Lue keskustelun säännöt.
Voi itku, ukillani on parantumaton syöpä, mutta en " uskalla" soittaa hänelle... ://
21.04.2007 |
Olen jo lähettänyt pienen kirjeen, jossa oli mukana lasten kuvia ja askartelu. Hän luki sen kuulemma moneen kertaan läpi ja pitää sitä yöpöydällään.
Nyt äitini sanoo, että minun pitäisi soittaa hänelle. Se vaan tuntuu tosi vaikealta, en tiedä mitä sanoa ja pelkään, että möläytän jotain tyhmää. En ole ollut ukkini kanssa kovin läheinen emmekä ole aikaisemminkaan soitelleet... Äidiltäni olemme kuulleet kuulumisia puolin ja toisin. Kyse ei ole siitä, ettenkö välittäisi ukistani ja hänen voinnistaan vaan siitä, että se tuntuu tosi vaikealta. :/
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks ihmeessä et soita se on ihan sama mitä sanot vaikka möläyttäisit kuinka tyhmiä niin ei se haittaa (ja tuskin niin teet). Sua kaduttaa kuitenkin niin paljon jos et soita. Mä olin huonossa kunnossa olevan mummoni vieressä kaks viikkoa ja silti jäi kaduttaan etten sanonut jotain asioita. Puhut niitä näitä.
Mun papalla oli myös syöpä ja tuli tosi kauhee olo kun istuin hänen viereen ja hän sanoi mulle että et sitten pelkää että tää tarttuu... olin tosi ihmeissäni ja tajusin että moni karttoi häntä syövän takia ja se oli mun mielestä naurettavaa!!!
Soita! :)
Voit katua myöhemmin jos et soita.... Jälkeenpäin on varmasti hyvä olo jos soitat! Ei siinä tarvitses kummoisia miettiä mitä puhuu. Sen kun soitat ja kerrot kuulumisia ja voit vaikkA sanoa että hän on teille rakas.
Monia oikeasdti harmittaa jos jotain jää sanomatta tai tekemäöttä, vaikka nyt voi asia tuntu vaikealta ja jopa turhalta.
Tiedän miltä sinusta tuntuu koska itselläni oli juuri lähisukulaineni syövän vuoksi leikkauskessa ja tilanne vakava! Lähettelin vain terveisiä muiden välityksellä enkä itse rohjennut oma-aloitteisesti mennä katsomaan tai soittaa. Onneksi kaikki päätyi hyvin... ja nyt saan tilaisuuden näyttää kuinka rakas hän meille on, vaikka omaa hölmöyttäni en rohjennut toimia.. en tiedä mikä siinä on niin vaikeaa ja on helppo neuvoa muita tietenkin..
Joten mulla ei oikeastaan ole (ainakaan nyt) sellaista oloa, että jotain olisi jäänyt sanomatta.
Mutta varmasti minun sitten pitäisi yrittää soittaa. Puhua vaikka säästä. Se ehkä kaikken vaikemmmalta tuntuu, kun e ole oikein " koskaan" muutenkaan soitellut ukille. Kuulostaa oudolta, mutta se ei jotenkin ole ollut tapana.
mutta mieti minkä ilon annat tälle ukille joka kuulee äänesi... puhut ihan mitä vaan mutta ite kun oon ollu tosi kipee niin on ollu ihanaa kuulla vaan jonkun ääni puhelimessa... vaikka tuskin noin kipee oon edes koskaan ollu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun on vaikea soittaa, pystyisitkö käymään hänen luonaan? Minunkin on vaikea käydä sairasta pappaani katsomassa, koska kommunikointi ei oikein onnistu, hän ei pysty puhumaan. Haluan kuitenkin käydä hänen luonaan, vaikka lyhyestikin, koska näen hänen kasvoiltaan kuinka se tekee hänet onnelliseksi. Kun lähdemme pois, hän jää itkemään.
Kadut jos et soita tai käy, vaikka se vaikeaa onkin.