turhauttavaa tämä yliajalle meno, nyt rv tasan 40 eikä mitään

alan vähän jo olla...Turvottaa jonkin verran ja vihloo, mutta ei supistele tms. Vauva taitaa kyllä olla laskeutunut. Hermot vähän pinnassa. Ei huvittais kävelylle lähteä vaikka tekis hyvää. Laiskotttaa vaan mutta toisaalta pelkkä oleminen käy tylsäksi!

Joo yliaikaisuutta on vasta rv 42, mutta kyllä tää lasketun ajan lähestyminen on sellainen psykologinen rajapyykki, että jos jotain ei tapahdu alkaa ihmettelemään ja tuskailemaan, vaikka on ihan normaalissa puitteissa. Kakkonen syntyi rv 41 ja se tuntui jo " yliajalta" . Käynnistystä pelkään.

Laskettu aika on siis 14.6 ja nyt jo mietin kuinka tylsä juhannus tulee jos joutuu odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Mökillekään ei uskalla lähteä kun sieltä ajomatkaa takaisin kertyisi aikalailla...



Ihmettelen vähän että Suomessa ollaan niin tiukkoja, ettei käynnistetä kuin kunnon syystä. Esim. jenkkikavereilla on kaikilla aikalailla määrätty tuo synnytyspäivä etukäteen. Vaikka eihän tuo oma tylsistyminen mikään hyvä syy olekaan luontoa lähteä muuttamaan :)



Jotenkin vaan tuntuu että sitten sitä on aika huolissaan loppuajasta, huoh.



Että ennenaikaista turhaa murehtimista täälläkin.

Moi,

tiedän tunteen, kun haluais jo että jotain tapahtuis ja mitään ei tapahdu. Minulla meni esikoinen yli, syntyi rv42+5 ja silloinkin vasta 3 päivän käynnistysyritysten jälkeen.



Ei yhtään ainutta kunnon supistusta tullut ennen kuin synnytys lähti sitten käyntiin. Ensimmäisestä kivuliaasta supistuksesta 6,5 tunnin päästä oli vauva rinnalla. Sitä ennen, myös ne 3 päivää sairaalassa, kun yrittivät käynnistää synnytystä, oli kyllä hienoja supistuksia ja käyrillä näyttivät että kyllähän se noilla kohta syntyy. Ainut vaan, että ne ei tuntunu millekään. Tiesi itse että supistus on, kun katsoi käyriä tai koitti mahaa, joka meni pinkeäksi. Ja nuo kivuttomat ei edes avanneet paikkoja yhtään eikä lyhentäneet kohdun kaulaa.



Ne kunnon supistukset tuntuikin sitten vain selässä, aivan menkkakipuina x 1000. Ei mahan puolella ollenkaan.



Koita jaksaa! Ja muista, että kun ihana lapsesi on syntynyt, niin sitten ei enää ole mitään väliä sillä, syntyikö rv38 vai rv43 :-)

... täällä myös kohtalotoveri. Tänään 40+5 ja ei merkkiäkään synnytyksen alkamisesta, esikoinen syntynyt 42+2 ja kakkonen 42+0 joten samoihin mennään. Molemmat synnytykset käynnistetty ja ennen " oikeita" suppareita ei ole ollut ennakoivia. Joten tsemppiä vaan ja laske montako päivää on kun vauva on varmasti kainalossa.

Pakko sen verran saivarrella, että raskaus on yliaikainen viikoilta 42-> etiäpäin. Jos synnytys käynnistyy viikoilla 38-42, raskaus on kestänyt normaalin ajan.



Mutta ymmärrän kyllä kärsimättömyytesi, itsellä kun se meinaa nostaa jo nyt päätä (38+4)... ;) Onneksi täältä saa lukea niitäkin synnytystarinoita, joissa toiminta on käynnistynyt saman tien ja yht' äkkiä ilman mitään ennakoivia supistuksia tai muita merkkejä. Onnea vaan odotukseen ja (mahdollisimman pian) synnytykseen.



-v-38+4

Synnytyksesihän voi käynnistyä minä hetkenä tahansa, eikä rv 40 edes ole " yliaikaa" ! Oma esikoiseni syntyi rv 41 tasan, eikä mulla ollut yhtään ennakoivaa oikeaa supistusta (enkä niitä sen kummemmin tässäkään odotuksessa toivo), vatsan kovettumisia kyllä jo rv 20 alkaen. Synnytys lähti ihan itsekseen käyntiin vesien menolla ja vasta sen jälkeen päivän mittaan alkoivat kipeämmät supistukset.



Eihän mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta tosiaankaan kaikilla tule ennen kuin vasta h-hetken koittaessa. Eikös ole parempi niin, niin ei tule " vääriä hälytyksiä" :)



Onnea matkaan!