ADHD-lääke tuhosi muistin.
Nyt on rottakokeillakin todistettu että lääke tuhoaa aivoturson.
Olen syönyt näitä mömmöjä jo yli vuosikymmenen, ja lopputuloksena en muista niistä vuosista juuri mitään.
Ja nykyään ei pysy päässä edes lyhytkestoista muistia vaativat asiat.
Toisaalta en pärjää ilman lääkettäkään.
Olen yrittänyt, vielä huonommaksi menee.
Kognitiivinen kapasiteetti on madaltunut varmaan jo heikkolahjaisen puolelle.
Jos olisin tämän tiennyt, en olisi koskenyut stimulantteihin pitkällä tikullakaan.
Onko muita, joilla on käynyt näin?
t.
Varhaisdementikko
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tarkkaavaisuushäiriöitä on aina ollut ja yleensä ihmiset ovat oppineet niiden kanssa elämään. Turha niitä on lääkitä.
Niin. Tähänhän on lukuisia konsteja. Esim. kofeiini. Esim. post-it-laput ja muistilistat. Esim. tarpeeksi mieluisat tehtävät/luova ammatti. Esim. nopeutta vaativat hommat, hyväksyen ettei voi olla silloin millintarkka. Esim. suvaitsevaisuus, että joku tekee asiat eri järjestyksessä. Esim. tehtävänjako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurt Cobain sai lapsena Ritalinia.
Ja sehän johti huumeriippuvuuteen ja itsemurhaan. Eikä ole todellakaan ainoa jonka huumeriippuvuus on alkanut adhd lääkkeestä.
Oliko Kurt Cobainilla ADHD? Yksi niitä miehiä, jonka olisin halunnut pelastaa, jos se olisi ollut mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs odotit? ADHD on tekaistua trendi-hömpötystä, jolla lääkeyritykset luovat kysyntää ja näin ollen tuotteidensa myyntiä. Totta kai ovat kemikaalimyrkkyä, mikä on huonoksi terveydelle.
Jos vaan tietäisit millaista näiden aivojen kanssa on elää...
Niin? Auttavatko "lääkkeet" aivoihisi? Onko mahdollista, että olet tehnyt huonoja elämäntapavalintoja, jotka ovat johtaneet sinulle soveltumattomiin rutiineihin? Ehkä ryhdistäytyminen ja ärsykkeiden poistaminen auttaisi?
Pitää tehdä sellaisia valintoja, että pystyy elämään vilkkautensa kanssa. Itse asun nykyään yksin. Tai no koira on, vilkasta rotua. Kun parisuhteista ei tullut mitään. Aluksi toinen oli aina ihastunut innostuneesta elämänasenteestani, mutta pidemmän päälle impulsiivisuuteni, suoruuteni, aikatauluttomuuteni ja sotkuisuuteni (boheemi taiteilijaelämä mun mielestä) rassasivat liikaa. En onneksi halunnut perinteistä ammattia, luova ala tarjosi "pakopaikan". Pysyäkseni väleissä aikuisen lapseni kanssa hyvittelen hänelle, sekä suullisesti että taloudellisesti, töppäyksiäni esim. suoraa puhettani. Kavereita minulla ei kauheasti ole, kun eivät tajua, mikä aiheuttaa äkkiväärän teatraalisen käytökseni tai professorimaisen omiin ajatuksiini uppoutumisen ja ajan ja paikan unohtamisen ympäriltä. Onneksi saan uusia ystäviä nopeasti, jos haluan. Useimmiten en vaan halua, tavalliset ihmiset ovat tylsiä minulle. Luen sitten paljon, niin sillä tavalla saan paljon mielenkiintoista ajateltavaa. En juurikaan katso telkkaria, minulla ei ole suoratoistopalveluita, ne on minulle raskas viidakko, johon en halua eksyä. Urheilen paljon, mihin saan purettua liikaa energiaani. En halua diagnoosia, enkä lääkitystä. Minulle selvisi jo lapsena, että olen paljon vilkkaampi kuin muut tytöt.
Olisitpa ystäväni, 64. Kuulostat ihan minulta.
Se tärkein kohta jäi ap. lukematta. Se on pelkkä epäilys ja
"tämän tutkimuksen tulokset osoittavat muistiin liittyvien muuttujien häiriintymisen LDX:n jälkeen.
Asian selventämiseksi tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta"
"Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurt Cobain sai lapsena Ritalinia.
Ja sehän johti huumeriippuvuuteen ja itsemurhaan. Eikä ole todellakaan ainoa jonka huumeriippuvuus on alkanut adhd lääkkeestä.
Juuri sitä halusin sanoa.
Se johti kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja huumeriippuvuuteen.
Seurauksena oli itsemurha."
Tai sitten hoidosta huolimatta sairastui. Tai ADHD:ksi tulkitut oireet enteilivätkin psyykkistä sairastumista. En sano etteikö lääkitys olisi voinut olla vaikuttamassa mutta ihmisiä sairastuu kaksisuuntaiseen ja tappaa itsensä myös ilman ADHD-lääkitystä.
Lääkitys auttaa, kunnes ei enää auta. Mutta olipa ADHD-tyyppi edes ne 10-20 v yhteiskuntakelpoinen, joiden aikana pystyi käymään lääkkeillä töissä. Sen jälkeen hän sitten onkin lopullisesti rikki.
Miksi? Koska olemme valinneet olla muuttamatta yhteiskuntaa ja työelämää sellaisiksi, että siellä pärjää myös ne herkemmät/sairaammat.