Mies-ongelma, mielenterveys-asiaa, APUA!
Tapasin mukavan miehen. Pari kertaa olemme nyt nähneet ja sain kuulla että ko. miehellä on ollut ns. todella rankka teini-ikä... Siihen kuului huumeita, alkoholia jne... Tämän takia ko. miehen äiti pisti silloin alaikäisen poikansa pakkohoitoon, ko. hlö kun meni kertomaan äidilleen että näkee huumeista johtuen hallusinaatioita. Psykiatrisessa hoidossa kului noin vuosi, erilaisine kuntoutuksineen.
Nyt mies on 28-vuotias, 100% raitis, urheilija. Ainoana lääkkeenään ottaa iltaisin nykyään nukahtamiseen tarkoitettua lääkettä.
Omat ajatukset aivan sekaisin. Jumalan julmaa pilaa? Juuri kun tapasi mukavan miehen, tämä onkin mielenterveyspotilas?
Kysyin ja mies vastasi suoraan. Puhe tuli armeijasta. Tietenkään siis ei armeijaa ole käynyt.
Itsekään en ole " puhdas pulmunen" mutta kuitenkin... Ahdistaa, vituttaa, masentaa...
Ihmisiä joilla kokemuksia mielenterveysongelmista, joko itsellä tai läheisillä, kaikki ajatukset/mielipiteet on tervetulleita...
-Irina
Kommentit (34)
En tiedä. Puhumista ja kysyttävää olisi paljon.
Kai ko. mies on avohoidossa. Kun kerta yhtä lääkettä iltaisin ottaa...?
Ja todella, urheilee paljon ja on ollut jo jokusen vuoden 100% raitis, ei tupakkaa, ei alkoholia, ei mitään. On kokopäivä töissä, opiskellut jne.
Itselllä hölmö olo, kun huomasi, että ei todellakaan osaa oikein suhtautua asiaan - mitenkään.
Ei paljoa ole asiasta mainostanut koska pelkää tuomitsemista, minulle asiasta kertoi luottamuksella. Ja itsehän olen siis paraikaa miestä tuomitsemassa. Ahdistus.
Teenkö kärpäsestä härkäsen, vai hakkaanko päätä seinään?
-Irina
Sikstoisekseen tuollaisesta tilanteesta parantuminen on sanoisin melkein että ihme. Joka tapauksessa kunnioitettava juttu, varsinkin kun mies on päässyt takaisin elämään kiinni noin hienosti. Ja miehen päätä on teraptoitu joka tapauksessa vuoden ajan, sekin on arvo sinänsä, itsetuntemusta ajatellen.
Ainahan sitä tietysti on riski, että joku vastoinkäyminen johtaa vanhoihin tottumuksiin palaamiseen. Mutta voiko sitä lopultakaan taata etteikö joku unelmavävykin rupeaisi juomaan?
Mun mielestä toi sana mielenterveyspotilas on jotenkin väärä tässä tilanteessa. Joku skitsofreenikko on mielenterveyspotilas.
Ei kai noin tyhmiä ihmisiä enää ole???
Siis jätät miehen koska hän käyttää nukahtamis lääkettä? Luuletko oikeasti että löydät täydellisen miehen kun vaan heivaat kaikki ei täydelliset? Et löydä. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Minullakin oli rankka murrosikä. Olen ollut hoidossa ja olen syönyt lääkkeitä, edelleen saan paniikkikohtauksia joihin minulla on lääke. Olenko siis avohoito potilas?
Onko sinulla mitään käsitystä siitä mitä avohoito tarkoittaa?
Onko miehelläsi joku diagnoosi minkä perusteella hän on mielenterveyspotilas? Ei pelkkä nukahtamislääkkeen syöminen iltaisin tee kenestäkään hullua...
Minusta ei ole mitään syytä lähteä lätkimään sen vuoksi että mies ottaa iltaisin nukahtamisläkettä!
Arvaa miten mulle kävi? Menin naimisiin täysin normaalin, taballisen, ongelmattoman, peruspositiivisen ja elämänmyönteisen ihmisen kanssa. Nykyään hän on mielenterveyspotilas. Sairastui 10 avioliittovuoden jälkeen psykoosiin. Mikään ei ole varmaa tässä elämässä, mitä tahansa voi aina sattua ihan kenelle tahansa.
