Viikon päästä täytän 60. Apua!

Nuoret: muistattehan sen,

että kuudenkymmenen

on vain kerran - nauti siis! 
Muusta veisaa viis!

Onnittelut🥂

Älä mieti numeroita. Minkä ikäiseltä sun keho tuntuu jos et tietäisi milloin sulla on syntymäpäivä? Se on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Älä mieti numeroita. Minkä ikäiseltä sun keho tuntuu jos et tietäisi milloin sulla on syntymäpäivä? Se on tärkeämpää.

Tämä. 

Äitini ja tätini ovat molemmat 80+ ja suht terveitä, asuvat molemmat omissa kämpissään, eivät tarvitse apua, ovat liikunnallisia ja joka talvi ovat 5 viikkoa etelässä + lisäksi muita reissuja. Sanos heitä vanhoiksi niin.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se nyt ois hävinny. Mun täti täyttää tänä vuonna 94 vuotta, hyvässä lykyssä sulla on 30 vuotta aikaa vielä.

Tämä nyt on typerää puhetta. Vaikka sinulla on geenilotossa voittanut täti, noin pääsääntöisesti 75 vuoden jälkeen touhu on pelkkää alamäkeä ja kärsimystä.

No apllä on siihen 75 vuoteenkin matkaa vielä 15 vuotta.

15 vuotta on pitkä aika. Kun mietin omaa elämää, niin 15 vuotta sitten se oli aivan erilaista kuin nyt. Ja 15 vuoden päästä elämä tulee näyttämään aivan erilaiselta - siinä ajassa ehtii tapahtua ja kokea todella paljon. Ja eiköhän tuon 75 jälkeenkin moni vielä nauti elämästään. Toki tulevaisuuden horisonttia ei ole iän myötä samalla tavalla kuin nuorena mutta ehkä sen oppii hyväksymään? Olen itse nelikymppinen ja vielä on itsellä fiilis että elämää voi yhä muuttaa ja muokata koko ajan mieleisemmäksi ja tulevaisuutta kannattaa odottaa. En tiedä milloin se ajatus kääntyy tuollaiseen lopun ajan odotukseen.toivottavasti ei ikinä! 

Sä et sitten ole tulihevonen.

-66 syntyneissä on jotain erityistä, lajinsa parhaimmistoa.

Muistan etäisesti äitini 60-vuotissynttärit. Niistä tuntuu olevan todella kauan. Sen jälkeen hän on jäänyt eläkkeelle, vaihtanut asuinpaikkakuntaa, tullut nelinkertaiseksi isoäidiksi, matkustellut, harrastanutja elää täysin aktiivista elämää vielä nyt 75-vuotiaanakin. 

En tajua. Elämä muuttui paremmaksi 50 v jälkeen ja uskon, että vieläkin paranee kun täyttää 60v. Siis sisäisesti, ei mulla muuten mene kovin hyvin. On helpompi antaa ihmisten olla, ei tarvitse miellyttää ketään, tunnistaa myrkylliset ihmiset jo kaukaa jne. Kumpa vaan saisi elää ja nähdä vielä kirkkaammin. Mikä elämä ap sulta on hävinnyt?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ihan parasta aikaa! 60+ nuori

Niin mustakin tuntuu,  mutta pelkään vanhenemista ja sairauksia ja että sairaalassa joutuu olemaan käänneltävänä sen kymmenen vuotta, ennenkuin vihdoin saa kuolla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on ihan parasta aikaa! 60+ nuori

 

Niin mustakin tuntuu,  mutta pelkään vanhenemista ja sairauksia ja että sairaalassa joutuu olemaan käänneltävänä sen kymmenen vuotta, ennenkuin vihdoin saa kuolla pois.

Sairauksia tulee ja menee, osa saa pysyvänkin jalansijan. Hittoako sitä etukäteen märehtimään mitä tulevaisuus tuo, sillä saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi täyttä elämää tai sairastua vakavasti kolmikymppisenä jne. Eletään päivä kerrallaan. 

Kremppaa on mullakin mm. nivelet huutaa hoosiannaa, on jokunen krooninen ilkeys ja muutaman kerran terveysasiat on säikäyttänyt ihan tosissaan. Pyrin kuitenkin liikkumaan joka päivä vaikkei huvittaisi ja ulkona oleminen on tärkeää päänupille. Pidän painoni kurissa, mutta silti nautin ruoasta kun se on intohimoni. Rassaan aivojani erilaisilla puuhilla, enkä ole suostunut harmittelemaan ulkonäköni kokonaisvaltaista rupsahdusta! Eläkkeeni ei ole kummoinen, mutta osaan säästää pihistämättä ja pari kertaa vuodessa törsään oman mieleni mukaisiin reissuihin. En ole suostunut "mummoutumaan" vaan korvieni välissä elää nuori nainen. Peilissä puolestaan ihan joku muu otus 😄 

Ensi keväänä täytän 70 ja ainoa "ongelma" on se minne karkaan ettei tartte juhlia. Arvon että mennäkö lämpöön, kaupunkiin vai keväthangille. Ihana ongelma.