Toinen lapsi, juupas eipäs?!?!
Haluaisin nyt kovasti kuulla kohtalotovereiden ajatuksia, Tai niiden ketkä ovat olleet samoissa ajatuksissa ja sitten päätyneet päätökseen x. Esikoinen 2v ja kovanlaisesti kuume nostaa äidin päätä. Meillä on ollut kovia masuvaivoja ja heräilty erittäin paljon. Nyt kun helpottaa niin mitä minä teen, haaveilen toisesta. Jaksaisinko? En tiedä. Tai no, jaksoinhan ensimmäisenkin kanssa vaikka fyysinen väsymys oli ajoittain hyvin raastavaa. Silti minä jaksoin. Mies on ihana ja osallistuu perheen arkeen kiitettävästi. Olen vielä nuori joten sen puoleen voisin vielä hyvin ootella. Mutta mutta...
Ajatukset vaihtelee kovasti. Kun esikko koettelee uhmallaan äidin hermoja niin mietin ettei tosiaankaan vielä toista. Mutta yleensä hän on niin ihana ja kultainen (ehkä liiankin) etten voi olla ajattelematta hänelle pikku sisarusta.
Uskaltaisiko vain heittää ehkäisyn mäkeen ja antaa luonnon päättää?? Sittenhän tapahtuu niiin miten on tarkoitettu. Ystävä piirissä on paljon lapsettomuutta ha eri hoitoja joten tulee vallan syyllinen olo, kun meillä kaikki hyvin ja minä vitkuttelen ehkäisyn kanssa. Mies kun olisi jo aivan valmis uuteen vauvaa.
Onko ajatukseni tuttuja? Mihin päätökseen te päädyitte? Uskallanko vain antaa luonnon päättää tämän asian? Näitä juttuja miettii nyt aivan eri tavalla kun on jo yksi lapsi, tietää kuinka suuri asia se vauva olisi...
Kommentit (3)
Kuulosti juttus niin tutulta, että päätin kirjoittaa meidän kokemuksista..
Itse lopetin pillerit, miehen kans yhteisellä päätöksellä tietty, kun oltiin molemmat 21v. Aateltiin että menee siinä kuitenkin aikaa ennen kuin tärppää,jos tärppää..
Menikin vain 2kk kun eka lapsemme ilmoitti tulostaan. Tyttö syntyi pari kk sen jälkeen kun olin täyttänyt 22v.
Sitten kun tyttö oli n.vuoden, alkoi vauvakuume taas nousta, tähän vaikutti ehkä sekin, että hän oli ollut ns.helppo lapsi..Juteltiin miehen kans, mutta hän ei ollut suostuvainen vielä. No, odottelin ja viime syksynä sit päätettiin, että vuoden lopussa aletaan yrittää, ettei tulis liian iso ikäero ja kun suht nuorena halutaan lapset saada. Maaliskuussa sitten tein plussatestin..Eli jos masukki pysyy mukana, niin lapsille tulis n.2v.7kk ikäeroa ja itekin oltais " vain" 24v.
Mies on sanonut ettei sen enempää lapsia halua..saa nähdä joudunko vielä tekemään käännytystyötä:)
Tsemppiä teille, mihin lopputulokseen päädyttekään.
täälläkin. Jaksanko? Voinko? Miten esikoinen asiaan suhtautuu ja miten minä esikoiseen kun kakkonen on talossa? Inhottaa myöntää, mutta tulihan siinä taloudellisetkin tilanteet mietittyä, kun on pitkästi lainaa. Ja uudestaan jaksanko...?
Meillä oli melkoista syöttörumbaa yötä-päivää ensimmäinen vuosi, mutta kun imetys loppui alkoivat suht hyvin nukutut yöt, äiti jaksoi taas, unohti valvomiset ja mustat silmänaluset ja " sairastui" vauvakuumeeseen...
Nyt meillä juhlitaan kakkossynttäreitä ja ehkäisy jätettiin tämän kuun alussa pois. Se asia päätettiin yhdessä jo vuosi sitten. Toisaalta haluan lapset lyhyellä aikavälillä, mutta toisaalta olen halunnut nauttia kunnolla esikoisesta ja hänen kasvustaan, onhan esikoinen kuitenkin ainut joka saa olla ainut:) Vajaat kolme vuotta siis tulee meidän lasten ikäväliksi, jos pian tärppää. Mutta se on ihan sopiva väli, ainakin mun mielestä.
Huomaan itse miettiväni juuri näitä asioita. Kolmatta meille mietitään. Miksi tämä tuntuu nyt niin älyttömän vaikealta päätökseltä. Meillä muksut nyt 2 v ja 3,5 v. Niiden kans jo aika helppoa, ollut kyllä aina. Nyt pohdin omaa jaksamista tulevina vuosina, taloudellista tilannetta, asuntoasioita, autoasioita jne. Mitenkähän te suurperheelliset ovat asiat saaneet ratkottua ja päätyneet vauvan yritykseen? Jotenkin kolme lasta on jo paljon enemmän kuin kaksi...