Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin löytäminen miehen näkökulmasta
Huomasin keskustelun kumppanin etsimisestä naisnäkökulmasta ja ajattelin aloittaa ketjun miesnäkökulmasta.
Olisi hienoa löytää samanhenkinen nainen, jolta saisi rakkautta ja jolle voisi osoittaa rakkautta.
Olen sinkku, aikaisemmat parisuhteet löytyivät harrastuksista ja kaveriporukasta. Niissä ei tällä hetkellä ole sopivia naisia. Aloitteita teen naisille jos huomaan tapahtumassa kiinnostavan naisen. Suunnilleen 3/10 lähestymisestä on johtanut treffeihin. Kuukaudessa treffejä 0-2.
En mielelläni nostaisi aloitteiden määrää, koska en ole ulospäin suuntautunut ja kuormitun vieraan ihmisen seurassa. Kokeilin myös nettideittejä, mutta niissä on vähän sopivia naisia.
Pari vuotta sitten kokeilin pikadeittejä, mutta suuri osa oli pintaliitäjänaisia.
Olen pitkään ihmetellyt miksi valtio ei ole perustanut puolisonetsintä palvelua? Nettitreffipalvelujen tarkoituksena on tehdä rahaa, ei yhdistää ihmisiä!
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidille kelpaa kuka vain. Muuten kannattaa odottaa 35-vuotiaaksi, kun sitten vasta ei-statusmiehet kelpaavat, jos lapsia meinasivat saada.
Välillä mietin, että mistähän tämä "yh-äidille kelpaa kaikki" -huutelu on lähtöisin.
Eroäitinä olen ollut nirsompi kuin koskaan, koska mahdollinen parisuhde vaikuttaa muuhunkin arkeen tavalla tai toisella. Ja nyt kun siinä arjessani olen vastuussa itseni lisäksi siitä, että lapsellani on mahdollisimman hyvä lapsuus, niin ei siihen "ketä tahansa" huolita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidille kelpaa kuka vain. Muuten kannattaa odottaa 35-vuotiaaksi, kun sitten vasta ei-statusmiehet kelpaavat, jos lapsia meinasivat saada.
Välillä mietin, että mistähän tämä "yh-äidille kelpaa kaikki" -huutelu on lähtöisin.
Eroäitinä olen ollut nirsompi kuin koskaan, koska mahdollinen parisuhde vaikuttaa muuhunkin arkeen tavalla tai toisella. Ja nyt kun siinä arjessani olen vastuussa itseni lisäksi siitä, että lapsellani on mahdollisimman hyvä lapsuus, niin ei siihen "ketä tahansa" huolita.
No sehän on vaan incelien viimeinen fantasia saada edes joku, kun kaikki tähän astiset on jääneet tuloksettomiksi. Kun raukat ei edelleenkään ymmärrä, että vaikka he ovat raivoon saakka epätoivoisia, me normaalit ihmiset ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Koska joku todennäköisesti kysyy, tässä kuvaus etsimästäni naisesta. Suurimmasta osasta plussista on vaikea joustaa, miinuksista ensimmäiset 4 ovat ehdottomia, muista voin joustaa jos nainen on muuten tarpeeksi lähellä.
+ Ikä +-10 vuotta.
+ Nainen on samalla aaltopituudella.
+ Ei ole lapsia eikä halua niitä.
+ Huumorintaju ja arvot lähellä itseäni. Vaikea kuvailla tarkemmin, mutta tuskin tulisin juttuun äärivasemmistolaisen tai äärioikeistolaisen naisen kanssa.
+ Yhteinen kiinnostuksenkohde, esim. taide, tanssi.
+ Pitää läheisyydestä.
+ Haluaa vakavan parisuhteen, ei halua avointa suhdetta tms. Tutustuu rauhallisesti, seksillä ei ole kiire.
