tarvitsekaan...

Sitten se, että tunnen etten osaa hallita tilannetta. Esim. en mielestäni osaa ponnistaa.

Nyt olen viimesillään raskaana, mutta en ole harkinnutkaan sektiota.

Ja tämä siksi että vielä enemmän pelkään sitä.. =)

Kipu ei pelota ollenkaan, ja alapään " tiukkuus" ei kiinnosta tippaakaan.



Esikoiseni olisi vammautunut vakavasti, jos minua ei olisi kesken alatiesynnytyksen kiidätetty hätäsektioon. Tällä kertaa olen menossa pelkopolille ja aion vaatia pelkosektion, koska en halua saman toistuvan uudelleen. Pelkään siis lapseni vaurioituvan ilman sektiota.

Vierailija:

Tokihan te kaikki tiedätte, että sektion komplikaatioriskit ovat REILUSTI suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Lisäksi toipuminen on lähes poikkeuksetta REILUSTI kivuliaampaa ja hitaampaa.

Sittenhän asiassa ei ole mitään " ongelmaa" jos on kokeillut molemmat tavat synnyttää ja siitä huolimatta valitsee sektion. Mutta ensisynnyttäjiä kehoittaisin vielä miettimään kertaalleen..

Entä sinä, joka et halunnut että " pillusi menee pilalle" (anteeksi en muista tarkkaa sanamuotoa:)), eikö sinua mietitytä sektiosta jäävä arpi?

Ihan ystävällisessä hengessä minäkin (itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä) :)

Itse toivuin suunnitellusta sektiosta niin nopeasti ja hyvin, etten keksi miten siitä (tai alatiesynnytyksestä) olisi enää paremmin tai nopeammin voinut toipua.

Synnytystapa on täysin henkilökohtainen, eikä siihen sovi ulkopuolisten ihmisten ottaa kantaa tai suositella sitä tai tätä ensisynnyttäjälle tai kellekään muullekaan.

Sektio-komplikaatioiden ja kuolemien tilastoja vääristää se, että suunnitellut, kiireelliset ja hätäsekiot ovat kaikki samassa.

Vierailija:

mutta ei niin etten synnyttäisi. Kahdesti olen sen tehnytkin. Noita kauniin pillun menettämistä pelkääviä en ymmärrä, mutta eihän mun tarvitsekaan...

voittanut tuon ' pilluasiani' ...:-). Joka tapauksessa jokaisen kanta on sallittu, ja omani on toki varmaan ihan marginaalinen mielipide, jos verrattaisiin jonkinlaiseen synnyttäjien yleiseen mielipiteeseen.

Tuo on vaan ollut aina kantani tähän asiaan ja näköjään vauvakuumekaan ei ole sitä muuttanut.

t. se pilluliisa

kylläs seksuaalisuus on iso asia ja en ymmärrä tätä äitimarttyyriutta että lapsen saadakseen ei saa olla sillä väliä vaikka oma seksuaalisuus kärsisi.



Mitäs naiset luulette, jos miehet synnyttäisivät ja heillä olisi pelko siitä että penis jotenkin vaurioituisi tai mahdollisesti ei toimisi samalla tavalla synnytyksen jälkeen...- mikä olisi sektioprosentti,,,,,?????



Melko iso uskoisin!

kipu, jota en kykene hallitsemaan.



meikä on vahvasti järki-ihminen ja niinpä yritin synnytykseenkin valmistautua lukemalla mahdollisimman paljon kirjallisuutta jne. vaan ei auttanut sillä kertaa mun tapauksessa.



kahden vuorokauden supistelujen jälkeen en halunnut kokea enää yhtä ainoaa supistusta. olin valmis miettimään mm. itsemurhaa, jotta saan homman loppumaan. vauvan hyvinvointi oli etukäteen mulle kaikki kaikessa, mutta kävi täysin yhdentekeväksi, kun mua sattu tarpeeksi. mieluumminkin voi sanoa, ettei nimenomaan järki pelannu, kun en yleisesti ole itsetuhoinen. oli siltäkin osin pelottava kokemus, että miten voin niinkin lyhyessä ajassa kuin parissa vuorokaudessa muuttaa täysin käsitystäni jostakin itsemurhasta, mikä ei missään muussa elämänvaiheessa ole ikinä tullut mieleeni.



olin sairaalassa, mut en kyennyt kovin hyvin kommunikoimaan henkilökunnan kanssa. he olivat kiireisiä ja asiansa olisi pitänyt saada sanottua heti kun joku tulee huoneeseen, koska seuraavana hetkenä hän on jälleen tiessään. miehelleni sain jotenkin ilmaistua, että koen, etten kestä enää ja hän sit eteenpäin henkilökunnalle. sit sainkin epiduraalia ja hommaa yritettiin vauhdittaa oksitosiinitipalla. epiduraali ei toistettunakaan auttanut, mut jotenkin se auttoi, et yritettiin edes jotain, kun sitä ennen olin kärvistellyt pari vuorokautta ilman et tuntui et homma millään lailla etenee. supistuksia ei tullut kuin 7-15 min välein, mut se riitti viemään mun voimia ja alentamaan kipukynnystä silleen, et tuntui, ettei yhtään supistusta enää. siitä hetkestä yritettiin vielä noin 7 tunnin ajan, jonka jälkeen tehtiin sektiopäätös ja sit vauva olikin ulkona varmaan 45 minsan sisällä. juu tiedän, ettei synnytys voi kestää yli 24 h, kuten kätilö mulle kertoi, kun yritettiin jälkikäteen määrittää synnytyksen alkamisajankohtaa. mut viepä ne ennakoivat supistuksetkin voimat, jos ne on jatkuvia eikä saa esim. nukuttua yöllä muuta kuin pari tuntia jonkin lääkepistoksen voimalla.



lapsen syntymästä nyt reilu kolme vuotta, mutta alkaa kyllä edelleen itkettämään, jos sitä näin muistelee.

Tokihan te kaikki tiedätte, että sektion komplikaatioriskit ovat REILUSTI suuremmat kuin alatiesynnytyksen. Lisäksi toipuminen on lähes poikkeuksetta REILUSTI kivuliaampaa ja hitaampaa.



***Olen sitten se poikkeus. Hitaampaa varmasti mutta kuten aiemmin kirjoitin niin mieluummin leikkauskipu kuin supistukset. Ja kumpikin kipu on vielä erilaista, supistukset on todella kauheita. Leikkauskipu on siedettävää.



Ihan ystävällisessä hengessä minäkin (itsellä takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä) :)



***Takana kaksi synnytystä jotka kumpikin alkoivat supistuksilla ja päättyivät sectioon :)



***T:11

Ota nyt ihmeessä neuvolaan yhteyttä ja kerro vaivasta. Josko sua voitaisiin vaikka auttaa. Turha kärsiä asian kanssa tästä vuodet eteenpäin, jos jotain tehtävissä on!



t.5, joka ei osannut ilmeisesti myöskään hakea apua...