Voiko nainen ja mies olla vain kavereita? Uskotko siihen?
Kommentit (25)
No voi todellakin olla. Ilmeisesti tämän ketjun mukaan minun täytyy olla sitten melkoinen variksenpelätin.
Parhaimmat miespuoliset ystävät taitaa olla toinen tuolta 18 vuoden takaa ja toinen tuolta 16 vuoden takaa. Lisäksi on tuoreempiakin ystäviä. Noin puolet ystävistäni on miespuolisia.
Minulla on monta mies puolista ystävää! Ja itseasiassa he ovat paljon parempia ystäviä kuin monet naiset. Miehet kun eivät ole yleensä niin kateellisuuteen taipuvaisia kuin naiset.
Minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia minulla ei mies ystäviini ole, mutta olen kyllä miettinyt muutaman kohdalla millainen isä hän olisi, jos/kun hänellä olisi/on lapsia. Tuohonkaan ajatteluun ei liity mitään muuta.
Oma mieheni ei ole " minun tyyppiä" , eli tumma ja komea. Osa mies puolisista ystävistäni on juuri " minun tyyppiä" , mutta en silti ole milloinkaan edes ajatellut heitä muina kuin kavereina. En edes parisuhteen vaikeina aikoina.
Mieheni taas tuskin voisi olla pelkkä ystävä kovinkaan monen naisen kanssa. Kaikki on niin ihmis kohtaista! Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.
Olen ollut hyvin nuoresta mukana harrastuksissa, joissa on ollut sekä tyttöjä ja poikia. Niinpä ystävistäni on noin puolet miehiä. Aika suuri osa näistä miehistä on tahoillaan naimisissa ja heillä on perhe. Joillakin on puoliso mukana samassa harrastuksessa (myös minulla), jotkut liikkuvat aina yksin, joidenkin kanssa ollaan ystäviä pariskuntina, vaikka tunnen/tunnemme vain toisen harrastuksen kautta.
Onhan vuosien varrella näissä porukoissa tullut vastaan romanssi jos toinenkin (avioliittojakin on solmittu melkoinen määrä), mutta jos ajatellaan tätä ihmismäärää, niin valtaosassa tapauksia ystävyys on puhdasta ystävyyttä ilman mitään seksuaalisia viritteitä. Jos jotain vipinää on ollut ilmassa, on se yleensä ollut enemmän tai vähemmän vakiintumismielessä.
Miehelläni on huomattavasti läheisempiä naispuoleisia ystäviä kuin minulla miespuolisia ystäviä. Monet näistä ovat ystäviä vuosikymmenten takaa ja jotkut asuvat jopa satojen kilometrien päässä. Säännöllisesti kuitenkin kommunikointi pelaa, nykyisin lähinnä sähköpostin välityksellä. Useimmat näistä ovat tutustuneet mieheeni minun kauttani ja olen itse myös ihan hyvä ystävä heidän kanssaan, mutta mieheni on selvästi heille läheisempi kuin minä. Mieheni on aina ollut hyvä kuuntelija ja kannustaja ja hän ei tosiaankaan ole juoruiluun taipuvainen. Siksi hänelle on helppo kertoa vaikeitakin asioita tietäen niiden jäävän luottamuksellisiksi ja usein tämä läheinen ystävyys onkin lähtenyt liikkeelle sydänsurujen kuuntelemisesta. Suhteemme alkuaikoina olin joskus vähän ihmeissäni ja vähän mustasukkainenkin, mutta kun vuosien varrella olen näitä ystävyyksiä seurannut, niin en voi olla kuin ylpeä siitä, että niin moni pitää miestäni arvokkaana ystävänään. Harva on tällaisen luottamuksen arvoinen.
Joku tietysti ihmettelee, mistä voin olla varma mieheni uskollisuudesta. Olemme " paita ja peppu" -tyyppinen pariskunta ja mieluiten liikumme yhdessä. Kumpaakaan ei kiinnosta yksin juhliminen, vaan mieluiten lähdemme liikkelle harvemmin, mutta yhdessä. Yhteisen harrastuksemme aikana on lapsilla hoitaja. Vuosikaudet olimme jopa samassa paikassa töissä, joten näimme toisiamme lähes 24/7. Miehelläni ei olisi yksinkertaisesti ollut edes tilaisuutta olla uskoton! Mieheni on lisäksi niin äärimmäisen huono valehtelemaan, että hän kärähtäisi kyllä välittömästi :)
mulla on ollut kaksi miespuolista hyvää ystävää, ja nämä kaverisuhteet ovat päättyneet lopulta siihen, kun ovat huomanneet, että minusta ei itselle vaimoa tai tyttöystävää tulekaan. Lisäksi olen seurannut pitkään jo tällaista kaverisuhdetta lähipiirissä, jossa naispuolinen " vain kaveri" ei meinaa millään uskoa, että miehestä ei tule hänelle miestä, vaan toinen aikoo pysyä naimisissa. Toki itsellänikin on hyviä ystäviä, joiden miehet tunnen hyvin, mutta eipä tulisi mieleen kutsua vaikka tätä ystävän miestä meille yksinään, vaan toki kutsun sitten koko perheen tai vain ystäväni ilman miestä.