+ Ulkonäön suhteen naisihanteeni on naapurinnainen. En tarkoita kaikkien sopivanikäisten naisten olevan hyvännäköisiä, mutta suurin osa on.
+ Osaa riidellä rakentavalla tavalla, ei ole ns. draamakuningatar.
- Erittäin ekstrovertt
Naisen tulee olla mystisellä samalla "aaltopituudella", muttei kuitenkaan saisi ajatella liikaa ja olla poliittisesti "äärilaidassa", eli siis oikeasti jotain mieltäkin, eikä joojoo-tyyppi. Ja vaikkei siis ole millään laidalla tai mitään mieltä, niin kuitenkin selvästi vasemmalle pitää mennä. Kulttuurin pitää kiinnostaa, mutta työ ei saa kiinnostaa. Et sano, mutta varmaan kiva olis jos ei söisi lihaa, mutta polttaisi pilveä. Yhdessä et halua asua ja arkea jakaa, mutta pimppiä mitä luultavimmin olet vailla.
Jatka etsimistä poika.
Ap:n listalta puuttuu itselleni yksi tärkeimmistä kohdista: oletko empaattinen ja eläinrakas? Itselläni ei ole lemmikkejä, mutta metsästäjien/kalastajien ja lihansyöjien kanssa arvomaailmat eivät kohtaa. Yleisesti karsastan listoja, mutta on niillä joissain asioissa paikkansa, jotta mies ei suotta tuhlaa aikaansa minuun enkä minä häneen, jos kummallakin on joitain tiettyjä asioita, josta ei vain voi joustaa.
Minkä ihmeen kumppanin? Liikekumppaninko? S eksiorjan?
Miehen kanssa samanhenkinen on vain toinen mies. Ei nainen, koskaan. Nainen voi kyllä alistua miehen tahtoon, mutta ei ole tämän kanssa samaa henkeä.
Etsi siis itsellesi toinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa taas hyvin ketjujen eron, kun aloittajana on mies tai nainen tällä palstalla.
Naisoletetun vastaavassa ketjussa kritisoitiin, että AP vaikuttaa ehdottoman joustamattomalta ja sen takia hänen voi olla vaikea löytää parisuhdetta, mutta hänellä on oikeus etsiä parisuhdetta ihan millä tahansa kriteereillä. Useimmat naisoletetut vastaajat sitten tietenkin tsemppasivat, että kyllä se löytyy ja ei hän edes etsi mitään kovin spesifiä vaan ihan tavallista kumppania. Mitä nyt etsi punavihreää vegaania, ilman lapsia, ilman kotieläimiä, tykkää juuri samoista kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista kuin nainen itse ja ajattelee juuri samalla tavalla kuin hän. Tietenkin pitää olla vielä samaa ikäluokkaa ja asua lähellä.
Miesoletettu tekee vastaavan aloituksen niin täällä on kaikki palstan vakiokommentit, että miten incel etsii vain seksiorjaa. Aika vähän on taas kritisoitu niitä AP:n kriteereitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se ongelma siinä ettei ole sua kiinnostavia naisia missään vai että kun löytyy mahdollisesti sopiva niin sitä naista ei sitten kiinnostakaan enää treffien jälkeen?
Aloitteista n. kolmannes johtaa treffiin, en ole ulospäinsuuntautunut luonteeltani ja suuri määrä aloitteita on henkisesti kuormittavaa. Tietenkään kaikki kiinnostavat naiset eivät kiinnostu, mutta olisi huomattava parannus jos esim. puolet aloitteista johtaisi treffeihin.
