Neuvoja ujolle lapselle tai kokemuksia ujosta lapsesta.

vaikka lähes samanlaisene tyyppi täällä. Tytöllä on kyllä kavereita ja leikkii heidän kanssaan. Muttei koskaan esim. soita kenellekään tai uskalla hakea ketään. Hän on ilmeisesti iihan suosittu kaverina (mukava) mutta arka ottamaan kontaktia. Meidän tapaus ei edes puhu aikuisille kuin joksus kysyttäessä..



Ja piekkusiskonsa on täysin eri tyyppinen... Soittelee kokoajan jollekin ja hyppää kavereilla ja lörpöttelee kaikki asiat

Nimittäin tuttavapiirissä KAIKKI MUUT ovat niin reippaita ja rohkeita. Tai siltä ainakin tuntuu.

Meilläkin lapsi on koulussa ihan pidetty eli häntä ei kiusata. Hänhän on siis ihan mukava tyyppi, ei koskaan väitä vastaan mistään.

Tämä on sitten toinen ongelma. Tuntuu, että ne ainoat lapset jotka itse ottavat kontaktia lapseemme, ovat sellaisia jotka pomottavat ja määräävät. Ja on tullut eripuraa kaverien kanssa, niin sitten voi meidän reppanaa kysyä leikkiin.

Ja lapsi on sanonutkin ettei jostain kaverista pidä, koska se aina määräile.

Toivosin niin kovasti, että lapseni löytäisi mukavan ja tavallisen kaverin! Ehkä se sitten ajan mukaan helpottaa. Tuntuu vaan vaikealta katsoa vierestä, kun kaikki on lapselle niin vaikeaa. -ap

Voipi lapsoselle tulla ongelma, luulee että hänessä on jotain vikaa kun on sellainen kuin on, eli ujo/hiljainen. T. Kokemusta omaava, hiljaista siskoa sivusta seurannut.

Poika on tosi arka ottamaan kontaktia muihin. Sekä lapsiin että aikuisiin. Vaatii tosi pitkän lämmittelyajan, ja sitten kun aloittelee leikkejä muut ovat jo lopettelemassa.



Meillä lapsi on selvästi reippaampi kotona kun on vieraita kylässä. Tällöinkin tosin kaikki alkaa riehumisella, eikä meinaa rauhottua lainkaan kun vain pyörii " sekoilee" . Tällä käytöksellä ilmeisesti koettaa rohkaistua kunnon leikkeihin. Mutta kavereiden kutsuminen kylään on auttanut paljon. Nyt kun on tutustunut kavereihin omalla reviirillään, uskaltaa paljon paremmin ottaa heihin kontaktia myös muualla, esim. koulussa.



Eli nyt kutsut lapsen kavereita kylään (vaikka äitiensä/isiensä kanssa), jotta pääsee tutustumaan kunnolla. Ei tämä tietenkään auta siihen, että lapsen ujous tuntemattomia kohtaan hälvenisi, mutta onpahan koulussa enemmän kavereita, ja uskaltaa heitä pyytää mukaan leikkeihin.

Vähän sama juttu kun 4:lla.

Lasten kanssa puhuu, aikuisten kanssa ei. Ei edes vastaa kun kysytään.



Ujous on hieman helpottunut iän myötä, mutta edelleen ei ole ensimäisenä äänessä.

On suosittu kavereiden kesken, ja niille saattaa lähettää tekstiviestejä. Tekstiviestit ovat helpottaneet tytön elämää, kun siinä ei tarvitse käyttää omaa ääntä. Pitää myös kovasti viittomakielestä, varmaan juuri tästä syystä.



En tiedä pitäiskö sille asialle tehdä edes jotain, olemme kaikki erilaisia ja jokaisella on oikeus olla niin ujo tai puehlias kun haluaa. Ei ketään voi pakottaa.

myös yleisesti hyvin ujo. Puhuin vain kysyttäessä ja kavereille soittaminen, leikkimään pyytäminen oli kovan työn takana. Toki sittemmin tuli parhaita kavereita joiden kanssa ei ujousongelmaa samallailla ollut.

Se meni ohi vanhempana (yläaste), siis sellainen epävarmuus ja ujous. En vieläkään aktiivisesti kutsu ketään kylään tms, mutta eiväthän kaikki niin teekään.

Ujous on tietyissä määrin aivan normaalia ja varmaan muuttuu ajan mittaan kun vaan normaalisti elelee.

Hymyilkää ja nauttikaa lapsen seurasta. Järjestäkää kivoja pikku ylläreitä, kuunnelkaa ja olkaa läsnä. Pikkuhiljaa lapsi huomaa, miten hyvä paikka maailma on ja uskaltaa enemmän. Ujosta ei tule seremoniamestaria koskaan, mutta itseensä tyytyväinen ja pärjäävä kyllä aikaa myöten.