Ihmisten elämä
Olen tässä miettinyt viime aikoina paljon asioita. itselleni on paljon asioita josta olen onnellinen on lapsi ja olen terve nainen. Mutta on suuri suru kun lapsella on kehitysvamma diagnoosi enkä koskaan päässyt tuosta yli.
Parisuhdetta ei ole kun lapsen isän kanssa erosimme aikoja siten enkä ole kauheasti ehtinyt tapailla ketään kun kaikki voimat menee lapsen asioiden hoitamiseen.
Mietin noita vastoinkäymisiä jotka on minulla ollut lapsuudessa sekä nuoruudessa perheväkivalta, koulunkiusaamista sekä isän alkoholismi niin silloin kun olin raskaana oletin että ansaitsen terveen lapsen, koska olen niin paljon kärsinyt. Jotenkin ajattelin vihdoinkin minusta tulee onnellinen nainen ja saan sitä hyvä elämä kun olen lapsena sekä nuorena kärsinyt.
Tällä hetkellä ahdistaa eniten kun minusta on tullut katkera ja mietin miten muilla ihmisille ei ole samoja vastoinkäymisiä. Lähi piirissä on ihmisiä jotka ovat löytäneet rakastavan puolison sekä saaneet ihanan perhen.
Syvässä katkeruudessani kun pohdin näitä asioita ja elämäni vastoinkäymisiä tulin siihen tulokseen että kaikki on vaan satuma. Lapsen sairauden en voinut mitenkään vaikutta. Puolison onneksi jätin kun meidän suhde oli niin vaikea ja hän ei halunnut sairasta lasta eikä ketään voi pakota isäksi. Mutta todellisen rakkauden löytäminen on tuurista kiinni eli on ihan turha olla kateellinen muille.
Te jolla on elämässä käynyt hyvä tuuri rakkauselämässä olkaa kiitollisia ja pitäkää puolisosta.
Kokeilin nuorena netti deittailua enkä löytänyt muuta kuin panomiehiä ja kevyt suhde ei ole minun juttu.
Nyt olen 45-vuotias yh äiti ja aion nauttia minun pojan kanssa joulusta, vaikka suren kovasti mennyttä elämäni.
Sentään on työpaikka ja asun omistusasunnossa.
Kertokaa te muut mikä eniten surettaa elämässä ja kertokaa mitä ajattelet minun ajatuksesta.
Kommentit (12)
Töitä ei millään löydy yrityksestä huolimatta.
Sattuma vaikuttaa kaikkeen, ei elämässä aina hyville ja ahkerille käy hyvin. Elämä ei myöskään ole reilua eikä ole olemassa mitään määrättyä kohtaloa.
minäkin olen kärsinyt yksinäisyydestä ja joulu ei tuo mitään iloa
En ole löytänyt, ikää on jo 51 eli en enää uskokaan löytäväni. Ei ole myös lapsia, eikä ystäviä tai kavereita. Sitten kun vanhemmatkin kuolee, niin olen totaaliyksinäinen. Eipä se mitään, pärjään niinkin, vaikka se ajoittain vähän surullista varmasti onkin.
Aineellisesti mulla on mennyt elämä ihan hyvin. On yliopistotutkinto, hyvä ja hyväpalkkainen työpaikka, rivariasunto, sähköauto. Voin matkustella kun haluan, syödä ravintoloissa kun haluan jne. Mutta eipä kyllä tule juuri mitään tehtyä, kun alkuviehätyksen jälkeen kaikki on niin tylsää yksin.
Meidän ikäluokka taisi kärsiä panomiehistä ja sekopäistä. 47n
Olen iän mennessä oppinut yhden asian elämästä ei pidä odottaa liian suuria asioita. Onneksi terveys ei pitänyt, muuten elämä on potkinut päähän.
Löysin rakkauden ja se kestää vielä näin 39 vuoden jälkeen. On tosin ollut tuulta ja tyyntä. Viimeaikoina sitä tuulta, koska sairauksia. Yhdessä nekin kestetään.
Harmittavia asioita on, mutta jos jäisin elämään menneeseen, en koskaan nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Löysin rakkauden ja se kestää vielä näin 39 vuoden jälkeen. On tosin ollut tuulta ja tyyntä. Viimeaikoina sitä tuulta, koska sairauksia. Yhdessä nekin kestetään.
Kauheen pitkä aloitus, joka oli sanahelinää
Olen yhden lapsen äiti, eronnut eli yh. En ole uutta puolisoa etsinyt, tuntuu että ei ole aikaa, eikä kiinnostustakaan ainakaan vielä. Olen aika tyytyväinen tämän hetkiseen elämään, on kaikkea sopivasti. Murheita on ollut ja sairauttakin, mutta täytyy yrittää eteen päin.