Jälkimmäiseen kysymykseen on vaikeampi vastata, vuositasolla sovin treffit 5-8 naisen kanssa, näistä n. puolet johtaa useampaan tapaamiseen ja 1-2 vuodesta riippuen tapailuun. Yhdestä tapailunaisesta tuli ystävänainen, koska oli liikaa näkemyseroja parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin sivusta ihmettelen, miksi erillään asumisesta tulistutaan näin paljon. Kyllä tällä palstalla muissa keskusteluissa esiintyy naisia, jotka sanovat, että jos ryhtyvät parisuhteeseen, niin eivät halua muuttaa miehen kanssa yhteen, ja naisia, jotka tuskailevat sen kanssa, että miehet ovat heti muuttamassa yhteen. Kyllä noita ap:n kaltaisia löytyy naisista, jotka eivät lähtökohtaisesti haaveile avoliitosta, mutta toki rajallinen määrä. Joillekin, myös naisille, oma koti ja oma tila ovat tärkeitä jopa parisuhteessa. Ja kyllä niitä erillään asuvia pariskuntia on, eivätkä ne ole välttämättä mitään fwb-suhteita. Tällainen, että parisuhde on aina yhtä kuin avoliitto on vanhanaikaista ajattelua, joillekin se toki on ja se on ihan ok. Närkästymisen sijaan voi vaan todeta, että ap ei olisi itselle sopiva mies.
Useampi kysyi arvoista ja huumorintajusta.
En mielellään avaa näitä kovin tarkkaan julkisella keskustelupalstalla, tiivistettynä:
Arvojen osalta olen useimmissa asioissa vapaamielinen, joissakin konservatiivisempi. Kannatan tasa-arvoa.
Huumorintajun osalta pidän monenlaisesta huumorista, vedän rajan ilkeään huumoriin, Kummelista en pidä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko on nykyään minimituloraja parisuhteeseen kelpuutettavalla miehellä? Olen ymmärtänyt, että jos tienaa alle 50000eur/vuosi eikä kompensoi sitä mitenkään (auton omistaminen, pituus, komeus, erinomaisella tasolla olevas osiaalinen lahjakkuus) ei kannata edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko on nykyään minimituloraja parisuhteeseen kelpuutettavalla miehellä? Olen ymmärtänyt, että jos tienaa alle 50000eur/vuosi eikä kompensoi sitä mitenkään (auton omistaminen, pituus, komeus, erinomaisella tasolla olevas osiaalinen lahjakkuus) ei kannata edes yrittää.
Se riippuu siitäkin, että kuinka isot asumiskulut on. Jos vaikka asuu velattomassa omistusasunnossa eikä rahaa mene omaan autoon, niin silloin pärjää pienemmilläkin tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidille kelpaa kuka vain. Muuten kannattaa odottaa 35-vuotiaaksi, kun sitten vasta ei-statusmiehet kelpaavat, jos lapsia meinasivat saada.
Välillä mietin, että mistähän tämä "yh-äidille kelpaa kaikki" -huutelu on lähtöisin.
Eroäitinä olen ollut nirsompi kuin koskaan, koska mahdollinen parisuhde vaikuttaa muuhunkin arkeen tavalla tai toisella. Ja nyt kun siinä arjessani olen vastuussa itseni lisäksi siitä, että lapsellani on mahdollisimman hyvä lapsuus, niin ei siihen "ketä tahansa" huolita.
Olisiko peräisin ajalta, jolloin eroaminen oli suuri häpeä ja sen takia harva erosi? Yh oli hylkiö ja sai olla kiitollinen, jos edes joku suostui suhteeseen. Nykyisinhän erot ja uusperhekuviot on ihan arkipäivää ja yh:lla on varaa valita uusista kumppaniehdokkaista.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas hyvin ketjujen eron, kun aloittajana on mies tai nainen tällä palstalla.
Naisoletetun vastaavassa ketjussa kritisoitiin, että AP vaikuttaa ehdottoman joustamattomalta ja sen takia hänen voi olla vaikea löytää parisuhdetta, mutta hänellä on oikeus etsiä parisuhdetta ihan millä tahansa kriteereillä. Useimmat naisoletetut vastaajat sitten tietenkin tsemppasivat, että kyllä se löytyy ja ei hän edes etsi mitään kovin spesifiä vaan ihan tavallista kumppania. Mitä nyt etsi punavihreää vegaania, ilman lapsia, ilman kotieläimiä, tykkää juuri samoista kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista kuin nainen itse ja ajattelee juuri samalla tavalla kuin hän. Tietenkin pitää olla vielä samaa ikäluokkaa ja asua lähellä.
