Lue keskustelun säännöt.
Mä oon aikuisopiskelija ja mietin nyt lopettamista
08.01.2026 |
Oli koulussa tunti ja jokaisen piti esiintyä pienen ajan. En nyt aio sanoa alaa tms. Kun mun aika tuli niin jännitin ja kuului varmasti äänesssä. Kuulin kun mun lähellä eräät sanoi ääneen että ihme muminaa, ja ei kuulu mitään. Menin hämilleni siinä enkä osannut reagoida. Tuli myöhemmin huono olo ja nyt mietin lopettamista. Tää varmaan tuntuu pieneltä asialta mutta mulla koulukiusaamistausta lukiosta
Kommentit (24)
Tuo on sinun kasvun paikkasi. Et ikinä pääse esiintymispelosta eroon ennen kuin alat esiintymään ja menet pelon läpi.
Keskity siihen, mitä sanot, älä toisiin ihmisiin. Riittää, että yrität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ohjeita annettu. Älä välitä muiden tyhmästä käyttäytymisestä.
Ihmiset ovat keskimäärin idiootteja.
Pure hammasta ja pää pystyyn. Itsekin esiinnyn usein ammatikseni ja parhaita kasvunpaikkoja ovat olleet itselläni jäätymiset, itseni "nolaamiset", jännittävät tilanteet, koska kaikki, mikä on uutta, jännittää. Kun sitä tekee riittävästi, se on kuin mikä tahansa rutiini.
Jos et tiedä mitä sanoa, mumise.
Jos olet kusessa, delegoi.
Sotilasjohtamisen kolme pääperiaatetta: uhkailu, vitt uilu ja katteettomat lupaukset.
Ei noita pidä ajatella. Sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat. Minäkin olen aikuisopiskelija. Suoritan toista maisteritutkintoa nelikymppisenä, eka oli 15 v. sitten ja tässä välillä olen opiskellut koko ajan avoimella.
Minä tiedän että olen outo, olen aina ollut. Tiedän myös, että se näkyy kun pidän esityksiä. Minun on aina ollut vaikea puhua, koska ajattelen nopeammin, ajatus tavallaan karkaa eteenpäin siitä mitä olen sanomassa. Sitten vaan pidän tauon ja mietin ja yritän jatkaa siitä missä olin. Jos joku pitää sitä outona, niin se ei kauheasti haittaa minua. En näe paljoakaan tavoittelemista siinä että olisin samanlainen kuin kaikki muut.
Tsemppiä opintoihin ap! Opiskelu on ihanaa, ja entistä tärkeämpää nyt kun kaikki vaan tyhmenevät ja sivistystä ajetaan alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lääkäriltä propralia ja jos ei riitä, pyydä bentsoja. Kyllä se ramppikuume siitä lievenee.
Esiintyminen on monille vaikeaa. Toisille erittäin vaikeaa, mutta sen takia ei pidä luovuttaa. Osa opiskelijoista tuo asian esille opettajalle ja saattaa saada sitä kautta tukea tai apua. Lisäksi voi kokeilla jotain kevyttä lääkitystä esim. Propral. Sitä ei tarvitse syödä jatkuvasti ja auttaa toisilla varsin hyvin. Esiintymisjännitykseen auttaa esiintyminen, aivan kuten sosiaaliseen pelkoonkin auttaa vain pelon kohtaaminen. Kommentoijista ei kannata välittää, koska se kertoo vain heistä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiintymään oppii tai tottuu ainoastaan esiintymällä. Sanon tämän kokemuksen lujalla itsevarmuudella. Kun on riittävän monta kertaa mennyt porukan eteen vaikka miten vatsassa vääntää niin yhtenä päivänä ja se päivä tulee yleensä yllättävän pian, huomaa ettei huomion keskipisteenä oleminen olekaan niin kamalaa. Punastutko? Entä sitten. Änkytitkö? Who cares. Sen vinkin annan että harjoittele ja opettele oma esityksesi. Mitä paremmin muistat esityksen sisällön sitä enemmän saat esiintymisvarmuutta.
