Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kellään muulla ihmissuhteesta jäänyttä haavaa joka aukeaa aina uudelleen ja uudelleen?

Vierailija
25.09.2008 |

Olisi helpottavaa kenties jutella/vaihtaa ajatuksia sellaisen ihmisen kanssa, joka myös kärsii tällaisesta asiasta.



Olen siis aikanaan hyvin nuorena ja haavoittuvaisena seurustellut erään ihmisen kanssa ja se päättyi ihan omaan mahdottomuuteensa. Asuimme kaukana toisistamme, emme voineet nähdä usein. Olimme todella ihastuneita ja kenties rakastuneita, minä olin ainakin. Mutta välimatka vei meidät eroon eikä tunteet kuolleet -ilmeisesti koskaan.



Mies on nykyään julkkis, oli jo silloin mutta tietenkin hyvin paljon pienemmässä mittakaavassa. Nyt kuitenkin törmään hänestä kertoviin juttuihin usein, tiedän, että voisin tavata hänet keikoilla missä hän milloinkin on ja onpa tuo riivaaja tullut uniinikin sillä seurauksella, että herään aamulla järjettömään kaipuuseen.



Olen hyvin onnellisesti naimisissa ihanan miehen kanssa ja kahden, kohta kolmen lapsen äiti ja kaikki on tosi hyvin. Ja saattaa mennä viikkoja etten ajattele tätä entistä ollenkaan mutta sitten hän taas tulee jostain mutkan takaa ajatuksiini tai silmiini ja siinä sitä taas ollaan.



Tuntuu, ettei juttumme loppunut koskaan kunnolla, emmem koskaan siis eronneet... Yhteydenpito vaan hiipui kun niin nuoria oltiin ja välimatkaa oli paljon.



Miten näitä tunteita pitäisi käsitellä? Olen pakottanut itseni unohtamaan mutta kuten huomaatte, se ei ole onnistunut mitenkään hyvin.



Kärsiikö kukaan muu tällaisesta? Miten jaksatte silloin kun tuo henkilö tulee uniin ja ajatuksiin eikä pysy poissa vaikka koettaisi kuinka pakottaa itsensä ajattelemaan muuta?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
25.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täältä löytyy yksi kohtalotoveri =). Yritän ajatella järjellä ja pitää haavaa kiinni välillä kaksin käsin, mutta ei järki tunteita voita...

Se on niin Väärin, että tunteet jäävät roikkumaan johonkin ihmiseen! Me olemme yhteydessäkin aina välillä - tekstaillaan, ja joskus harvoin myös tapailemme. Sitä ei kyllä ainakaan kannattaisi tehdä, koska ne tunteet asuvat jossain tuolla aivoissa, ja niillä on hyvä muisti ;).

Eleln tässä elämääni eteenpäin. Nautin lapsistani ja perheestäni. Ja tiedän, etten voisi ikimaailmassa hylätä tätä nykyistä elämääsi ja lasteni suht tasapainoista perhe-elämää omien kaaho-tunteideni vuoksi!

Yritän myös ajatella tätä ex-suhdetta lähinnä ystävyys-suhteena, sitähän se lie kuitenkin vain on, koska ei silloin aikoinaan toiminut, eikä vuosienkaan myötä roihahtanut uudelleen. Tällainen ystävä on rikkaus! Tsemppiä ja vauvantuoksuista tulevaisuutta sinulle!!

Vierailija
2/3 |
25.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka en mitenkään iloitse siitä, että joku muukin kaihoaa jonkun vanhan heilan perään, olen kuitenkin tyytyväinen, että löytyy kohtalotoveri! Ihan sillä, että se saa oman oloni tuntumaan normaalimmalta :o)



Me emme ole missään tekemisissä toistamme kanssa mutta olemme nähneet hänen keikallaan viime vuoden lopulla. Siellä toki tajusin, että aika on vierinyt eikä hän enää ole aivan sama ihminen kuin mitä oli silloin joskus -enkä ole tietty minäkään. Mutta yhtälailla mun sydämeni sykähti ja olin ihan seota kun näin hänet lavalla. Ei sille tunteelle vaan mitään voi. Juttelimme pitkään, ainakin kolmisen tuntia keikan jälkeen ja pienoisessa humalassa olin kyllä valmis vaikka yhden illan suhteeseen...



No, en tietenkään olisi tehnyt mitään eikä sellaista tilannetta tullut eteenkään. Oli helpottavaa palata omaan arkeen takaisin. Tätä elämää lasten ja miehen kanssa en minäkään vaihtaisi mihinkään. Varsinkaan mihinkään rokkikukkoon, jonka kanssa elämä olisi kuitenkin luultavasti mahdotonta.



Niin tuttuja tunteita. Minäkin koetan ajatella meitä ystävinä vaikka emme siis yhteyttä pidä. Välimme ovat kuitenkin sellaiset, että jos jossain tavataan, voimme avoimesti jutella ja olla toistemme kanssa tekemisissä, joskin sen jälkeen on taas sydän kurkussa minulla monta päivää.



Tsemppiä meille. En usko, että olemme ainoita tällaisten asioiden kanssa painivia, mutta tällä palstalla taitaa saada vastauksia vain huomiohakuisiin juorualoituksiin.... :D!



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
25.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olis helpompi unohtaa kun ei tiedä koko tapauksesta enää mitään.



Mulla on ollut kaksi joita haikailin vuosikausia, koska ne jutut jäivät pahasti kesken, ei tullut selityksiä, he vain lopettivat suhteen ilman että minä tajusin miksi. Toisesta paranin kun näin telkkarissa dokumentin hänen silloisesta avioelämästään, ja totesin että jos sen kanssa olisi ollut tuollaista niin eihän me oltais kestetty toisiamme ollenkaan. Toinen on vuosien myötä vain unohtunut, tajusin jonain päivänä, että olen unohtanut miltä hän näytti, ja hänellä on niin yleinen nimi ettei netistäkään löydy mitään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kaksi