Lue keskustelun säännöt.
On ikävä 1950-lukua.
Kommentit (21)
Enpä tiedä, kumpaa kaipaan enemmän puulämmitystä vai ulkohuussia eikä se tämän tästä talvella jäätynyt vesijohtokaan mikään unelmien täyttymys ollut. Lumisateella ei maalla liikuttu autolla minnekään pariin päivään, jos ei aura-auto ennättänyt paikalle. Kaupungissa katuja putsattiin lumesta käsipelillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 1959 joten ei muistikuvia. Seuraavan vuosikymmenen alku oli varmasti samantyyppistä aikaa, höyryveturit ja sisävesilaivat ovat sielunmaisemaani. Samoin ne sisaruksieni puusukset ja ulkohuussi. Jalan tai pyörällä 2,5 kilometrin koulumatkat, ei tuntunut liialliselta. Ruokarukoukset ja aamuhartaudet. Puulämmitteiset uunit. Tulee nostalgiset tunnelmat, onneksi sain elää lapsuuteni silloin!
Ne ulkohuusit ja puulämmitykset kuuluu siihen aikaan eikä niitä osannut pitää hankalina ja pahoina, kun ei ollut mihin vertaisi. Paitsi vielä pahempaan. Ne oli niin yleisiä, että ne oli ihan normi juttuja.
Nykyään minusta tuntuu, että ihan kuin silloin olisi ollut enemmän aikaa, joka siis käytettiin kaikkeen tuollaiseen, mikä kuului normaaliin asumiseen. Nukkumaankin mentiin paljon aikaisemmin kuin nykyään.
Oli aina kivaa, kun tuli vieraita. Varsinkin äidillä oli paljon naisystävä, jotka kauppareissullaan poikkesivat käymään ja heti pantiin kahvit tulille. Sitten he istuivat keittiön pöydän ääressä ja puhuivat niitä aikuisten juttuja, joita oli kiva kuunnella omien leikkien ohella. Aina oli jotain erityistä "juorun" aihetta. Nauraa rätkättivät niin että keittiö kaikui.
Kuka voi kaivata takaisin kurjuuteen? Vain rock 'n' roll oli ainoa kiinnostava asia noihin aikoihin.
Kaipaan 50-lukua. Asuttiin maalla, ja oli paljon samanikäisiä kavereita, kaikenlaista tekemistä ja touhua. Sitten tuli maaltamuuttobuumi, naapurit muuttivat perheineen kaupunkeihin tai jonnekin taajamiin. Jäin totaalisen yksin kun kaverit lähtivät, ja se yksinäisyys on jatkunut tähän päivään saakka. Luulin silloin lapsena, että muuttivat pois, kun olin ollut jotenkin tuhma tai huonoa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1959, mutta kyllä meillä oli silloin sisävessa ja keskuslämmitys. Kaupungissa asuttiin.
Ei 50-luvussa ole mitään ikävöitävää. Harva meistä palstailijoista on niin vanha että osaisi kertoa omasta kokemuksesta millaista silloin oli elää AIKUISENA.
Suomi oli juuri selvinnyt pula-ajasta ja sotakorvauksista, kylmän sodan pelko oli aina läsnä. Äitini oli joutunut jättämään lukion kesken, koska sodan käyneellä isoisälläni ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja, joten nuoren kouluttamattoman tytön oli mentävä ansiotöihin 17-vuotiaana ja nopeasti naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa.
Ei ole noissa ajoissa mitään ikävöimistä. Köyhää, kurjaa, likaista ja vielä uskonnollista. Paljon puliukkoja siltojen alla. Naisille huonoa aikaa, ei äitiyslomia eikä todellakaan samasta työstä samaa palkkaa. Miehet sai kohdella miten halusivat, ehkäisy oli hankalaa ja vahinkoraskaus aina naisen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketiede oli vielä 80-luvulla yllättävän huonosti kehittynyt. 50-luvusta puhumattakaan.
Aika äkkiä sitä vaan kuoli, jos sairastui vaikka syöpään. Se huono puoli noissa vanhoissa ajoissa on.
Se on vieläkin meneillään Pohjois-Koreassa. Varaa heti matka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, kumpaa kaipaan enemmän puulämmitystä vai ulkohuussia eikä se tämän tästä talvella jäätynyt vesijohtokaan mikään unelmien täyttymys ollut. Lumisateella ei maalla liikuttu autolla minnekään pariin päivään, jos ei aura-auto ennättänyt paikalle. Kaupungissa katuja putsattiin lumesta käsipelillä.
Miksei lapiolla? Eikö ollut hidasta puhdistaa lumet kaduilta pelkillä käsillä?
Muistan kun Elvis Presleyn kanssa käytiin silloin baarissa kahvilla. Olutta ei juonut, oli siisti mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede oli vielä 80-luvulla yllättävän huonosti kehittynyt. 50-luvusta puhumattakaan.
Aika äkkiä sitä vaan kuoli, jos sairastui vaikka syöpään. Se huono puoli noissa vanhoissa ajoissa on.
Syöpä on huono esimerkki. Bakteerisairauksiin kuoltiin, antibiootit keksittiin vasta 40-luvun lopulla.
