Miehen suomenajokoira muutti asunnon koirankopiksi
Metsästystä harrastava mieheni toi koiran mukanaan yhteiseen kotiimme. Tilanne oli ihan ookoo vielä kun ensimmäinen lapsi syntyi. Koira vietti suurimman osan ajasta pihalla tilavassa ulkotarhassa, sillä on hyvin kärsimätön sisällä pidettävä. Toisen lapsen synnyttyä miehen yhtäkkiä tuli sääli koiraansa (vai itseään?) jolle ei enää riittänyt huomiota entisenlaisesti. Koira piti tuoda sisälle! Ja nyt eletään koiran ehdoilla ilman mattoja, muovit sohvissa. Koira on toki lutuinen mutta haisee tasaisesti koiralle ja potkuttelee levottomana huoneesta toiseen. Järkipuhe ei auta, miehen täytyy saada viettää laatuaikaa hauvelin kanssa joka ilta. Lapset tykkäävät halailla koiraa ja koira onkin tosi kiltti heidän kanssaan. Onko vika vain minussa kun en jaksa hajua, koirankarvaa ja askeettista sisustusta? koiraihmiset, neuvokaa please!!
Kommentit (31)
voisitteko päästä kompromissiin, eli ottaisitte hauvan vaikka illaksi ja yöksi sisälle, sekä kylmillä ilmoilla, ja päivät se viettäisi ulkotarhassa, päivittäinen lenkki ja seurustelu myös siellä ulkona kuuluu tietysti asiaan?? Ikävä kyllä elävästä eläimestä jää elämisen jäljet ja hajut kuten meistä ihmisistäkin että siitä et täysin eroon pääse. Toivottavasti löydätte tähän ratkaisun joka olisi myös koiralle parhaaksi.
että alkaa kouluttamaan koiraansa. Nyt keväällä alkaa tai on alkanut jo taas koirakoulut. Estäkää riehuminen sisällä ja kieltäkää tulemasta sohvalle.
Voit ihan itse vaikuttaa siihen, mitä siitä koirasta teidän perheessä tulee. Eli jos miestäsi ei kiinnosta, otapa sinä koiran opetus mukaan. Kyllä vanhakin oppii. Minun ensimmäinen koira oppi 7-vuotiaana etsimään kanttarelleja.
Haju: koiran voi ja saa pestä koirashamppoolla vaikka viikon välein. Joka päivä voi lenkin jälkeen huuhtaista takapuolen, mahanalusen ja tassut, jos kuraantuu. Ei ihminenkään viihdy likaisessa tukassa. Loppuu se lemu. Myöskin sen hampaat voi pestä koirien hammastahnalla. Toimenpide on koirieni keskuudessa jopa yllättävän odotettu. Eräs yksilö rakastaa saunomista ja lumikylpyjä. Juu, sillä on oma peffanalunen. (Nyt hygieenikot pyörtyy. Tosin otus lienee kulmakunnan puhtain viikottaisella saunomisellaan.)
Koira tarvitsee oman pedin. Sitten sille pitää opettaa käsky " maate" ja " pedille" ja " paikka" . Sillä tavoin koira saadaan pois kintuista pyörimästä, kun on häiriöksi. Sen lisäksi käsky " väistä" tai " pois edestä" . Ja ota ne muovit pois sohvalta ja hommaa koirankestävät matot. Räsymatot voitkin unohtaa. Käytävämatot on hyviä ja pysyy hyvin paikoillaan.
Koirat pitävät koppimaisista paikoista, joista kuitenkin näkee tapahtumia, joten peti voi olla vaikkapa kirjoituspöydän alla, jossain rauhallisessa paikassa. Sinne eivät lapset saa mennä häiritsemään koiraa. Peti ei saa olla missään nimessä olohuoneen pöydän alla, koska sieltä voi alkaa vahtimaan reviiriä ja näykkimään, kun ei saa rauhoittua.
Voisit opettaa koiralle myös aivojumppaa eli noutamista ym. pikku tehtäviä. Ei pelkkä ulkoilutus ja metsästys riitä älykkäälle koiralle.
Sukulaisellani oli suomenajokoiran ja walesinspringerspanielin risteytys. Kello 5 se ilmestyi keittiöön ja haukahti. Sai ruokansa kuppiin, söi vasta luvan saatuaan. Syötyään se toi astiansa tiskipöydälle (oppispa isäntäkin, tuumi emäntä), haki sanomalehdet ja osasi seistä kahdella tassulla ja pitää nenällään nakkia, kun laskettiin kolmeen ja vasta kun kuuli neljä, söi nakin + että se juoksi jäniksen toisinaan kiinni ja tappeli karhun kanssa....Lintumetsällä isäntä ampui pari sorsaa ja koira toi kymmenen. Minut nähdessään se muisti aina, että minulla on pallo taskussa, leikitään.
