Pitkä sepustus. Onko tämä jotain valtataistelua miehen puolelta vai mitä?

Meillä oli alle vuoden pituinen tapailusuhde parisen vuotta sitten, kunnes muuton myötä välimatkaa tuli 500 km. Tapailu oli helppoa kun asuttiin lähekkäin. Nyt tilanne toki toinen välimatkan takia. 

Mies on itse ehdottanut tapaamisia monta kertaa, mutta sitten perunut ne viime hetkellä, tai hänestä ei ole kuulunut mitään. Tämän takia Itselleni ei niin väliä enää nähdäänkö vai ei. Hän on kivaa seuraa kun nähdään, mutta kumppanina hän on epäluotettava. Tapaan jos siihen on mahdollisuus helposti, mutta en ryhdy näkemään tarpeettomasti vaivaa miehen takia. Viimeksi sovittiin että mies katsoo kalenteria milloin nähdään. Ei kuulunut mitään. Sitten yhtenä päivänä taas laittoi viestiä että hyppää junaan ja tuu tänne. Tätä ollut aiemminkin että pitäisi muka yhtäkkiä hypätä jonnekin, vaikka olen sanonut monesti että en pysty enkä halua lähteä tuollaisella varoitusajalla minnekään 500 kilsan päähän. Enkä varsinkaan lähde, kun mies on aiemmin perunut näkemisiå saman päivän aikana. 

Ehdotin uutta päivämäärää parin viikon päähän, ja sanoin että tällöin voin tulla jos ajat puoleen väliin vastaan, ja ilmoitat kun olet lähtenyt, niin lähden sitten itsekin matkaan. Mies ilmoitti että jos hän sanoo että on varannut meille viikonlopun, niin silloin se on niin. Kuittasin että aha, ilmoita sitten tuletko tälle vai tälle paikkakunnalle juna-asemalle vastaan. Hän vastasi että kun on niin vaikeaa lähteä edestakaisin ajelemaan. Ei kuulunut mitään miehestä enää tämän jälkeen. 

Nyt sitten laittoi viestin että tuunko silloin kun sovittiin vai edelleenkö olen sitä mieltä että hänen pitäisi ajella vastaan. Hän voisi oikein savusaunan laittaa mulle. Sanoin että olen sopinut muuta kun ei hänestä kuulunut mitään. Sitten hetken päästä mies laittoi viestin että voi harmi, kun hän on jo kysellyt meille sviittiä eräästä hulppeasta kylpylästä, ja voi voi kun sen joutuu nyt perumaan. En vastannut enää mitään. Sitten laittoi viestin seuraavana päivänä että katsele kalenteria että milloin treffataan. 

Oikeesti, mies tekee kaikkea muuta mutta ei ole valmis tulemaan puoleen väliin vastaan! Ja ihan pskapuhetta joku kylpylä sviitteineen. Mulla on maku mennyt koko äijään jo - lähinnä vaan naurattaa enää, mutta näin psykologisena pelinä tää on mielenkiintoinen tapaus. Siis ymmärrän että tuossa on jotain täydellistä välinpitämättömyyttä, kontrollinhalua ja itsekkyyttä takana, mutta että viitsii kokeilla näin pitkään reaktiotani. Onko teillä kokemusta tämmösistä ihmisistä? Mikä heidän diagnoosinsa oikein on?