Vanhempi lainaa aikuiselta lapselta rahaa ilman aikomustakaan maksaa takaisin

Äitini kuppaa sekä oman äitinsä että minut vararikkoon, koska ei osaa huolehtia omasta taloudestaan eikä oikeastaan vaikuta edes yrittävän parantaa tilannetta. Kunhan vain saa korkoja makseltua, pääomaa ei koskaan. Olin jo lopettanut lainaamisen, kun tiesin, että lupauksista huolimatta rahoja ei kuitenkaan koskaan tule kuulumaan eikä näkymään. Päädyin sitten kuitenkin vielä lainaamaan, kun pyyntö tuli vähän yllättävässä tilanteessa. 

Sovittuna maksupäivänä ei tietenkään kuulunut mitään, ja kysyttäessä meriselitykset alkoivat taas. Ja tietysti marttyrisointi, että miten hän sitä ja hän tätä ja hän syö kaurapuuroa ja hän ei ole koskaan pyytänyt mitään minulta. 

(Niin, no, en minäkään tietysti pyytänyt saada syntyä sellaisen ihmisen lapseksi, jonka mielestä ilmeisesti normaali lapsesta huolehtiminen tämän ollessa alaikäinen huollettava tarkoittaa sitä, että aikuisena oma lapsi on yhtä kuin ilmaista rahaa.)

Hänellä ei koskaan oikein ole ollut kykyä reflektoida omaa toimintaansa eikä myöntää omia virheitään. Olisin ihan okei tilanteen kanssa, jos hän voisi todeta, että "sori, en pystykään maksamaan nyt, voin maksaa päivänä x", mutta tuota marttyrisointia ja syyllistämistä en tahdo jaksaa enkä ylipäätään sitä, että tapahtunut yritetään kääntää ikään kuin minun syykseni. 

V*tuttaa ihan suunnattomasti, kun itsekin olen ollut aika onneton talouteni kanssa, kun kotoa saadut opit ovat mitä ovat, mutta olen kuitenkin sittemmin päässyt jaloilleni ja tulen kohtuullisesti toimeen omalla työlläni. Ei rahaa kuitenkaan niin paljoa ole, etteikö tuollaiset monen sadan euron "lainan" lovet budjetissa tuntuisi. Enemmän silti harmittaa tuo luottamuksen hyväksikäyttö, kun ilmeisesti suunnitelmissa ei ole koskaan ollutkaan takaisinmaksu.

Päätin nyt laittaa äitini kanssa välit poikki, mikä tuntuu vaikealta, kun ei ole muuta perhettä eikä juuri sukulaisia, mutta en usko, että millään muulla tavoin voin saada äitiäni heräämään oman toimintansa ongelmallisuuteen. Tai tuskin hän siihenkään herää, koska hän ei tunnu pitävän minua muutenkaan oikein minään muuna kuin terapeuttina ja pankkiautomaattina, mutta ainakaan ei tarvitse itse olla sylkykuppina.

Muita, joilla samanlaisia kokemuksia?