Miesoletettu tekee vastaavan aloituksen niin täällä on kaikki palstan vakiokommentit, että miten incel etsii vain seksiorjaa. Aika vähän on taas kritisoitu niitä AP:n kriteereitä.
Et ole lukenut ketjua. En edes jaksa luetella, mikä kaikki komentissasi ei pidä paikkaansa. Incel kommentit varmaan jonkun persumiehen (sinä?) kirjoittamia, ne trollaa melkein joka ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää esittäkö kriteereitä miehet tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se ongelma siinä ettei ole sua kiinnostavia naisia missään vai että kun löytyy mahdollisesti sopiva niin sitä naista ei sitten kiinnostakaan enää treffien jälkeen?
Aloitteista n. kolmannes johtaa treffiin, en ole ulospäinsuuntautunut luonteeltani ja suuri määrä aloitteita on henkisesti kuormittavaa. Tietenkään kaikki kiinnostavat naiset eivät kiinnostu, mutta olisi huomattava parannus jos esim. puolet aloitteista johtaisi treffeihin.
Jälkimmäiseen kysymykseen on vaikeampi vastata, vuositasolla sovin treffit 5-8 naisen kanssa, näistä n. puolet johtaa useampaan tapaamiseen ja 1-2 vuodesta riippuen tapailuun. Yhdestä tapailunaisesta tuli ystävänainen, koska oli liikaa näkemyseroja parisuhteeseen.
Jos aloitteita tekee täysin tuntemattomille, niin osa saattaa olla varattuja. Että aika paljon olisi puolet.
Vierailija kirjoitti:
Näin sivusta ihmettelen, miksi erillään asumisesta tulistutaan näin paljon. Kyllä tällä palstalla muissa keskusteluissa esiintyy naisia, jotka sanovat, että jos ryhtyvät parisuhteeseen, niin eivät halua muuttaa miehen kanssa yhteen, ja naisia, jotka tuskailevat sen kanssa, että miehet ovat heti muuttamassa yhteen. Kyllä noita ap:n kaltaisia löytyy naisista, jotka eivät lähtökohtaisesti haaveile avoliitosta, mutta toki rajallinen määrä. Joillekin, myös naisille, oma koti ja oma tila ovat tärkeitä jopa parisuhteessa. Ja kyllä niitä erillään asuvia pariskuntia on, eivätkä ne ole välttämättä mitään fwb-suhteita. Tällainen, että parisuhde on aina yhtä kuin avoliitto on vanhanaikaista ajattelua, joillekin se toki on ja se on ihan ok. Närkästymisen sijaan voi vaan todeta, että ap ei olisi itselle sopiva mies.
Luulen, että kyse ei ole niinkään erillään asumisesta (osalle ei sovi, mutta monelle keski-ikäiselle sopii), vaan tuosta epämääräisyydestä. Ei kevyttä suhdetta, mutta kuitenkin vaikuttaa kevyeltä suhteelta, johon on vaan lisätty liuta vaatimuksia, jotka eivät yleensä kuulu kevyisiin suhteisiin. Monelle se on joko tai. Kevyt tai vakava. En tiedä onko ap:lta jäänyt käsittelemättä aiempi ero ja ei kuitenkaan ole vielä valmis uuteen suhteeseen tai tiedä mitä haluaa? Listaa on tehty ja asiaa selkeästi mietitty, ainakin joistain näkökulmista, mutta ehkä jotain olennaista on jäänyt huomioimatta? Tämä voi olla se, mikä karkottaa naisia. Varsinkin kun puhutaan 30-50-vuotiaista, joilla on jo elämänkokemusta ja harvalle kelpaa mikä tahansa suhde. Ap kertoi, ettei osaa olla rento treffeillä. Moni varmasti ymmärtää jännittyneisyyden, ehkä itsekin jännittää, mutta ap saattaa vaikuttaa suorastaan torjuvalta? Tarkoitan, että puheiden ja ajatuksen tasolla haluaa uutta suhdetta, mutta keho kertoo treffikumppaneille toista tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko on nykyään minimituloraja parisuhteeseen kelpuutettavalla miehellä? Olen ymmärtänyt, että jos tienaa alle 50000eur/vuosi eikä kompensoi sitä mitenkään (auton omistaminen, pituus, komeus, erinomaisella tasolla olevas osiaalinen lahjakkuus) ei kannata edes yrittää.
