Suomessa yhä useampi työntekijä irtisanoutuu huonon johtamisen takia. MIKSI suomalaiset esihenkilöt ovat niin ammattitaidottomia?? 🤔🤔🤔
Sen tiedän että kaupallisen korkeakoulun käyneet ovat täysin ammattitaidottomia johtajiksi. En tiedä mikä ihmeen moodi varsinkin naisilla menee päälle, kun kauppisopinnot etenevät tiettyyn vaiheeseen. Kun sitten johtaminen osoittautuukin näille nirppanokille liian vaikeaksi, he alkavat sättimään ja haukkumaan alaisiaan. Ja miten työntekijät sitten reagoivat: irtisanoutuvat ja menevät muualle töihin.
Myös ilmapiiriongelma on yleinen irtisanoutumisen syy. Miksi suomalaisilla työpaikoilla pidetään huonoa ilmapiiriä ja mitä sillä tavoitellaan?
Yritysmaailmaan pitää saada samat kriteerit johtamiselle kuin nykyään on puolustusvoimissa: myös henkilön luonne pitää jakossa huomioida. Erityisesti pitää varoa henkiöitä, jotka ovat erittäin halukkaita johtamaan. Tällaisen taustalla on lähes poikkeuksetta luonnehäiriö.
Mutta minkälainen on sinun mielestä hyvä johtaja ja johtamistapa nykyajan työelämässä? Onko sellaista edes olemassa?
Kommentit (35)
Kaksi kysymystä nousee heti mieleen väitteestäsi. Annat vähintään ymmärtää, että tilanne Suomessa olisi huonompi kuin muualla. Onko oikeasti näin? Irtisanoudutaanko Suomessa enemmän huonon johtamisen takia kuin muualla? Mihin perustat tämän oletuksen?
Sitten, jos oletetaan, että Suomessa oikeasti irtisanouduttaisiin huonon johtamisen takia enemmän kuin muualla, johtuuko se siitä, että johtaminen Suomessa on huonompaa kuin muualla vai siitä, että täällä irtisanoutuminen on helpompaa kuin suurimmassa osassa maista. Vaikka tällä palstalla väitetäänkin jatkuvasti päinvastaista, reaalimaailmassa hyvin harvassa maassa työtön on yhtä hyvässä asemassa kuin Suomessa. Jos tietää, että työttömyys tarkoittaa sitä, että rahaa ei ihan oikeasti tule, miettii päätöksiään vähän pidempään.
Tiedän, että nämä ovat hankalia konsepteja, mutta asioita kannattaa aina miettiä vähän pidempään ennen kuin suoltaa ne pihalle.
Ja en tietenkään väitä, ettei Suomessa olisi huonoa johtamista. Aivan varmasti on, mutta minun on vaikea kuvitella, että se olisi globaalissa mittakaavassa jotenkin erityisen huonoa.
Olin itse esihenkilö nelisen vuotta ja hakeuduin muihin hommiin. Kyllästyin siihen kuinka johtoportaan asenne työntekijöitä kohtaan oli se, että olisi kivempaa kun olisi vaan firmassa johtajia, eikä muita. Eli kyse on jostain asennevammasta ja jotenkin nousee monella hattuun kun pääsee johtohommiin
N49
Suurimmassa osassa maailmaa ihmiset ovat tyytymättömiä työelämään. Varsinkin yhdysvallossa. Meillä sitä tuodaan vain esille rohkeammin.
Ainakin Pirkanmaalla opiskelevat johtajuutta samassa lafkassa ja samaa laatua tulee. Alaiset koetaan vihollisina, joita kuuluu näpäytellä ja kurittaa. Outoa, kun itse luulin tuon olevan 1800-luvun mallia.
SEhän on hyvä jos huonon johtamistaidon takia vaihdetaan työpaikkaa. Siis on mihin vaihtaa apn kirjoituksen mukaan. Sen olen havainnut myös että nykyisistä kouluja käyneistä ei hirveän hyvää johtaja-ainesta ole saatu.
