Kun vanhempi ei suostu näkemään lapsensa huonoa käytöstä

Mitä tehdä, kun vanhempi elää harhassa, että muut vanhemmat ne vaan valittavat tai päiväkodissa mentiin taas sekaisin lapsissa, ettei se minun lapseni mitään tehnyt? Vanhempi on täysin sokea lapsensa käytökselle.

Ap

Vanhempi pitäisi saada ymmärtämään että oman lapsen kiukuttelu ja lyömiset johtuvat siitä, että tällä omalla lapsella on paha olla. Hän huutaa apua: pidä minut kurissa, koska itse en pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi pitäisi saada ymmärtämään että oman lapsen kiukuttelu ja lyömiset johtuvat siitä, että tällä omalla lapsella on paha olla. Hän huutaa apua: pidä minut kurissa, koska itse en pysty siihen.

En usko, että kovinkaan moni suostuu pitämään kuria lapselleen. Kuri on traumaattista lapselle, haittaa lapsen tunnetaitojen kehitystä ja lyö kiilaa lapsen ja vanhemman väliin. Nykyisin lähdetään siitä, että lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita ja että lapsen ja vanhemman välistä luottamussuhdetta vahvistetaan positiivisen pedagogiikan menetelmin. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi vanhemman seurassa ja oppii luottamaan vanhemman ohjeisiin ja neuvoihin.

Kunnon selkäsauna tekisi hyvää nykyajan kauhukakaroille. Oppisivat olemaan.

Kyllä saa komentaa muidenkin lapsia. Itse ottaisin vieraan lapsen samalla tavalla kontaktiin kuin omaniki, kysyisin että ärsyttääkö jokin asia ja miksi löit. Lapsi vastaa jotain ja sanoisin, että tuollainen saakin harmittaa, mutta silti ei saa lyödä vaan sanoa se harmitus ääneen ja yrittää neuvotella asiasta toisten kanssa. Ja ohjaisin lasten välistä keskustelua asiasta. Näin lapset ja myös se sokea vanhempi näkisi, miten homman kuuluu toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi pitäisi saada ymmärtämään että oman lapsen kiukuttelu ja lyömiset johtuvat siitä, että tällä omalla lapsella on paha olla. Hän huutaa apua: pidä minut kurissa, koska itse en pysty siihen.

En usko, että kovinkaan moni suostuu pitämään kuria lapselleen. Kuri on traumaattista lapselle, haittaa lapsen tunnetaitojen kehitystä ja lyö kiilaa lapsen ja vanhemman väliin. Nykyisin lähdetään siitä, että lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita ja että lapsen ja vanhemman välistä luottamussuhdetta vahvistetaan positiivisen pedagogiikan menetelmin. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi vanhemman seurassa ja oppii luottamaan vanhemman ohjeisiin ja neuvoihin.

Joissain asioissa on nollatoleranssi. Jos lapsi satuttaa tahallaan toista, tai rikkoo tahallaan tavaroita, niin sitä ei todellakaan selitellä ja puolustella. Se on vaan yksinkertaisesti ehdoton ei. Aivan yksiselitteisesti. Siihen pitää puuttua tiukasti heti, ja selvittää kunnolla osapuolten kanssa, jos kyse on molemminpuolisesta riidasta/ tappelusta. Tunnetaitojen opettaminen ei todellakaan ole sitä, että annetaan lapsen kohdella muita ja muiden omaisuutta miten huvittaa. Näihin puututaan joka kerta. Ihan taaperoikäisestä lähtien. Alusta asti pitää tehdä selväksi, että toisen tahallinen satuttaminen on yksiselitteisesti väärin. Vihainen ja turhautunut saa olla, mutta mikään tunne ei oikeuta satuttamista. Joillain on ihan kummallisia käsityksiä siitä, mitä tunnetaitojen opettaminen on.

Siis seisoitko sinäkin hiljaa vieressä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi pitäisi saada ymmärtämään että oman lapsen kiukuttelu ja lyömiset johtuvat siitä, että tällä omalla lapsella on paha olla. Hän huutaa apua: pidä minut kurissa, koska itse en pysty siihen.

En usko, että kovinkaan moni suostuu pitämään kuria lapselleen. Kuri on traumaattista lapselle, haittaa lapsen tunnetaitojen kehitystä ja lyö kiilaa lapsen ja vanhemman väliin. Nykyisin lähdetään siitä, että lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita ja että lapsen ja vanhemman välistä luottamussuhdetta vahvistetaan positiivisen pedagogiikan menetelmin. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi vanhemman seurassa ja oppii luottamaan vanhemman ohjeisiin ja neuvoihin.

Kai tää on sarkasmia??? 

Sitähän on aina ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Siis seisoitko sinäkin hiljaa vieressä? 

En ole AP, mutta ei se ole helppoa aina puuttua toisten kasvatukseen. Siskon lapset on käynyt minun asunnossa törttöilemässä ja siskolle tulee paha mieli, jos niitä komentaa. 