Kyllä juttu on niin, että koira on sen mukaan riesa tai ilo, kuka sitä hoitaa ja opettaa. Eli vika on taluttimen ihmispäässä.
terv. palveluskoirien kasvattaja
koulutukseen myös käskyt odota, ei vedä ja seuraa. Irti on ehdottoman tärkeä käsky. Koiralle pitää opettaa sisällä olemista, sillä ei ole kokemusta. Kun opetat sitä hyvin ja monta temppua, otuksesta voi jopa olla sinulle hyötyä. Minä en esim. 10 km matkoilla talvella viitsi autoa raapata, vaan laitan pari koiraa valjaissa potkukelkan eteen ja eikun menoksi keskustaan.
Koirilla ei myöskään ole mitään asiaa sohville, ainakaan meidän huushollissa. Alas on hyvä käsky. Mutta jos se on jo oppinut siihen, laita sille sohvalle oma huopa, millä se saa maata. Mutta silloinkin sen on ehdottomasti toteltava alas-käskyä. Jos koira murisee sinulle, selätä se ja istu päälle, murise vihaisesti takaisin ja tuijota tiukasti silmiin, kunnes se kääntää katseensa pois. Sen jälkeen sovi sota heti ja olkaa kavereita. Milloinkaan ei lyödä eikä näytetä pelkoa. Eläin kyllä älyää, pelkäätkö sinä sitä vai et. Eläimelle pitää antaa tunne, että se voi hyvin niin kauan kuin omistaja on tyytyväinen sen toimiin. Eli se voi luottaa johtajan viisauteen.
Koiran levoton ramppaus (usein turhautunut ja ylivilkas koira vaeltelee, ulvoo, sotkee, haukkuu) loppuu, kun se saa mielekästä tekemistä ja väsähtää. Onko koiralla leluja? Esim. maksamakkaralla täytetty ydinluu, puruluut, vinkulelut pitää koiran puuhakkaana ja tyytyväisenä.
Se varmasti rakastaa käyttää nenäänsä, voit opettaa sitä etsimään mm. makkaranpaloja mattojen alta. Koira väsyy parhaiten aivojaan käyttämällä. Jos se ei ole ahne, se luultavasti rakastaa leikkimistä ja sitä voi palkita onnistumisista leikillä. Lainaa kirjastosta hyvä kirja " kuinka koulutan koirani" . Kun saat koiran tottelemaan sinua, mitään ongelmaa ei enää ole ja koiran voi komentaa petilleen maate leikin jälkeen. Eli sinun on ruvettava sen kanssa laumanjohtajaksi eikä odotettava että miehesi tekisi jotain (todennäköisesti ei tee). Koirilla on laumassa järjestys. Yleensä pomo on narttukoira. Eli naisena sinä....kun siihen rupeat.
Mikään suomenajokoira ei kuulu pihalle narun jatkeeksi tylsistymään. Jokainen kunnon koiranomistaja tietää sen.
terv. 27
Meidän kaikki koirat tuoksuvat tosi hyvälle, ja joskus meinaa tosissaan laatta lentää, kun jollain kaverilla yksi pieni rakki rasvahajuttaa koko kämpän ihan sumuiseksi.
Koiran turkki voi olla vaikka likainen, oletko koskaan sellaisesta kuullut ?
Jos oma ajokoirani haisee, niin mitä suosittelisit sille ruuaksi ?
Mitä merkkiä ?
Meillä on aina ollut suomenajokoiria ja kyllä ne kuuluvat ulos. Itse en todellakaan ottaisi niitä sisälle asumaan, varsinkaan jos perheessä on lapsia. Tietysti koiraa täytyy ulkoiluttaa paljon, ja voi käydä sisälläkin välillä leikkimässä lasten kanssa, mutta ei 24h.
Olisiko aika harkita koiran sijoittamista toiseen kotiin missä sille on luontaista aktiviteettia.
Kuullostaa ihan oudolta että teillä on sohvat muovissa ja matot poissa. En minäkään viihtyisi tuollaisessa ympäristössä.
Meillä on kaksi koiraa ja vauva. Kotonamme kaikki on niinkuin koirattomissakin perheissä.
Tottakai koira alkaa " haisemaan" koiralta ajoittain, mutta sitten koira pestään. Jos miehesi harrastaa metsästystä koiran kanssa, sopikaa että hän pesee koiran sen jälkeen.
Jos et halua sohviasi sotkea, opettakaa koira pois sohvalta. Oma paikka lattialla on koiralle mukava ja turvallinen järjestely.
Karvanlähtöaikana harjatkaa koiraa useammin, lapsethan voisivat huolehtia siitä. Imuri nyt laulaa meillä lähes päivittäin karvanlähtöaikaan, mutta se on elämää!
Matot meillä on muutenkin sellaiset helposti imuroitavat, sileät, ei mitään pitkäkarvaisia ryijyjä. Mattoja pestään ja niitä vaihdetaan. Tuskin se nyt maailmanloppu on jos matto likaantuu, niinhän ne muutenkin normaalista elämisestä' sotkeentuvat.
Ei sinun tarvitse kärsiä askeettisesta kodista sen takia että koira olisi " ykkös" asukas talossanne.
Sopikaa keskenänne kaikkia osapuolia tyydyttävät pelisäännöt.
nimim. Koira on kaveri! :)