Kuukauden kuntokuuri ei auta mitään, jos elää 11 kuukautta kuin pellossa

Kuukauden mittaisten kuurien hyödyt ovat lyhytaikaisia, ja niistä voi olla psykologisesti jopa haittaa.

Paastot ja retriitit on ihan hyvä tapa tauottaa ja rauhoittua. Ei niiden jälkeen tarvitse sikailla suunapäänä. 

Eikö tuo ole sanomattakin selvää. Uudenvuodenlupaukset yms tammikuun sinnittelyt ovat typeryksille.

"Ylipäätään hän suosittelee pysyvien elintapojen rakentamista. Niiden pitäisi olla miellyttäviä siten, että niitä voi jatkaa vaikka loppuelämän. Kuukauden mittaisten kuurien hyödyt ovat lyhytaikaisia, ja niistä voi olla psykologisesti jopa haittaa."

Mietin, millaista se elämä pellossa on. Siellä möyrii kaikenlaista hyödyllistä matoa, toukkaa ja kovakuoriaista, joten melkein oletan, että jos elää kuin pellossa, niin on koko ajan puuhaamassa jotain. Se kuluttaa energiaa.

Maksa kiittää, mutta helmikuussa toivoo jo vähän lisää haasteita.

Kuukaudessa voi synnyttää kuntoa parantavan rutiinin. Voi käydä esim. päivittäin puolen tunnin kävelylenkillä ja keskittää herkutteluhetket lauantaipäivään. Siitä sitten hiljalleen kehittelee pysyviä parannuksia, kun nuppi ja kroppa on tottunut rutiiniin.

Monet aina sanoo että alkavat kuntoilee ja luulevat laihtuvansa kuukauden aikana. Oikeasti laihduttamiseen tarvitaan se puoli vuotta ja viikossa ainakin 15 tuntia kovaa treeniä. Tiedän montakin sellaista ja vieä 3 vuoden jälkeenkin ihmettelevät mikseivät laihdu vaikka kävelevät joka päivä. Se kävely ei kuluta kaloreita tarpeeksi koska syövät sipsejä iltaisin. Yhden sipsipussssin kun syö niin tarvii 10 tuntia juoksua jotta kaloreita kuluu tarpeeksi.