Nukahtamislääkettä iltaisin ottava ei todellakaan tee kenestäkään mielenterveysongelaista tai avohoitopotilasta, hohhoijaa.
Sun miehelläsi on takana rankkoja asioita, sä voisit mieluummin arvostaa sitä mistä kaikesta hän on selvinnyt! SIllä voi olla sellasia eväitä elämään mitä ei joka perusjampalla ole. Tuskin lähtee lätkimään heti ensimäisten vaikeuksien tullen.
siis kyllähän huumeiden ja alkon käytöstä moni menee sekasin ja näkee näkyjä....t kokemusta on...
mustakin teet nyt kyl ison numeron asiasta...jos on nykyään raitis hyvä mies niin mitä se menneisyys siellä haittaa? mullakin on kaikenmaailman hörhöilyjä siltä ajalta kun asuin Amsterdamissa, siis tosi pahoja ja nykyään olen normaali 2 lapsen äiti, otan alkoholia sivistyneesti joskus ja siinä se..ei mun ihana mies mua mitenkään kritisoi tai rankaise mun menneistä.
Ja syy tietämättömyyteeni on nimenomaan se, että kukaan omista läheisistä, perheestä jne ei ole ollut hoidettavana minkään mielenterveydellisen syyn takia. Tai ainakaan kukaan ei ole koskaan sellaista kertonut.
Samaa tässä puntaroin, että jokainen mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä ihminen on ainakin joskus ollut meidän " mittarin" mukaan " terve" . Ja kenen tahansa mielenterveys voi tehdä tepposet koska vaan, mikään muu ei ole varmaa paitsi kuolema etc.
Mistä saisi tietoa asioista?
-Irina
ps. Kiitoksia asiallisista vastauksista, tämän takia juuri tälle foorumille kirjoitin. Aikuisilla, monet vielä perheellisiä, on perspektiivit hieman erilaiset.... :o) Kiitos.
Eli miehesi ei ole millään lääkityksellä. Hän on parantunut, hän on terve. Ei mitään syytä lähteä karkuun.
Luota siihen millaisen miehen näet nyt - älä mieti jotain 10 vuoden takaista. Toki menneet tapahtumat ovat olemassa, mutta mies kuulostaa rakentaneensa itselleen aivan uuden elämän. Täytyy nostaa hattua, että on noiden kokemusten jälkeen saanut opiskeltua ja päässyt kiinni työelämään. Urheilukin kuulostaa todella positiiviselta asialta - ehkä hän pystyy nyt terveellä tavalla purkamaan niitä paineita, jotka murrosiässä ajoivat päihteidenkäyttöön. Ja miehen rehellisyyttä näissä asioissa arvostaisin todella paljon. Nukahtamislääkkeiden käyttö ei tee kenestäkään avohoitopotilasta. Niitä käyttää mm. oma äitini vaihdevuosista johtuvien uniongelmien takia.
Huumeongelmasta minulla ei ole kokemusta lähipiiristä. Itse olen käynyt läpi työuupumuksesta seuranneen masennuksen ja toipunut siitä mielialalääkkeiden ja terapian avulla. En pidä itseäni mielenterveyspotilaana, vaan aivan tavallisena perheenäitinä.
ja nykyään olen ihan täyspäinen äiti ;)
en todellakaan tuomitsisi nukahtamislääkken käyttöä. Enkä tuomitsisi menneisyydestä.
Tuo absolutismi vähän kalskahtaa korvaan. Ihmisillä, jotka ovat hyvin neuroottisia jonkin asian suhteen, sattaa olla vaikeuksia ko. asian kanssa. Eli ei pysty hallitsemaan normaaliaelämää ja esim. tuota normaalia alkon käyttöä. Ellei sitten ole uskossa tms. syytä alkottomuudelle. Pelkääkö itse repsahdusta? Mutta jos ei sinua haittaa, niin mikäs siinä.
syitä miksi minulle tuo on niin " pelottava" asia. Johtuen siitä että en asioista mitään tiedä. Kokemuksia kun ei ole, niin kaikki " erilainen" pelottaa. Kaikki mistä itsellä ei ole kokemuksia.
