Ovatko kaikki ihmiset nykyään eläinrakkaita?

Löytyisikö täältä edes yksi samoin kuin itse ajatteleva? Tuntuu, että nykyisin tämän asian kanssa on ihan yksin. Olen ollut lapsesta saakka allerginen monille eläimille, enkä ole erityisen eläinrakas. Mielestäni esim. kissat ja koirat ovat usein söpöjä, ja mielelläni katson vaikka niiden kuvia, mutta en osaa olla eläinten kanssa ja saan niistä allergiaoireita. Suurinta osaa koirista myös pelkään. En tietenkään halua eläimille pahaa, en vain välitä vuorovaikuttaa lemmikkien kanssa. En ole mikään kylmä tyyppi kuitenkaan, olen esimerkiksi hyvin lapsirakas. Siksi minua järkyttää, kun ihmiset asettavat lemmikkinsä esim. lasten edelle. Kun olin raskaana vuosia sitten, luin jostain keskustelun, jossa suurin osa vastaajista kertoi pelastavansa avannosta mielummin oman lemmikin kuin naapurin lapsen. Muistan kun itkin tuota asiaa - tällaiseen maailmaanko tässä pitää lapsia synnyttää. Tuntuu että nykyisin ilmiö vain jotenkin voimistuu. Jokin aika sitten söimme lasten kanssa eväitä eräällä uimarannalla penkeillä istuen, ja siihen tuli yhtäkkiä irti oleva koira, joka alkoi kai pullan tuoksun houkuttelemana hyppiä jalkojamme vasten eikä totellut omistajan käskyjä tulla luokse. Kun olimme asiasta kiusaatunteita (emme edes sanoneet mitään, mutta ruumiinkieli varmasti kertoi), koiran omistaja oli hyvin ihmeissään ja melkein vihainen. Ilmeisesti nykyään on tosi harvinaista törmätä ihmisiin, jotka eivät halua tehdä koiran kanssa lähempää tuttavuutta. Ymmärrän sen toisaalta, koiraihmisiä on nykyään paljon. Mutta eikö meitä ihmisihmisiä ole enää ollenkaan, jotka haluaisimme lähinnä vuorovaikuttaa ihmisten kanssa?