Ei ole mitään tuollaista rajaa. Poikkeuksena joillain misseillä yms. kaunottarilla tai rikkailla voi olla rajoja ja se raja voi olla korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidille kelpaa kuka vain. Muuten kannattaa odottaa 35-vuotiaaksi, kun sitten vasta ei-statusmiehet kelpaavat, jos lapsia meinasivat saada.
Välillä mietin, että mistähän tämä "yh-äidille kelpaa kaikki" -huutelu on lähtöisin.
Eroäitinä olen ollut nirsompi kuin koskaan, koska mahdollinen parisuhde vaikuttaa muuhunkin arkeen tavalla tai toisella. Ja nyt kun siinä arjessani olen vastuussa itseni lisäksi siitä, että lapsellani on mahdollisimman hyvä lapsuus, niin ei siihen "ketä tahansa" huolita.
Jotkut yh-mutsit kyllä Lunastavat niitä stereotypioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se ongelma siinä ettei ole sua kiinnostavia naisia missään vai että kun löytyy mahdollisesti sopiva niin sitä naista ei sitten kiinnostakaan enää treffien jälkeen?
Aloitteista n. kolmannes johtaa treffiin, en ole ulospäinsuuntautunut luonteeltani ja suuri määrä aloitteita on henkisesti kuormittavaa. Tietenkään kaikki kiinnostavat naiset eivät kiinnostu, mutta olisi huomattava parannus jos esim. puolet aloitteista johtaisi treffeihin.
Jälkimmäiseen kysymykseen on vaikeampi vastata, vuositasolla sovin treffit 5-8 naisen kanssa, näistä n. puolet johtaa useampaan tapaamiseen ja 1-2 vuodesta riippuen tapailuun. Yhdestä tapailunaisesta tuli ystävänainen, koska oli liikaa näkemyseroja parisuhteeseen.
Jos aloitteita tekee täysin tuntemattomille,
Siksi olen käynyt myös sinkkutapahtumissa, helpompaa kun kaikki ovat samassa tilanteessa.
Tuo on totta!
Itsellä kipinöi kerran ihan nuorena, ei päädytty yhteen muista syistä.
Sitten 25 v liitto, jossa ei kipinöintiä. Tajusin sen vasta myöhemmin, että riittävää kemiaa ei ollut. Johtihan se eroon.
Kerran liiton aikana tapasin työkuvioissa henkilön, jonka kanssa vahvaa kemiaa. Ei tietenkään johtanut mihinkään, koska liitto.
Ja kolmannen kerran nykyisen kanssa pari vuotta sitten ja jatkuu. Heti klikkasi, mutta kemian huomasi kunnolla vasta ihokosketuksessa. Eikä ole laimentunut.
Siis kolme kertaa kemiaa koko kohta puolen vuosisadan elämässä ja ensimmäistä kertaa olen sellaisessa suhteessa. On se ihan erilaista. Sivuhuomautuksena, että olen demiseksuaali eli nyt myös ensimmäistä kertaa vahvasti seksuaalinen.