Olen aivan heikkona yhteen työkaveriini, ja varattu olen,
minulla ja miehelläni on kolme lasta.
Ja nyt meinaa pää olla aivan sekaisin kymmenkunta vuotta nuoremman työkaverin takia, apua!!!
Olen 34v ja ihastus on siis paljon nuorempi, mutta ihastuminen on tosiaankin molemminpuolista, ja tuo mies aloitti koko touhun osoittamalla kiinnostuksensa minua kohtaan niin selvästi.
Syksystä lähtien on minua " piirittänyt" ja nyt alkaa ilmeisesti tulosta kertyä...
Ja huomaan itse toivovani että tapaan tuon nuoren miehen kahvitauolla, ihan missä vaan... Jopa juoksulenkkini kulkee nykyään ihan " sattumalta" hänen kotinsa ohi, mies on siis sinkku.
Takokaa nyt järkeä päähän, kiitos :)
Kommentit (9)
Neuvottiin miettimään
-mitä kaipaat, miksi olet ihastunut
-mistä kaikesta joutuisit luopumaan
jne.
Ja jos teille tulisi suhde, niin sen päättymisen jälkeen olisi kurja olo ja hankalaa olla töissäsi.
Jos siis oma parisuhteesi on edes yhtään ok, niin vaali sitä. Lapsillekin niin paljon parempi juttu! Tsemppiä!
ainakaan varsinaisesti, normaaleja ylä-ja alamäkiä.
En osaa sanoa, mitä kaipaan, kai sitä jännitystä, ihastumista, ensikontakteja ym. Hankala selittää :)
Sitä kaikkea, mitä alussa on, ennen kuin arki astuu kuvioon.
ap
Elät nyt tunnekuohun vaihetta, mutta sekin saattaa muuttua viikkojen tai kuukausien kuluttua. Kohta ihastus saattaakin olla sinusta enää vain mukava kaveri. Koeta panostaa omaan parisuhteeseesi ja perheeseen, tee kaikenlaista mukavaa (muuta kuin siihen työkaveriin liittyvää). Sitä kautta saat ehkä tarpeitasi tyydytettyä muuten kuin olemalla hirveän ihastunut. ;)
Kyllä se siitä, kun nyt vain muistat sen järjen!
2
Minä siis 32 ja toinen osapuoli 24. Mutta ap. Kyllä se siitä helpottaa, kun teet vain rehellisesti tiliä itsesi kanssa. Mitä haluat, mitä et halua jne. Ja sitten elät sen mukaan. Tunteita tulee ja menee ja ne voivat olla voimakkaitakin, mutta niiden mukaan ei kannata elämäänsä järjestellä, jos haluaa säilyttää sen hyvän mitä on saanut.
Luulin jo et ihastus on mennyt ohi mut taas tänään lämmiteltiin ja nyt sit odottelen et tuleeko täst mitään edelleenkään, ollaan todella hyvät kaverit.
töihin valmistautumassa...
Eli laittamassa itseäni, mies ei onneksi aavista mitään, koska olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja kunnostani, niin tässä ei ole mitään uutta...
Ja taas toivon näkeväni tuon nuoren miehen heti aamusta, alkaisi työpäivä hyvin :)
paitsi että minä 26, mies 35...mutta se vaan on se jokin joka vetää puoleensa. joskus kun ei pitkään aikaan nää, helpottaa hiukan, mutta sitten kun taas nähdään tai muuten ollaan yhteydessä, alkaa sydän takomaan hullun lailla. tunnettu ollaan lähemmin syksystä asti....
oonkohan mä rakastunut:))
siideriä tässä hörpin ja ajatukset pyörii tuossa työkaverissa.
Äsken lenkillä ollessani soitin jo numerotiedusteluun ja selvitin puhelinnumeron, on se onni että menen huomenna töihin enkä voi enempää tätä siideriä tässä ottaa, muuten varmaan menisin ja soittaisin tai tekstaisin.
Ja harmittaa jo etukäteen, että näen hänet vasta perjantaina, koska työvuorot menee niin.
Voi apua tätä olotilaa!!!
Mutta kuinka onnellinen olinkaan taas tänään töissä, kun tauolla tavattiin!
Koko illan olen taas häntä ajatellut.
ap