Deicide asetti kahdella ensimmäisellä levyllään lähes mahdottoman riman itselleen ylitettäväksi jatkossa.

Ensimmäinen on paras, kakkonen mielestäni aika hälyinen jotenkin, en ole siitä tykännyt niin paljon kuin kahdesta seuraavasta. Toisaalta ykkösessä kyllä selvästi lainattu esim Slayerilta (kuuntele Altar of Sacrifice), on vaan vähän kiristetty ruuvia. Ykköslevyn jälkeen thrash-vaikutteet vähenivät, vaikka semmoinen sahaus siellä säilyikin. Uudemmissa on sitten aika lailla suht geneeristä menoa. Once upon the cross on kyllä hyvä levy, mielestäni tuotannon toiseksi paras. Mutta ykkönen on kyllä lajissaan ilkein. Kun tekee tuollaisen ensilevyn, niin onhan siitä vaikea parantaa.