Miksi sosiaaliset tilanteet kuluttavat paljon energiaa?
Smalltalk tuntuu tyhmältä, sellaista pakonomaista keskustelua mihin ei haluaisi joutua. Mun on välillä jopa mahdotonta teeskennellä että pitäisin niistä tilanteista.
Jälkikäteen olen helpottunut että minun ei tarvitse jutella enää, saan olla omien ajatusteni kanssa. Muut ihmiset jotenkin sekoittavat pääni, alan yliajattelemaan ym. Ihmiset katkaisevat ajatuksen kulkuni, unohtelen asioita enemmän. Sosiaalisuus ei ole rakentavaa, se on sekavaa.
Kun keskustelen muiden kanssa menee ainakin päivä palautua siitä tilanteesta. Pääni on jotenkin hidas pysymään mukana kontakteissa. Tämän takia en ole pystynyt ylläpitämään edes lapsuuden ystäväni ystävyyttä. En ole mikään autisti eikä ole muut mitään muutakaan neurologista poikkeavuutta. En vain viihdy kenenkään kanssa.
Kommentit (2)
Mulla oli tuttuja joiden kanssa sai aina olla vähän varpaillaan että mitä ne seuraavaksi möläyttää, onneksi sain tekosyyn varjolla katkaistua kokonaan välit eikä tarvitse stressata enää vaikka varmaan vuorostaan minua sitten selkäni takana panettelevat
Tähän kun löytäisi vastauksen. Itsekin vihaan smalltalkia. Ihmisten seura tuntuu monesti tyhmentävän kuin tuovan mitään. Toki riippuu tilanteesta. Tarvitsen myös jonkin verran muita ihmisiä, mutta silloin pitää puhua asiasta eikä läpistä jotain turhaa.
Yksinään ajatukset taas kasvavat. Seurassa niillä ei ole tilaa kasvaa, koska koko ajan keskeyttää. Kysyy ehkä jotain, pyytää jotain tai ihmettelee vaan, onko kaikki hyvin kun olen hiljaa.