Ja kyllä, mies saanut " työkyvyttömyys" -paperit, mutta ei niitä halunnut. Halusi opiskella, ja opiskeli, valmistui ja on töissä. Harrastaa aktiivisesti urheilua. Ja on 100% raitis.
Ehkä todella olisi " oikeus ja kohtuus" antaa miehelle mahdollisuus. Kysyä, ja kertoa omia ajatuksia, pelkoja jne.
Tosin itsellä on taustalla kokemuksia exästä joka oli huumeiden käyttäjä. Hoidossa ei kyllä ollut koskaan. Ja ne muistot eivät ole ruusuisia. Siitä varmasti myös iso syy miksi " huumeet" -sana nostaa niskakarvat pystyyn...
-Irina
Tää on ihan kummallista suomessa että päihteettömyyttä pitää selitellä toisin kuin vaikkapa sitä ettei juo kahvia tms.
Tässä tapauksessa mies on varmaan todennut että hänen on paras pysyä erossa kaikista päihteistä. Mikä on hyvin ymmärrettävää eikä pitäisi todellakaan kalskahtaa mitenkään.
Ihan samaa mietin itsekin. Absolutismi ja ehdottomuus on yleensä merkkejä jostain. Saman sanoin hänelle jo ensi treffeillä.
Ja siitä keskustelimme eilen. Sanoi että on kyllä " helposti koukkuuntuva" , mutta päästyään hoidoista on kyllä alkoa ottanut ja tupakkaakin poltellut. Huumeisiin ei ole enää ikinä koskenut. Viimeiset pari vuotta on vain ollut absolutisti. Ko. miehen isoveliki on absolutisti ollut jo kohta 15 vuotta.
-Irina
Hänkin varmaan arvostaa rehellisyyttäsi. On täysin ymmärrettävää, että kavahdat kaikkea huumeisiin liittyvää, jos olet kerran narkomaanin kanssa seurustellut. Tsemppiä ja toivottavasti mies osoittautuu arvoiseksesi!
Mä olen absolutistin kanssa naimisissa eikä ole mitään ongelmaa. MIes ei ole fanaattinen eikä neuroottinen, vaan ihan normaali hyvä perheenisä.
Joo, tietenkin. Ja nyt ymmärrän miksi on absolutisti. En kirjoittanut pahalla, tietenkään.
Kuulosti vain " erikoiselta" , etenkin kun ravintolassa tavattiin. Ja minä en ole absolutisti.
-Irina
siihenhän tarvitaan jokin diagnoosi, joka käsittääkseni on aina lopullinen...
huonona esimerkkinä voin kertoa työkaveristani. meni naimisiin miehen kanssa, joka oli ollut n. 6 v kuivilla. nyt jälleen jostakin syystä, ehkä vastoinkäymisiä avioliitossa, en tiedä, on ollut jälleen psykiatrisella hoidossa, erittäin itsemurhariskialtis ja ryyppää ja käyttää kaikenlaista jälleen. surullista katsella työkaveria kamppailussa miehen hengen pelastamiseksi...
mutta tämä toki vain yksi esimerkki, edeltä sai lukea miten voi käydä usein toisinkin
Niin kai se olisi fiksuinta... :/
Mutta jotenkin uskomatonta, että tämän henkilön kanssa on mielettömän helppo olla ja puhua kaikista asioista.
Helpointahan se olisi lähteä lätkimään ja " odottaa seuraavaa bussia" . Toisaalta taas se olisi selkeä viesti miehelle, että rankaisen rehellisyydestä. Tuomitsen 10 vuoden takaisista asioista. Olisiko se oikein? Haluaisinko että minua rangaistaisiin 10 vuoden takaisista asioista? Vai onko ne sittenkään menneisyyttä?
Itsellä kun ei kokemusta ole mielenterveysongelmaisista, vaikka Suomalaiset ilmeisen lääkittyä kansaa, siitä ei vaan kukaan puhu...
Ajatukset aivan sekaisin...
-Irina