Millaiset säännöt? Mistä jäähylle tms.?
Meillä on elo mennyt ihan mahdottomaksi 4-vuotiaan kanssa vauvan (nyt 3 kk) tullessa taloon.
Nyt on pakko kirjata ylös kodin säännöt ja käydä ne läpi yhdessä perheen kanssa.
Minkälaisia sääntöjä teillä on? Mitä niiden rikkomisesta seuraa? Kuinka monta varoitusta lapsi saa?
Tällaisia sääntöjä ja seurauksia on tullut mieleeni:
* ruokapöydässä käytäydytään hyvin: istutaan paikoillaan, pyydetään nätisti, ei kiljuta -> ruokailu loppuu, jos käytös huono (onko liian raju rangaistus???)
* nimittely on kielletty (esim. "isi on tyhmä", "äidillä on rumat vaatteet") -> jäähy
* potkiminen, lyöminen yms. on kielletty -> jäähy
* kiukutteleva äänensävy, kitinä -> ei kuunnella
Lisäksi meillä on ollut ongelmia ilta- ja aamupesujen sekä pukeutumisen kanssa. Näihin ehkä kannattaisi kehittää jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä hyvästä käytöksestä (kuten myös ruokailuihin). Ideoita?
Kaikki kommentit ja kokemukset tervetulleita!
terv. väsynyt äiti
Kommentit (2)
Lapset ovat 6.5v, 5v ja 2v.
Ruokapöydästä joutuu meillä pois jos huutaa, raivoaa tai sotkee. Jos ei pyydä nätistä, niin kysytään "mitenkäs maitoa pyydetään" jne.
Nimittelyä en ota niin vakavasti. Kerron, että se, joka nimittelee, antaa itsestään typerän vaikutelman ja ettei ketään saa nimitellä. Rangaistusta ei tule. Jos lapsi sanoo että minulla on rumat vaatteet / ruma tukka / haisen pahalle jne, niin sehän on vain hänen mielipiteensä, joka ei välttämättä miellytä minua, mutta lapsella on silti oikeus sanoa mielipiteensä! Jos minua nimitellään tyhmäksi tai joksikin muuksi, sanon kyllä tiukkaan ja vakavaan sävyyn että ei saa nimitellä. Turha siitä on sen kummemmin rangaista.
Kaikki toisen ihmisen fyysinen vahingoittaminen on meillä kielletty. Siitä (ja oikeastaan vain siitä) joutuu jäähylle eli toiseen huoneeseen yksin. Yleensä riitapukareina ovat molemmat isommat lapset, jolloin heidät on erotettava eri huoneisiin periaatteella "jos ei yhdessä osata olla, ollaan sitten erikseen".
Tuosta kiukuttelevasta äänensävystä ja kitinästä olen vähän eri mieltä.
Meidän juuri 5v täyttänyt on varsinainen naukumaija kun sille päälle sattuu. Silloin hän hakee huomiota ja kitinä vaan yltyy jos jätän hänet huomiotta. Voisin kuvitella että teidän 4v hakee juuri nimenomaan sitä huomiota kitinällä ja kitisee vielä enemmän jos hänet jätetään huomiotta..? Meillä toimii parhaiten sellainen, että kun lapsi kitisee ja kiukkuaa niin yritän olla mahdollisimman hellä: Otan syliin, kyselen mikä vauvattaa, mikä harmittaa, mitä syytä on nyt olla kiukkuinen, koitan vaikka hassuja puhumalla ja silittämällä saada lapsen taas paremmalle tuulelle. "kova kovaa vastaan" muuttuu yleensä noidankehäksi ja sen saa katkaistua vain aikuinen asennettaan muuttamalla.
Älä unohda että 4v on vielä tosi pieni vaikka juuri nyt varmaan vauvaan verrattuna sinusta isolta tuntuukin, ja on juuri kokenut elämänsä suurimman mullistuksen kun vauva on tullut taloon. Lapselta ei voi odottaa hyvää käytöstä tlianteessa kuin tilanteessa, se ei ole realistista, on enemmänkin mietittävä miten itse voi auttaa lasta pääsemään yli tunnemyllerryksestä jonka kourissa hän kiukkuaa. lTiedän että se voi olla tosi rasittavaa, mutta yritä olla isolle sisarukselle hellä, anna "vauvailla" jos vauvattaa, ota viereen ja syliin niin usein kuin voit. Se kannattaa pitkällä tähtäimellä.
Muutenkin kannatan palkitsemista enemmän kuin rangaistuksia. Hanki vaikka joku tarrataulukko johon saa tarran kun on syönyt, pukeutunut tai peseytynyt kohtuullisen hyvin ja muista kiittää ja ihailla :)
Kuulostaa muutoin ihan ok:lta paitsi että en laittaisi noista nimittelyistä jäähylle. Rumat vaatteekin kun on oikeastaan mielipide joka on vain lausuttu ääneen. Paljonhan tuota tyhmittelyä kuulee mutta en kuuntele. Tai että vihaan äitiä. Jolloin vain totean että sepä surullista, minä kyllä rakastan sinua.
Meillä jäähy tulee lyömisesta ja toisen tahallisesta satuttamisesta.
Ruokapöydästä poistutaan jos ei osata olla kunnolla.
Varoitan yleensä kerran. Kerron selkeästi mikä seuraavalla kerralla on rangaistus. Paljon meillä käytetään pelikieltoja. Ne on aika tehokkaita varsinkin kahdella vanhimmalla pojalla mutta pikkasen tehoaa jo nelivuotiaaseenkin. Karkkipäivän kieltoja käytetään myös. Meillä on sellainen leluvuori että lelujen takavarikointi ei juuri tehoa mutta joskus uuden lempparilelun takavarikointiuhka tehoaa.
Palkitsemisjutut on meillä tehonnut aika hyvin, meidän nelivuotiaaseen ei kuitenkaan se tehonnut tuossa lyömisasiassa koska piti olla päivä satuttamatta muita ja se oli liian pitkä aika saada se välitön palkinto eli rasti tai tarra ruutuun. Mutta esim. pukemisessa se onnistui erinomaisessa koska siinä sai palkinnon samantien. Meillä on siis käytetty monessa ja käytetään edelleen.
Loistavana kasvatusoppaana voin suositella perhekoulun käsikirjaa. Se on tarkoitettu ylivilkkaiden lasten vanhemmille mutta toimii yhtä hyvin ihan normilapsellakin. Kyseistä kirjaa voi tilata ainakin Suomen adhd-keskuksen sivuilta. Kun on kasvatusongelmia on kirja joka euron väärti. Kyseinen keskus järjestää perhekouluja ja kirja on sen materiaalia. Ei siis mitään teoriaa vaan pelkkää konkretiaa. Meidän hullunmyllyssä ohjeet tepsi.
Palkitseminen tehoaa aina paremmin kuin rangaistukset ( vaikka toki niitäkin välillä tarvitaan). Kehuminen ja kiittäminen, uskomaton voima.