Lyövätkö teidän parivuotiaat?

Lyö vielä 10-vuotiaskin ja raapii

Lucka till sitkun kasvaa tuosta ja kukaan ei kiellä möllötetään vain ja laitetaan omat kädet kasvon eteen suojaksi:D ihanaa tää nykyaika kun annetaan jo 2 vuotiaitten lyödä ja mätkiä ja myhäillään vaan vieressä🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska isi lyö takaisin.

 

Aikuinen mies lyö kaksivuotiasta lasta? Great.

Musta toi on ihanaa:3 itse olisin Jackia Chan tyyliin vielä karatepotkun kaupan päälle antanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon uhma raivareissa jossain määrin normaalia, että saattaa purkautua fyysisesti. Mutta Ap:n tapauksessa siis mätkii normaalissa sosiaalisessa tilanteessa dominoidakeen tai halutessaan jotain? Ei normaalia 

 

Ei ole lyödessään vihainen tai uhmakas, vaan lyö vaan yhtäkliä kuin kokeillakseen reaktiota.. Ap

 

Rajojen puutetta. Lapista kasvaa elukoita ilman rajoja. -sivulta 

Hän haluaa rakentaa kanssani palikoilla ja kun olen saanut muutaman palikan laitettua, hän tulee ja lyö sen hajalle. Tästä se tavallaan alkoi. Eikö tätäkään saa hyväksyä? Ap

Kaksi poikaa pienellä ikäerolla ja joo, on ollut heidän välillä väkivaltaa, nuorempi myös tulistuessaan yritti kohdistaa joskus muihin perheenjäseniin. Väheni iän kanssa ja loppui suurin piirtein siinä, kun molemmat olivat kouluikäisiä (silloin ei nuorempikaan enää ollut fyysisesti aggressiivinen). Pureminen oli ehkä pahinta, mutta sen lopettivat kolmevuotiaina. Kavereita eivät ole satuttaneet. Ihmisiä noista näyttää ihan tulleen. Pitää vain olla jämäkkä, jotkut tarvii miljoona toistoa, että uskovat mitä ei saa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnon uhma raivareissa jossain määrin normaalia, että saattaa purkautua fyysisesti. Mutta Ap:n tapauksessa siis mätkii normaalissa sosiaalisessa tilanteessa dominoidakeen tai halutessaan jotain? Ei normaalia 

 

Mitähän nämä uhmaraivarit ovat kun en ole ikinä sellaisia kokenut. 3 lasta kuitenkin ja itsellä ikää 48v. Minä aloitan lasten tapakasvatuksen hyvin pienestä pitäen ja seurauksena on terve kunnioitus ja uhmaraivareiden täydellinen puuttuminen. 

Uhma on ihan normaali lapsen kehitysvaihe, enemmän olisin huolissani jos sitä ei olisi.

Mutta minä kasvatan lapseni heti siinä paikassa tavoille ja kunnioittamaan niin tämäkin normaali kehitysvaihe menee kuten sen kuuluukin mennä. Kaikkia vaiheita tulee mutta kasvatus varhaisen puuttumisen periaatteella on se juttu. 

Uhman kuuluu tulla mutta vanhempien tulee puuttua siihen ja kertoa lapselle riittävällä lujuudella ja päättäväisyydellä, sinä ET käyttäydy ikinä noin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi poikaa pienellä ikäerolla ja joo, on ollut heidän välillä väkivaltaa, nuorempi myös tulistuessaan yritti kohdistaa joskus muihin perheenjäseniin. Väheni iän kanssa ja loppui suurin piirtein siinä, kun molemmat olivat kouluikäisiä (silloin ei nuorempikaan enää ollut fyysisesti aggressiivinen). Pureminen oli ehkä pahinta, mutta sen lopettivat kolmevuotiaina. Kavereita eivät ole satuttaneet. Ihmisiä noista näyttää ihan tulleen. Pitää vain olla jämäkkä, jotkut tarvii miljoona toistoa, että uskovat mitä ei saa tehdä.

Minulla myös poika yritti purra pari kolme vuotiaana, yritti tasan kerran ja se päättyi otsan luunappiin. Poika keksi välittömästi parempia tapoja toimia. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi. Minä en taistele itsestään selvien asioiden kanssa. Minua ei lyödä eikä purra kenenkään toimesta, ei kertaakaan.