Tunnetko onnellisen parin, jolla ei ole koskaan kahdenkeskistä aikaa?

Muakin joskus mietityttää se kun joka paikassa toitotetaan kahdenkeskisen ajan tärkeyttä. Otin asian puheeksi miehen kanssa mutta todettiin että jos me ei itse sellaista kaivata niin eipä kukaan ulkopuolinen voi sitä paremmin tietää.

Minä ja mieheni. Me olemme onnellisia perheenä, lastemme kanssa yhdessä.

Kyseessä on tätini ja hänen miehensä, joiden lapset ovat nyt jo muuttaneet pois kotoa. Ensimmäiset 20v perheeseen kuului myös isoäitini ja 4 lasta.

mutta kyllä me onnellisia ollaan.

Meillä ainakin jää ihan väkisin muuan tunti kahdenkeskistä aikaa joka ilta, kun lapset menevät nukkumaan klo 20 ja me klo 23-00.

enpä minäkään tunne. Meillä lapset hyvin harvoin hoidossa ja silti kahdenkeskistä aikaa on joka päivä kun lapset nukkuu, noin pari tuntia vähintään ennen kun ite menee nukkuun.

Meistä kumpikaan ei pystyisi antamaan lasta hoitoon, vain oman hauskanpidon vuoksi. Mielummin vietämme aikaa perheenä.

tapaamme pihalla ( vaihdetaan lapsien vahti vuoroo:) kun mina tulen ja mieheni lahtee toihin.



Onnellisia ollaan ja 6,5v aikana ollaan oltu kerran yhdessa ulkona. Meilla ulkomammoilla ei aina ole mahkuja saada luotettavaa lapsen vahtia....... mutta ei tama meita haittaa:)

kaikki lapset kun eivät sitten enää käy nukkumaan klo kahdeksalta. Meillä ainakin teinit valvovat jo yhtä kauan kuin me aikuisetkin.

tosin joillakin on nyt alkanut olla sitä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset ovat jo niin isoja, että voivat olla jo kotona ilman aikuisia mainiosti. Kävi yksi ystäväpariskunta ensimmäisen kerran yhden yön lomallakin ilman lapsia viidentoista vuoden tauon jälkeen.

Me ollaan aina miehen kanssa koettu, että meillä on tarpeeksi kahdenkeskeistä aikaa lasten mentyä nukkumaan. Eli 1-2h illalla.

Ja mieluusti vietämme aikaa koko perheenä. En haluaisi esim. missään tapauksessa lähteä matkalle, jos koko perhe ei lähtisi.

Kuitenkin ulkopuoliset vaatimukset koen aika voimakkaina. Siis joka paikasta toitotetaan kuinka tärkeätä on olla kahden ja parisuhde kuolee, jos sille ei ole aikaa.

Me elämme lapsiperheen elämää. Kyllä sitä aikaa tulee enemmän kun kaikki lapset ovat yli 10v. Nyt on tätä ja olemme tyytyväisiä.

on tyytyväinen tilanteeseen, missä eletään.

Ei vaan kiinnosta lähteä miehen kanssa kaksin, minusta melkeinpä ihaninta matkustamisessakin on se, miten lapset nauttivat nähdessään uusia asioita.



Mutta tosiaan, siinä vaiheessa, kun lapset ovat teinejä, uskon että sitä kahdenkeskistä aikaa alkaa löytyä. Eivät lapset pitkään vanhempiensa seurassa viihdy, ikävä kyllä.

Meillä yhteistä aikaa illalla maksimissaan yksi tunti. Lapset nukahtaa 2100 ja mä 21.30-22.00. Koskaan ei ole yhteistä aikaa. Paikkakunnalla ei toimi MLL. käymme töissä eikä ole jaksamista lähteä kahdestaan viikonloppuna minnekään. Ei jaksa. Perjantaina olemme niin poikki että makaamme sohvalla koko perhe illan. En voisi edes kuvitlla palkkaavani lapsenvahtia illaksi, koska ei ole jaksamista lähteä minnekään. Toiseksi en raski jättää lapsia vieraalle ihmiselle. Se on lapsillekin stressitilanne. Ihan eri asia kuin se, että saisi!!! viettää aikaansa jonkun läheisen sukulaisen kanssa. Elämme ihan ok arkea. Seksiä ei ehditä harratsaa iltaisin eikä jakseta. Muulloin ei ole tilaisuutta. Ero on mielessä. silloin saisi olla yksin edes joka toinen viikonloppu.

Miehen työ on sellaista, että illalla olen jo nukkumassa kun hän tulee, aamulla heräämme koko perhe samoihin aikoihin, kiireen vilkkaa lapsille ja itselle vaatteet päälle, ja ovesta ulos. Toinen vie lapset tarhaan ja toinen menee suoraan töihin. Viikonloppuna minulla on vapaata, miehellä ei ole vapaata lainkaan (hän on yrittäjä ja yritys on auki 7 pv/vko). Näemme toisiamme maksimissaan tunnin vuorokaudessa ja silloinkin lapset on vieressä.

Mutta meillä on kyllä joka ilta vähintään tunti aikaa olla kahdestaankin, monesti enemmänkin. Siis kun lapset nukkuu :)



Tämä on tätä pikkulapsiaikaa ja molemmat ollaan oikealla asenteella liikenteessä. Reissataan yhdessä perheen kanssa, nautitaan lapsista ja toisistamme. Myöhemmin tulee taas aika, kun saadaan olla enemmän vain me kaksi...



Hyvin menee ja rakkautta riittää :)