Monet ihmiset jännittävät jopa oman nimensä sanomista. Se kertoo vain siitä, että he välittävät, että tilanne on heille tärkeä. Kyllä muut pian tottuvat hiljaisempaan ujoon olemukseesi ja alkavat tukea sinua, mutta heitä tietenkin harmittaa, jos mumiset ja mutiset eikä puheestasi saa mitään selvää. Kaikki haluavat kuulla, mitä sanottavaa sinulla on. Aikuisopiskelussa yleensä on reilu ja kannustava tunnelma. Muista, että kuuntelijat yleensä tuntevat aina myötätuntoa esiintyjää kohtaan. Älä missään nimessä lopeta opiskelua tämän takia. Totut kyllä, ja ennen pitkää tutustut ihmisiin ja alat viihtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan olisi pitänyt pohjustaa tilannetta muistuttamalla, että kyseessä on esiintymisharjoitus. Olisi voinut myös luoda yhteishenkeä sen tilanteen varalle, että joku jännittää, niin ikävä kommentointi olisi jäänyt vähemmälle.
Lähes kaikille näy noin joskus. Esiintymiseenkin siedättyy. Koulussa on esitelmiä ym ja helpottuu koko ajan esiintyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä keskeytä. Itse olen jättänyt kesken useita juttuja kesken kun pelottanut epäonnistuminen tai jännittänyt liikaa. Nyt 40-vuotiaana tullut pikkasen enemmän rohkeutta ja kaduttaa että moni hieno juttu jäi kesken nuorempana. En ole edelleenkään kovin itsevarma mutta rohkeutta tullut lisää kun on vaan puskenut eteenpäin ja huomannut jälkikäteen ettei se niin hirveää ollutkaan. Tsemppiä opiskeluihin.
Mä olen ollu tosi ujo,mut työelämässä sitä pikkuhiljaa oppii kasvattaa selkärankaa,kun on paljon ititootti kollegoja, et niille pitää osata sanoa takas. Ei elämässä muuten pärjää. Nykyisessä työpaikassa ne kollegat puuttuu ihan mitättömiin asioihin ja raivoavat niistä, siis sellaisiin asioihin jotka vois painaa villasella, eikä oikeasti pitäs vaikuttaa elämään sen suuremmin. Siinä pitää jo niitä heikompia sitten puolustaa tai itseään. Siis raivoavat, jos vaikka heille on tullu esim. vuosien aikana tapana laittaa jääkaappiin tiettyyn kohtaan eväänsä,siinä kohtaa ei lue kenenkään nimeä, niin herran pieksut niillä menee se tunteisiin ja pitää palauttaa maan pinnalle se mölisijä jos kesätyöntekijä laittaa eväänsä siihen jääkaapin tyhjään kohtaan. Sitten ne ei näe omassa käytöksessä mitään vikaa ja vika onkin mussa, kun sanon et kesätyöntekijän eväitä et siirrä. Eti vapaa kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja todellakin on se, joka aikuisryhmässä luo myönteisen ilmapiirin. Hänen ei pidä sallia nujertavia kommentteja. Aikuisryhmissä on hyvin erilaisia opiskelijoita. Joku saattaa puhua häiritsevän kovaa, toisen mutinasta taas ei saa mitään selvää. Esiintymiseen voi myös harjoituttaa opiskelijoita vähitellen. Pitkä esitelmä vieraassa ryhmässä ei kylmiltään ole oikea tapa harjaannuttaa opiskelijoita.. Se on sama kuin jos paiskaisi kerralla kylmään veteen. Ensin pitää rakentaa luottamus ryhmäläisten välille. Kun ilmapiiri on hyvä, puhuminenkaan ei jännitä ketään.
Ymmärrän ap:ta tosi hyvin. Joskus koulussa joku on naureskellut ja onhan toi esiintyminen kelle tahansa vähän jännää. Vielä aikuisiällä olen jännittänyt julkista puhumista kovasti, ja työelämässäkin on ollut tilanteita jossa olen mennyt pahasti kipsiin. Vasta joskus 40v iässä jouduin esiintymään isolle ja tavallista arvovaltaisemmalle joukolle ja jännitin, mutta osasin asiani hyvin. Ehkä sen tapahtuman jälkeen tuo jännitys on helpottunut ja yhtäkkiä puhuminen on ruvennut tuntumaan hauskalta.