Sitä ollaan tietävinään, eläköityvän kokemukselle ja tietämykselle viitataan kintaalla, ei välitetä, ei kiinnosta,
ja sitten onkin kohta homma pusikossa. Mutta ei voi minkään.
Toisaalta nykyään myös vastustetaan johtohenkilön direktio-oikeutta, koska töissä ja työpaikalla pitää viihtyä.
Aiemmin oli periaatteena ettei töihin tultu viihtymään vaan töitä tekemään, ja jos työnteko olisi kivaa, herrathan sen tekisi. Elämän mielekkyys tuli muuta kautta, perheestä ja vapaa-ajasta, harrastuksista, silloin sitä kestää
vähän paskempaakin hommaa. Nykyäänhän suomalainen ei niitä hommia edes tee.
Koska "työläisiä on kyykytettävä, maksoi mitä maksoi!" -periaate, joka menee kaiken muun edelle prioriteetti ykköseksi kaikessa.
Niskoittelin ja pääsin kehityskeskusteluun. Ei tykännyt siellä antamistani kehitysehdotuksistani ollenkaan vaan suuttui lisää. Ei ole enää esinaiseni.
Vierailija kirjoitti:
Koska "työläisiä on kyykytettävä, maksoi mitä maksoi!" -periaate, joka menee kaiken muun edelle prioriteetti ykköseksi kaikessa.
Työläiset punaisia, esimiehet valkoisia.
Yksi tekijä lienee myynnin rooli monessa firmassa. Myynnissä on helposti mitattavia asioita ja työntkeijät voidaan laittaa järjestykseen. Kuka kasvattaa myyntiä ja tuottoja nähdään helposti hyvänä sekä pätevänä. Nämä mittarit eivät kuitenkaan kerro mitään kyseisen henkilön kyvyistä johtaa.
Ne usein palkataan suhteilla. Oma agenda omistajista riippumatta monesti. Yhdellä oli oma hovi. Kävivät raportoimassa mitä muut tekevät, sai tehdä mitä halusi. Kiusaamista ja savustamista. Huvittavin oli kun johtaja sanoi että Mulla on oikeus nähdä millä nettisivulla kävit työajalla kännykällä. Ja huusi yhdelle ei alaiselle että Mulla oli 30 min aikaa kun vaihdoin lentoa, sää et vastannut Mun mailiin heti. No kiusattu alkoi pitää Johtajan sähköpostien reaaliaikaista seurantaa tärkeimpänä työnään. Säälitti tyttöä. Johtaja keksi pahoja juttuja päästäkseen eroon tyypeistä ja nimitti suosikkejaan. Myöhemmin arvaa miten sille kävi. Poistettiin työmarkkinoilta otsikoissa.
Miksi suomalaiset naiset saikuttavat maailmassa eniten?
Vierailija kirjoitti:
Mikromanageeraus. Toimivien käytäntöjen muuttaminen väkipakolla.
Muutosvastarintainen menopaussi-ikäinen akka tuli heti paikalle.
Liian moni esimies on armeijasta päästyään upseeri. Ei ne sovi siivipuolelle.
Ilmeisesti nykyisellä rekryjen karsitatavoilla, lukuisilla haastattelukierroksilla ja testeillä ei tehdä hyviä palkkausratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti nykyisellä rekryjen karsitatavoilla, lukuisilla haastattelukierroksilla ja testeillä ei tehdä hyviä palkkausratkaisuja.
Tai piilohakuna tehtävällä headhunttauksella.
Hyvä esihenkilö on sellainen joka luottaa työntekijöiden ammattitaitoon eikä "kyttää". On tarvittaessa tukena ja helposti lähestyttävä kuitenkin oikeudenmukainen ja tasapuolinen.
Yritykset ovat nykyään jotenkin heikompikaatuisia kuin ennen ja se heijastuu suoraan johtamistapaan. Johtajisto on myös heikompilaatuista ja sillä on vaikutustabtyöntekijään. Ei voi antaa täyttä työsuoritusta, jos jo yritysjin on laadultaan heikompi.
Mikromanageeraus. Toimivien käytäntöjen muuttaminen väkipakolla.