"Älä tuo kukkia haudalleni, tuo ne kun olen vielä elossa"
Isoäidilläni oli aikanaan lehdestä leikattuna tuollainen lause seinällään. Ihmettelin sitä pikkutyttönä mutta nyt ymmärrän sen paremmin. Isoäiti oli varmaankin aika yksinäinen, lapset kävivät ehkä jouluna ja pääsiäisenä.
Kommentit (8)
En tuo ennen enkä jälkeen. Alat kuitenkin aivastella.
jos ioäidilläsi oli tuollainen syyllistämismarttyyrilause seinällä, en ihmettele, miksi hänen lapsensa eivät käyneet kovin usein.
Itse aion kirjoittaa testamenttiin että ette ole perinnön arvoisia, koska ette välittäneet minusta , joten hypätkää yli hautajaiset .
Harmittaa jättää iso perintö ihmisille jotka eivät koskaan välittäneet.
Moni saa haudalleen enemmän ruusuja kuin koko elämänsä aikana yhteensä.
Surullista.
Saman aion laittaa omalle fb-seinälleni. Moni kaukana asuva tuttava, joka tulee asuinpaikkakunnalleni, ei ota yhteyttä.
Toivottamasti minä en kypsy tuollaiseksi vanhukseksi. Istun paikoillani syyllistämässä ja naukumassa, kun kukaan ei käy. Harva vanhus on niin raihnas, että ei pysty liikkumaan mihinkään kodin ulkopuolelle. Minä kysyisin lapsilta ja lapsenlapsilta milloin saisi tulla ruokaseuraksi ja karauttaisin pitserian tai kiinalaisen kautta palvelutaksilla kylään. Sitten syötäisiin porukalla ja saisin kuulla millaista on nuorempien elämänmeno ja kun alkaa väsyttää, kotiin huilaamaan.
Eri asia on sitten kun on jo ihan loppu. Mutta se on pieni osa loppuelämää ja viimeinen iltasoitto, eikä sekään muuksi kummene vaikka siinä sängyn vieressä olisi jatkuvasti joku.
Vierailija kirjoitti:
Saman aion laittaa omalle fb-seinälleni. Moni kaukana asuva tuttava, joka tulee asuinpaikkakunnalleni, ei ota yhteyttä.
Takes two to tango.
Olen samaa mieltä.