Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde ja ongelmana oman tilani kaipuu...hjälp!
21.04.2007 |
Olen seurustellut pari kuukautta mukavan miehen kanssa, mutta en vieläkään halua miestä luokseni yöksi jos lapseni eivät ole isänsä luona (ovat melko harvoin kun asumme parin sadan kilometrin päässä toisistamme). Nyt mies loukkaantui siitä ja lähti kotiin. Minusta ei vain tunnu hyvältä se, että olisi täällä kun lapset ovat kotona. Koen sellaisen olevan liian varhaista. Olenko väärässä? Nautin myös ajasta yksikseni, odotan aina viikonloppuiltaa kun lapset ovat nukahtaneet ja saan syödä itse herkkuja ja katsella videoita tms. Enkä kaipaa näille hetkille toista. Mutta sitten...Mies on hyvä mies, pidän hänestä todella. Mikä minua vaivaa, mikä avuksi? Onko tällainen epänormaalia?
Kommentit (6)
Itsellä vähän sama juttu. Itse asiassa tässä jokin aika sitten kariutui suhde just siihen, etten halunnut muuttaa yhteen, vaikka mies olisi halunnut. En tajua, miksi pitäisi välttämättä asua yhdessä, kun kerran asutaan samassa kaupungissa ja voidaan nähdä usein jne?
Olen ollut pitkään lasten kanssa ainoastaan ja sopeutuminen ei olis helppoa. Enkä ymmärrä, miksi mun pitäisi luopua oman sohvani valtiudesta, miten se liittyy siihen, miten paljon toisesta välittää? Mä jaksan suhteessa paremmin, jos ei aamulla tartte koputella vessan oven takana, että tarttis muittenkin päästä jo tai repiä hermojani siitä, että astiat on väärissä kaapeissa.
Ihanteellisissa oloissa Se Oikea asuisi kävelyetäisyydellä, muttei yhdessä kuitenkaan. Mun avioliitto oli tukahduttava ja ahdistava, en anna sitä mahdollisuutta kenellekään enää. Rakastan vapauttani enemmän kuin ketään miestä, näin se vaan on. Jos mies haluaa viedä vapauteni, täytyy minun irroittautua hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuulla, ettei tämä ole epänormaalia...Mietin tietenkin, että pystynkö ikinä mihinkään jos en halua rytinällä viettää aikaa toisen kanssa usein, antaa toisen yöpyä luonamme jne. Mutta ehkäpä minä saan myöskin olla itsekäs ja viettää aikaa itsekseni jos sitä haluan. Tietenkin ymmärrän toistakin osapuolta kun on lapseton ja voi viettää vapaa-aikaa itsekseen liiankin kanssa, niin sitä varmaan on valmiimpi viettämään aikaa toisen kanssa. Mutta en voi silti hoppuilla, kiitos siis sanoista ja kokemuksen jaosta!
kenties itse et ole ihan vielä valmis erosta, pelkäät että menetät vapautesi. Ei sitä sinulta voi kukaan viedä, sinun pitäisi miettiä mikä siinä entisessä suhteessa oli niin epäkypsää että koit niin. Aiheutitko itse tukahtmisen tunteen esim ripustautumalla liikaa?
Sitten kun olet valmis uuteen suhteeseen ja tapaat ihmisen johon oikeasti rakastut niin voin vannoa että yökin erossa on vaikeaa! ;) Eikä se tarkoita sitä että olisi ripustutunut tai tukahdutettu. Aikuisessa suhteessa osataan antaa toiselle tilaa terveellä tavalla mutta ne yöt on kiva nukkua vierekkäin. :)
Siinä säästyttäisiin monelta uusperhehelvetiltä, kun aikuiset ihmiset osaisivat seurustella ja hoitaa suhdettaan ilman että tarvitsee ängetä aina saman katon alle asumaan...
Voi kuule ap, ihan normaalia! Mulla samalla tavalla menneet jutut karille yli kaksitoista vuotta. Yhden lapsen sain 12v sitten mutta isänsä kanssakaan en voinut asua!
Exän kanssa eroasta jo 18vuotta ja siitä kolme aikuista lasta.
Olen tullut siihen tulokseen että mitä kauemmin asustelen yksin sen vaikeampaa on sopeutua toisen oloon, mulla jo mahdotonta, ainakin tuntuu siltä.
Kaipaan niin omaa rauhaa ja sitähän saan jo paljon kun kuopukseni 12v!
Mä nautin kans noista rauhallisista hetkistä leffojen ja herkkujen ääressä