kaksosten kotiuttaminen eri aikaan?

Elikkä toinen joutui 2 vrk iässä lastenosastolle sokeriarvojen heittelyn ja syömättömyyden vuoksi. Toisen kanssa päästiin kotiin kun ikää oli 4vrk. Toinen pojista haettiin sitten 3 päivää myöhemmin. Toki kävimme häntä katsomassa joka päivä. Niin ja poitsut syntyivät täysiaikaisina.

Pojat syntyi jo rv 24+1 ja olivat sairaalassa yhteesä 4,5 kk, ensin 3,5 kk yliopistollisessa ja 1 kk keskussairaalassa. Yhtä matkaa menivät mahdollisimman paljon, vaikka toisen vointi oli pitkään selvästi huonompi. Peräkkäisinä päivinä pääsivät pois keskoskaapeistakin, yhteiseen pinnasänkyyn. Pelkäsin itse kovasti sitä, että toinen siirretään ensin lähemmäs kotia ja joudun repeämään kahteen eri sairaalaan, joiden välissä lähes 200 km. Onneksi näin ei käynyt.



Sitten kotiutumisen lähestyessä yksi uusi lääkäri alkoi painostaa, että pitäisi ottaa parempivointinen poika ensin kotiin. Mielestäni kuitenkaan hänkään ei vielä ollut valmis kotiin (syödessä tuli saturaatiolaskuja) ja toisekseen arvasin, että aika pian heikompivointinenkin kuitenkin kotiutetaan. Hoitajat kannustivat minua pitämään puoleni siinä, että lapset kotiutuvat yhdessä, sanoivat että se on ollut täällä tapana aina, ellei kyse ole siitä että toinen joutuisi vielä esim. kuukauden pidempään olemaan sairaalassa. Olen iloinen että pidin pääni ja saimme pojat yhtä aikaa kotiin. Olisi ollut tosi vaikeaa itselle päästä enää sairaalaan toisen luo, kun olisi " toinen esikoisista" ollut kotona ja vauvanhoidossa oli melkoisesti opettelemista. :)



Meillä lääkäri painosti minua sillä, että kotona äidin ja lapsen vuorovaikutus on parempaa. Niinpä - mutta miten olisi käynyt minun ja sairaalaan jäävän lapsen vuorovaikutukselle? Joillakin lääkäreillä / joissakin tapauksissa voi olla yksinkertaisesti takana sekin fakta, että osasto on täynnä ja lapsia on kotiutettava hyvävointisemmasta päästä. Sairaalavuorokaudet myös maksavat. Lisäksi sairaalassa tietysti liikkuu infektioita yms.



Monikkoperheyhdistyksen lehdessä oli muuten joskus referoitu australialaista tutkimusta, jossa vielä murrosiässäkin vanhemmat pitivät suosikkilapsena kaksosista sitä, joka oli kotiutunut ensin. :-O



Toisaalta, jos kyse on muutamasta päivästä, en tiedä, onko tuolla kotiutumisen ajankohdalla niin suurta merkitystä. Riippuu varmaan käytännön järjestelyistä, etäisyydestä sairaalaan, miten isä voi osallistua hoitoon jne. Ei varmasti eri aikaan kotiutumisenkaan tarvitse olla mikään " katastrofi" tai edes ongelma. Mutta minä sanoisin, että jos vanhempana pääsisin uudestaan " valitsemaan" , niin tekisin samoin eli haluaisin lapset yhtä aikaa kotiin. Noin pitkässä sairaala-ajassa viikko sinne tai tänne ei paljon tuntunut. ;)

Meillä toinen poika pääsi kotiin reilun viikon sairaalassaolon jälkeen. Toinen oli kuukauden ikäinen kotiin päästyään. Kyllähän siihen ensin kotiin päässeeseen paremmin tutustui, kun toisen luona käytiin miehen kanssa vuoropäivinä. Myöhemmin kotiin tullut tuntui aluksi " sairaalan vauvalta" , kun kahdenkeskisiä hetkiä ei hänen kanssaan oikein ollut. Meillä ei olisi kuitenkaan ollut mitään syytä pitää toista enää sairaalassa ja tuntui tärkeältä saada edes toinen kotiin. Pojat olivat eri sairaaloissa, joten meidän arkea helpotti, kun saimme toisen kotiin.

vaikka meillä poikien tilanteet olivat aivan erilaiset. Toinen olisi päässyt kotiin jo 3-4vko aikaisemmin. Olivat sitten molemmat vastasyntyineiden teholla 2vk ja lasten osastolla 6vko. En olisi kestänyt, että pienempi taistelee yksinään sairaalassa ja toinen on kanssani kotona. Halusin molempien saavan yhtä paljon huomiota. Toinen kävi kerran kotilomalla ennen toista, mutta sitten oli yhteinen kotiloma ja kotiin molemmat kerralla. Osa lääkäreistä oli sitä mieltä, että toisen vieminen olisi takapakki toiselle, osa vihjaili vaan ilkeästi, että koskas uskallat isomman viedä kotiin, vaikka olin kantani tehnyt selväksi. Ratkaisua en kadu, tekisin nytkin samoin ehdottomasti.

että ei vaan ota toista heikompaa kotiin liian aikaisin. Meillä kävi niin, että pojat syntyivät (TYKS:issä) vk30(fetofetaali transfuusiosyndrooma). Isommalla meni kaikki tosi hyvin, ja pienemmällä tuli tosi vakava virusinfektio, joutui uudestaan hengityskoneeseen ja syytä ei meinannut löytyä, joutui tosi vahvoille antibiooteille ja meni tosi heikkoon kuntoon. Lähti paranemaan siitä kuitenkin vihdoin mutta tosi paljon perässä isompaa. N. 1,5kk isompi oli sairaalassa, ja syöminen sujui jo hyvin pullosta, imettäminen ei onnistunut. Saatiin hänet kotiin jo, ja se oli tosi raskasta aikaa, kun ei voi olla kahdessa paikassa yht' aikaa, mutta meillä meni niin että olin itse joko aamun tai päivän kotona isomman kanssa, ja äitini ja mieheni äiti vuoropäivin (luojan kiitos kummatkin jo eläkkeellä) meillä häntä hoitamassa. ja mieheni kävi töissä niin että ennen töitä kävi sairaalassa, ja työpäivän jälkeen kävi taas sairaalassa, että kyllä isompi jäi kotona todella vaille vanhempien huomiota, mutta rakastavat isovanhemmat kyllä piti hänestä huolen kun meidän huoli oli että selviytyykö toinen ollenkaan.