Nyt, vain 10 vuotta tuon vaativan puheen jälkeen, nautin kovasti puhumisesta. Puhun nyt ilman papereita, pystyn tiivistämään asian muutamaan pääköhtaan jotka olen ennalta valinnut ja jotka linkittyy toisiinsa niin että mikään ei jää välistä, ja mikä hauskinta, pystyn jopa spontaanisti vastaamaan edelliselle puhujalle tai modaamaan omaa mietittyä puheenvuoroani lennosta. Se on hämmästyttävää.
En sano tätä leuhkiaksen, vaan kertoakseni että tilanne voi yhtäkkiä muuttua. Osaanko sanoa mitä tein saadakseni tuon muutoksen aikaan? En. Ehkä se on yksi tapa että kun itsensä altistaa esiintymisjännitykselle, siitä tulee kaveri joka saa skarppaamaan, mutta ei enää lamauta.
Älä keskeytä, koska voit katua sitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Älä keskeytä, koska voit katua sitä myöhemmin.
Tarkoitan että keskeyttäminen voi myöhemmin harmittaa sinua todella paljon.
Voit silloin ihmetellä, miksi sellainen pieni asia sai aikaan niin ison päätöksen.
No jos yhtään lohduttaa, niin mä aloin itkemään kesken esitelmän. Mä sain jonkun ihme paniikkikohtauksen ja aloin pillittämään. Ei mitään sellaista, että pari kyyneltä olisi tullut, vaan kunnon sellaista parkumista. Sain sanottua pari lausetta ja lähdin vessaan rauhoittumaan. Kukaan kurssilainen ei tullut siitä minulle myöhemmin avautumaan.
Se oli lopulta aika kehittävä kokemus, koska tuollainen tilannehan on jotain painajaiskamaa. Mä en usko, että koskaan lähden työpalaveriin tai muuhun ilman vaatteita, joten pahin on jo tapahtunut. Siitä eteenpäin kaikki mun esitelmät ovat olleet ainakin tuota parempia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sinun kasvun paikkasi. Et ikinä pääse esiintymispelosta eroon ennen kuin alat esiintymään ja menet pelon läpi.
Keskity siihen, mitä sanot, älä toisiin ihmisiin. Riittää, että yrität.
JOO! Aikoinaan olin töissä paikassa jossa oli usein esiintyjiä.
Kerran oli kuuluisuus, ja mä vein hänelle vissyä verhojen taakse.
Siellä hän väänteli käsiään ja käveli ympyrää.
Katsoi ja hymyili ja sanoi että 40v hän on esiintynyt, silti aina uusi esitys jännittää!
Painoin tämän mieleeni ja uudella urallani siitä oli paljon hyötyä.
Toinen asia: Kun osaat asiasi, on se mikä tahansa, sä osaat sen, se antaa varmuutta siihen puhumiseen.
Kotona harjoittele vessassa peilin ääressä!
ÄLÄ lopeta turhan takia.
Ymmärrän, että on huono olo. Mutta ota asia niin, että sulla on tässä tilaisuus harjoitella esiintymistä turvallisesti. Esiintymisen harjoittelu on osa koulutusta. Se ei ole kiusaamista, se on alkeet ammatillisesti välttämättömässä taidossa. Eikä sinä tarvitse olla täydellinen, tai edes hyvä, mutta sitä PITÄÄ harjoitella.
Jos joku sitten käyttäytyy huonosti noissa tilanteissa, se ei ole sun ongelma, vaan sen huonosti käyttäytyjän ongelma. Hän ei käyttäydy professionaalisti - mutta voit toki yrittää ajatella, että ehkä hänkin yrittää parhaansa mukaan oppia sitä, vaikka ei vielä oikein osaa.