Kaipaatteko enemmän poliota vai tuberkuloosia? Te ette varmaan joutuneet sitä jäätynyttä paskatornia talvella kaatamaan tai keittämään pyykkejä saunan padassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, kumpaa kaipaan enemmän puulämmitystä vai ulkohuussia eikä se tämän tästä talvella jäätynyt vesijohtokaan mikään unelmien täyttymys ollut. Lumisateella ei maalla liikuttu autolla minnekään pariin päivään, jos ei aura-auto ennättänyt paikalle. Kaupungissa katuja putsattiin lumesta käsipelillä.
Miksei lapiolla? Eikö ollut hidasta puhdistaa lumet kaduilta pelkillä käsillä?
Opetellaan toki suomea kun Suonessa ollaan, perusvenäläinen (PS).
Käsipeli tarkoittaa lapio- ja kolahommia, eli ei ollut koneita apuna.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatteko enemmän poliota vai tuberkuloosia? Te ette varmaan joutuneet sitä jäätynyttä paskatornia talvella kaatamaan tai keittämään pyykkejä saunan padassa.
Vai sitä että synnytykseen tai umpilisäkkeen poistoon saattoi kuolla.
Noro kävi vieraana 2-4 kertaa joka vuosi. Kesällä lapamato, mutta ei ollut lihavia. Vaatteiden mukavuudella ei ollut väliä, kunhan ne peittivät.
Lehmät vietiin kesällä metsään laiduntamaan eivätkä sudet tai karhut olleet uhkana. Kun metsistä nykyäänkin keräillää ruosteisia piikkilankoja ne ovat muistoja tuolta ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka voi kaivata takaisin kurjuuteen? Vain rock 'n' roll oli ainoa kiinnostava asia noihin aikoihin.
Erehdyt. Ei ollut mitään suurta kurjuutta silloin. Olen synt. 1950 joten muistan useita asioita hyvin. Ihmiset olivat jotenkin avoimempia ja iloisempia silloin ja kylässä käytiin jatkuvasti jossain. Maaseudulla asuttiin ja lapsia oli paljon, luokallani oli 40 oppilasta kun kouluun menin vuonna 1957. Mitään rockenrollia ei ollut, humppaa ja tangoa tanssattiin kovin tanssiladolla ja aina oli hemmetin hauskaa sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tosin ihan lapsi, mutta paljon asioita muistan. Junamatkat tätilään oli unohtumattomat. Höyryveturit ja ne ruskeat puiset vaunut.
Asuin teollisuuspaikkakunnalla ja joka puolella rakennettiin. Meille lapsille tehtiin leikkikenttä ja se oli aina täynnä lapsia.
Heti keskustan ulkopuolella alkoi -teollisuudesta huolimatta - maaseutu, eli lehmiä oli joka niityllä ja lämpäreellä. Lehmien ammunta on jäänyt mieleeni, samoin oli ihan normaalia kuulla kun kukko kiekui jossain. Autot alkoi yleistyä nopeasti, mutta monet kulki vielä hevospelillä. Toripäivänä oli hevospuomi täynnä hevosia.
Lapsia oli paljon. Meitä riitti joka paikkaan. Aina oli kavereita.
Isälle oli kunnia-asia pitää meidän lasten sukset kunnossa. Minullakin oli ensimmäisinä suksina sellaiset lyhyet ja pienet, joitten merkki oli Luistavat lentävät. Niissä ei ollut vielä siteitä, vaan ns. mälly
Mäystin sanottii meillä😊
Olen. Tosin ihan lapsi, mutta paljon asioita muistan. Junamatkat tätilään oli unohtumattomat. Höyryveturit ja ne ruskeat puiset vaunut.
Asuin teollisuuspaikkakunnalla ja joka puolella rakennettiin. Meille lapsille tehtiin leikkikenttä ja se oli aina täynnä lapsia.
Heti keskustan ulkopuolella alkoi -teollisuudesta huolimatta - maaseutu, eli lehmiä oli joka niityllä ja lämpäreellä. Lehmien ammunta on jäänyt mieleeni, samoin oli ihan normaalia kuulla kun kukko kiekui jossain. Autot alkoi yleistyä nopeasti, mutta monet kulki vielä hevospelillä. Toripäivänä oli hevospuomi täynnä hevosia.
Lapsia oli paljon. Meitä riitti joka paikkaan. Aina oli kavereita.
Isälle oli kunnia-asia pitää meidän lasten sukset kunnossa. Minullakin oli ensimmäisinä suksina sellaiset lyhyet ja pienet, joitten merkki oli Luistavat lentävät. Niissä ei ollut vielä siteitä, vaan ns. mällystimet. Hyvin opin hiihtämään.
Kun veljellä oli koulujenväliset hiihtokilpailut, isä otti töistä vapaapäivän, että pääsi niitä seuraamaan. Veli olikin usein ykkösenä.
Aika monet miehet silloin joi liikaa alkoholia, kai se johtui sotatraumoista. Melkein kaikkien isät oli olleet sodassa, myös meidän opettajat ja kaikenlaisia sotajuttuja kuuli usein.