Lue keskustelun säännöt.
Ennen niin avoin nuori ei enää puhu
09.12.2025 |
Mielestäni täällä kotona ei ole mikään muuttunut joten kai tämä johtuu murrosiästä. Mutta nyt pari päivää ollaan menty samalla kaavalla että hän painuu koulusta suoraan sänkyyn peiton alle ja karjuu että hänellä ei ole mikään.
Millä olette saaneet nuorenne puhumaan? Mä yritin eilen käydä ite kysymässä, laittaa miehen asialle ja lopulta vain antaa hänelle tilaa märehtiä mutta en mä pysty katsomaan kun mun lapsi ei ole yhtään oma itsensä. Eilen näki silmistä että oli itkenytkin vaikka kuulemma mikään ei vaivaa. Huolestuttaa ja alkaa jo väsyttämään kun tuntuu että koko ajan joko itsellä tai jollakin perheestä on huolia ja murheita. Tää loppuvuosi on ollut yhtä selviytymistä myrskystä toiseen.
Anteeksi, mun oli pakko avautua tästä jollekin :(
Kommentit (11)
Irrota ja älä elä toisen tunteita. Elä omaa elämää. Tuo hyviä asioita ja iloa. Ei voi pakottaa. Nuori ei luota enää aikuisiin ja haluaa tilaa. Nuoria ahdistaa ja on paineita. Jos kertoo voi lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu murrosikäisen elämään että mielialat vaihtelee. Ei siitä tarvitse surullinen olla, se on sellanen parin vuoden vaihe ja menee ohi. Anna hänelle tilaa, kysy onko jotain hätänä ja sanoa että voi jutella kanssasi, jos haluaa. Ei saa jankuttaa asiasta.
Anna sen nyt olla rauhassa itsekseen jos kerran ei halua puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu murrosikäisen elämään että mielialat vaihtelee. Ei siitä tarvitse surullinen olla, se on sellanen parin vuoden vaihe ja menee ohi. Anna hänelle tilaa, kysy onko jotain hätänä ja sanoa että voi jutella kanssasi, jos haluaa. Ei saa jankuttaa asiasta.
Pari vuotta? Meillä kesti pojalla jostain 13 vuotiaasta parikymppiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu murrosikäisen elämään että mielialat vaihtelee. Ei siitä tarvitse surullinen olla, se on sellanen parin vuoden vaihe ja menee ohi. Anna hänelle tilaa, kysy onko jotain hätänä ja sanoa että voi jutella kanssasi, jos haluaa. Ei saa jankuttaa asiasta.
Pari vuotta? Meillä kesti pojalla jostain 13 vuotiaasta parikymppiseksi.
Mun poika on ilmeisesti ollut helppo tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Pojat ovat erilaisia ja hellä on normaalia että eivät puhua, keskustelu muuttuu sellaiseksi lyhyeksi murahteluksi. Mun poika oli lapsena todella puhelias ja nykyään 20v ja vastaa kysyttäessä, teininä ei vastannut mielellään silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Mikähän toi pahinta on? Eiköhän tuo ole ihan normaali angstia vaan. Eikö sun vanhemmat lapset koskaan ole angstannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Usko tai älä, mutta ihmisellä voi olla muitakin syitä kielteisiin tunteisiin.
Mitä ehdotat pojalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Menkat?
Ei. Itse asiassa hän on mun nuorimmainen 13v ja nyt on ensimmäistä kertaa mulla tilanne että tunnen olevani ihan neuvoton. Tyttöjen kanssa ollaan murrosiässäkin pystytty puhumaan asioista kuin asioista vaikka just menkoista tai riidoista. Tää on pahinta kun näkee että jotakin on mutta ei tiedä mitä ja sitten kuvittelen pahinta heti... Pitäis kai osata antaa tilaa niinkuin joku kommentoi ja luottaa että hän kertoo jos haluaa.
Mikähän toi pahinta on? Eiköhän tuo ole ihan normaali angstia vaan. Eikö sun vanhemmat lapset koskaan ole angstannut?
Se että kiusaaminen on taas alkanut. Voi kun hän kertoisi edes tähän mulle joo tai ei niin mullakin olisi helpompi olla. Toivotaan että olette oikeassa ja kyse on vaan hormonien heittelystä.
Tyttö? Menkat?