Sitten kun lääkärien mielestä pienempi rupesi olemaan valmis kotiin, ni me olimme ilomielin ottamassa häntä kotiin, että todella rasittava ramppaaminen lakkaisi. Kävi niin, että ei hän pärjännytkään kotona, ja jouduimme palaamaan takaisin sairaalaan, mutta emme päässeet takaisin keskolaan vaan jouduimme lasten osastolle, jossa hoitajat eivät todellakaan osanneet hoitaa keskosia niin kuin keskolassa, jossa mentiin täysin lasten ehdoilla. Siellä otettiin verikokeet ym ilman mitään sokereita, herätettiin juuri kun oli nukahtanut, oli yksin ilman valvontaa, kun olin toisen kanssa kotona, ja kun tulin takaisin toinen saattoi huutaa, eikä ketään ollut juuri koskaan paikalla. Meitä heiteltiin osastolta teholle resurssipulan takia, ja oli tosi kurja olo kun ei voinut kumpaakaan keskittyä kunnolla.



Jälkeenpäin ajateltua olisi ollut järkevää ottaa toinen aiemmin kotiin, jos on paljon eroa kotiuttamisajoissa. Koska kahden keskosen kanssa on jokatapauksessa yliraskasta, ja meillä vielä ensimmäiset lapset, joten ei kokemusta minkäänlaisesta lapsenhoidosta, niin saa jonkunlaisen rytmin ja kokemuksen yhdestä lapsesta, ja keskolassa ylihyvä hoito, niin kunhan siellä kun olisi ollut järkeä pitää muutama viikko kauemmin, vaikka oli kovat odotukset kokoajan saada molemmat kotiin, niin olisi mennyt paremmin. Jos toinen ei ole valmis kotiin, niin kotona ei ole energiaa eikä aikaa hoitaa jos toinen vaatii vielä ylimääräistä hoitoa ja valvomista.



Kun saimme vihdoin toisenkin osastolta kotiin oli hän niin kauhuissaan kun oltiin hoitopöydällä että pisti miettimään mitä ihmettä hänelle oli tehty osastolla. Kesti kauan enne kuin saimme luottamuksen takaisin. Taas riippuu sairaalasta ja osastossa, mutta ainakin TTKS:in keskola on niin loistava, ja hoitajat ihania, että voi jättää toisen sinne, ja meitä kannustettiin kokoajan ottamaan aikaa itsellemme vielä kun siihen oli mahdollisuus, mutta muut lasten osastot oli aivan järkytys muutamaa ihanaa hoitajaa lukuunottamatta.



Olipa pitkä selostus, vaikka kuinka yritin lyhyesti, toivottavsti oli jotain apua.



Ja tsemppiä teille, ja uskaltakaa tehdä niinkuin teistä itsestä tuntuu parhaimmalta vaikka teitä painostetaankin!!!!

Syntyivät rv 34+3. Molemmat hyväkuntoisia ja opettelivat lähinnä syömistä. Poitsu sai kuitenkin ilmeisesti jonkin epäselvän infektion ja oli hieman väsyneempi ja saturaatiot laski pidempään. Typyn saimme siis viikkoa aiemmin kotiin. Kuljinkin sitten typy mukanani sen viikon verran sairaalassa. Onnistui niin ihan ok, mutta väsyttäväähän se tietenkin oli... Ja surkeaa aina jättää toinen yksin sairaalaan. Toisaalta oli helpompi opetella vauva-arkea yhden kanssa ensin.



Peerit ja tuplat 2v.

Kiitos kaikille kommenteista, päätimme että molemmat tulevat kotiin yhtä aikaa. Kyllä sen huomasi jo itsekin että se lapsi (B-poika) joka oli ollut teholla ja sen jälkeen eriristettynä keskoskaapppiin (yht reilu viikko näissä meni) sairaalabakteerien tutkimisen ajaksi, tuntui jo vieraammalta kuin paremmin pärjännyt lapsi (A-poika) jota oli hoitanut koko ajan. Nyt vasta kun B-poika on ollut voin viikon meidän hoidettavana myös alkaa hänkin tuntua yhtä tutulta kuin toinenkin. molemmat siis edeelleen sairaalssa, mutta B:n nenämahalekusta päästiin tänää joten parin päivän päästä pojat varmasti pääsetvät kotiin. Ikää on nyt 3,5 vkoa. Ollaan yrietty kerätä voimia isän kanssa kotonakin, laittaa paikat kuntoon ja siivota ja sellaista mitä ei sitten malta eikä ehdi kun molemmat tulee kotiin. Hyvällä mielellä on lapset jättänyt hoitoon, kun on mukavat hoitajat ja tällä hetkellä ei kiirettäkään osastolla ole. Välillä oli tosi hektistä ja silloin kyllä huolestutti. Ikävähän poikia tietenkin on vaikka kolmesti päivässä käydäänkin poikia hoitamassa ja katsomassa, kun sairaala onneksi 10 min ajomatkan päässä.