Lyhistyin keittiön lattialle itkemään.

Ei vaan ihan totta, itse olen kärsinyt vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta vuosia (vuosia sitten), ja saattaisin voida auttaa jollain tasolla.

Ap

kannattaa hakea apua, ihan vaikka omalta tk-lääkäriltä.



Paniikkioireet varmasti helpottavat piakkoin, jos kyse on johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvästä ahdistuksesta.



Jaksamisia!

Täällä voidaan ainakin kuunnella, ehkä jopa auttaa.

Jos et ole jo hakenut apua ongelmiisi, soita heti huomisaamuna terveyskeskukseen tai mene työterveysasemalle. Jos sinulle määrätään sairauslomaa, joka ehkä tietäisi yksinäisyyttä, sano, ettei sulla ole aikuisia juttukaveraita ja sekin ahdistaa.



Voi olla, ettet saa terveydenhuollon kautta keskusteluapua tai terapiaa heti, mutta on olemassa myös erilaisia auttavia puhelimia. Ja jopa täällä AV:lla on oikeasti välittäviä ihmisiä, vaikka täällä monet ovat inhottavan ilkeitä.



Voimia sinulle!

tsemppiä sulle! Kerro mikä painaa, on täällä ääliöitten keskellä ihan meitä " normaalejakin" ... Vaihdetaan kokemuksia, ne vahvistaa!! :)

tunnistanut itsessäni masennuksen merkit jo n. 1,5 vuoden ajan. Hoidan taaperoikäistä lastani kotona ja välillä tuntuu, että en oikein löydä rakkaasta lapsestanikaan ilon aiheita :(. Mua surettaa eniten just nuo fyysiset oireet: paniikki, kuristuksen tunne, päänsärky, sydämen jyskytys, epätodellinen olo, huimaus jne. jne. On niin raskasta elää niiden kanssa. Miehestä ei ole paljonkaan apua, hän ei ymmärrä näitä asioita ollenkaan. Joskus lohduttaa, mutta en aina hänellekään kehtaa " valittaa" . Ap

vaikkakin näin virtuaalisesti. Kiitos!! Ap

päiväni ovat täynnä masennusta, pelkoa ja ahdistuksia. Paniikkioireet lisää tuskaista oloa.

kuolemanpelko, tuntuu ettei saa henkeä mutta kuitenkin saa, ulkopuolisuuden tunnetta, itkukohtauksia, pelkoja, kaikkea mahdollista. Pelottaa, että jos onkin joku syöpä tai muu taustalla. Kun tarpeeksi ahdistaa, ni tuntuu ettei saa henkeä. Kotona minäkin.

Itsellänikin on tämän kevään aikana ollut jotenkin huono olo, jännittää joku vaikkei aihetta ole mihinkään. Samoin usein särkee päätä, huimaa, tulee rytmihäiriöitä ja itkettää ja jotenkin iloton olo koko ajan, vaikka kuitenkin kaikki perusasiat ihan kunnossa.



Kävin sitten ihan muissa merkeissä omalla terveyskeskuslääkärillä ja mainitsin näistä muistakin oireista ja hän heti kirjoitti reseptin miedoimpia diapameja näihin jännityksiin ja samalla antoi kaiken varalta mielialalääke-reseptinkin. Ja pyysi ottamaan heti yhteyttä, jos tulee akuutti kriisi, että kirjoittaa lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Ilahduin suuresti lääkärin empatiasta ja siitä, että joku otti nämä oireeni tosissaan. Teki mieli halata poislähtiessä.



Joten mene ihmeessä lääkäriin, älä kärsi turhaan, sillä apua on tarjolla.

Voimia ja jaksamista ja soita heti huomenna!

Onko tuntunut samalta jo ennen lapsen/lasten saamista, vai ovatko oireet alkaneet vasta sen jälkeen? Useimmiten synnytysmasennuksesta kärsivä äiti ajattelee vain olevansa väsynyt tai kiukkuinen, eikä ymmärrä olevansa masentunut.



Sanokaa asiasta ihmeessä vaikka neuvolassa! Ei kannata jäädä yksin murehtimaan, kun apua on aivan oikeasti saatavilla! Eikä tarvitse hävetä, vaikka omat voimavarat olisivatkin lopussa. Siksi on ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat auttaa.

Mäkin pelkään, että mulla on syöpä tms. kun on niin ihmeellisiä kipuja ja vaivoja. Mies sanoo, että valitan kipuja niin usein, että ei hän ainakaan ota minua tosissaan :( No, mulle ne kivut on ihan todellisia.



Ap

johtua siitä? Tai jostain käsittelemättömästä asiasta? Ei ekana pilleripurkille. Ap voisi kertoa hiukan taustaa. Tietty jos paniikkihäiriö on todettu jne. niin lääkehoidosta on apua, mutta silloinkin olisi tärkeä hoitaa itseä psykiatrilla. Koska se syy voi siellä löytyä eikä tarvitsisi aina vetää nappia naamaan. Minulla myös paniikkihäiriö, mutta nyt hallinnassa. Ei lääkkeillä.

Eikä kannata pelkkään pilleripurkkiin turvautua, vaikka mielialalääkkeet oiva apu onkin, vaan keskusteluapu on erityisen tärkeää!! Menet vaikka tk-lekurille ja VAADIT lähetteen jonnekin mielenterveystoimistoon tmv.

Vierailija:

Kävin sitten ihan muissa merkeissä omalla terveyskeskuslääkärillä ja mainitsin näistä muistakin oireista ja hän heti kirjoitti reseptin miedoimpia diapameja näihin jännityksiin ja samalla antoi kaiken varalta mielialalääke-reseptinkin.

nattaa napata ennemmin se Diapam. Mielialalääkitys pitäisi aloittaa lääkärin valvonnassa ja todellakin se säännöllisyys on avain asemassa. Vähän arveluttaa tämä nykyinen tk-lääkäreiden " kirjoitanpas nyt varmuuden vuoksi tämän ja tämän reseptin" .. Yksi mielialalääke saattaa toimia jollain loistavasti, mutta toisella taas pahentaa oireita!

Siksi ei koskaan saisi " omin päin" alkaa syömään noita lääkkeitä, vaan asiansa osaavan lääkärin seurannassa!

Mulla suurin ongelma on kai kaverin puute, vaikka kaikki perusasiat on kunnossa, niin joskus vaan ahdistaa lasten kanssakotona niin että tuntuu, että pää halkeaa. Olen huono hakemaan seuraa ja kaikki kaveritkin on vuosien varrella jonnekin kadonneet, sitten välillä kaikki tuntuu kasaantuvan, eikä kestä pienintäkään vastoinkäymistä, murruin eilen, kun leipä oli mennyt homeeseen, tuntui, etten jaksa enää sekuntiakaan. Olo ei ole juuri parantunut, olen koko ajan murtumisen reunalla.