Lapsettomana minä en tietenkään voi tietää ja ymmärtää mitään lasten kasvatuksesta ja niin edelleen, sisko on kuitenkin minulle tärkeä, vaikka hänen kasvatustaidot ei ole parhaasta päästä niin joskus vain seuraan sivusta kun en halua riidellä siskon kanssa.

Kaikenlaisia tunteita saa ilmaista, sanallisesti. Ei saa fyysisesti satuttaa muita. Lapselle kannattaa opettaa rajat nyt. Teini-iässä "tunteet", ne fyysiset, kohdistuvat vanhempiin ja itseensä.

Vanhempi kyllä huomaa, mutta tietää, että jos puuttuu niin lapsi alkaa hakata vanhempaansa. Pääsee helpommalla kun vihan ottaa vastaan joku muu.

Meillä ei ollut koskaan kotona tuollaista lapsuudenkodissa, mutta toisaalta meillä oli myös kuri. Totella piti - ja mieluiten heti. Kotiintuloajat olivat ehdottomat, ja jos ruoka ei kelvannut tai sitä ei tullut ajoissa syömään, se siitä tilaisuudesta. Eihän se lapsena ja nuorena aina kivalta tuntunut, mutta olen jälkeenpäin ollut hyvin kiitollinen vanhemmilleni heidän kasvatusmetodeistaan, jotka olivat kaiken lisäksi yhteneväiset. Jos toinen heistä kielsi jotakin, ei toinen sallinut. Sellainenhan vain sekoittaa lapsen pään. Varsinkin isän mulkaisu lastenhuoneeseen riitti, jos me sisarukset (3 kpl) meinasimme olla liian vilkkaita.

Kasvatustieteilijät ym. sössöttäjät eivät tajua, että lapset eivät ole muuttuneet ajan saatossa: suurin osa heistä vedättää vanhempiaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. On kuin heittäisi bensaa liekkeihin, jos sanoo lapselle, että voi sinua, äidin/isän pikkuinen, mikä on? Piirretäänkö värikynillä, miltä meistä tänään tuntuu?

"Kyseessä on siis curling-vanhemmuus, vanhempi siloittelee lapsen tunteita, eikä lapsi opi kestämään pettymyksiä."

Onko sinulla tarve opastaa muita, koska haluat sekaantua muiden kasvatukseen?

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on aina ollut. 

Ennen ei sentään kielletty komentamasta vieraitakin lapsia lopettamasta pahantekoa. Yksi lapsi heitteli hiekat toisten lasten silmille ja hakkasi lapiolla. Käskin lopettaa. Hänen vanhempansa suuttui minulle ja tiuskaisi, ettei hänen lastaan saa tuntemattomat komennella! 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut koskaan kotona tuollaista lapsuudenkodissa, mutta toisaalta meillä oli myös kuri. Totella piti - ja mieluiten heti. Kotiintuloajat olivat ehdottomat, ja jos ruoka ei kelvannut tai sitä ei tullut ajoissa syömään, se siitä tilaisuudesta. Eihän se lapsena ja nuorena aina kivalta tuntunut, mutta olen jälkeenpäin ollut hyvin kiitollinen vanhemmilleni heidän kasvatusmetodeistaan, jotka olivat kaiken lisäksi yhteneväiset. Jos toinen heistä kielsi jotakin, ei toinen sallinut. Sellainenhan vain sekoittaa lapsen pään. Varsinkin isän mulkaisu lastenhuoneeseen riitti, jos me sisarukset (3 kpl) meinasimme olla liian vilkkaita.

Meidän naapurissa oli tuommoinen tilanne. Isä kielsi mutta äiti sanoi että tee vaan tai päinvastoin. Kun niiden poika oli 10-vuotias se sai porttikiellon lähikauppaan kun se oli mennyt salaa henkilökunnan tiloihin ja laittanut hellan levyn päälle. Silloin pääsi vielä usein vapaasti henkilökunnan tiloihin. Vanhemmat oli ihan järkyttyneitä että miten meidän lapselle voidaan antaa porttikielto. Tämä on huutava vääryys. Poika on nyt reilu kolmekymppinen ja alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteilijät ym. sössöttäjät eivät tajua, että lapset eivät ole muuttuneet ajan saatossa: suurin osa heistä vedättää vanhempiaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. On kuin heittäisi bensaa liekkeihin, jos sanoo lapselle, että voi sinua, äidin/isän pikkuinen, mikä on? Piirretäänkö värikynillä, miltä meistä tänään tuntuu?

Villi veikkaus: värikynät ja paperilehtiö lentävät sen jälkeen seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on aina ollut. 

Ennen ei sentään kielletty komentamasta vieraitakin lapsia lopettamasta pahantekoa. Yksi lapsi heitteli hiekat toisten lasten silmille ja hakkasi lapiolla. Käskin lopettaa. Hänen vanhempansa suuttui minulle ja tiuskaisi, ettei hänen lastaan saa tuntemattomat komennella! 

Oh-hoh!

Ei ihme, että nykyään tehdään niin paljon lastensuojelu- ym. ilmoituksia.