Perinnöstä luopuminen - miten voi välttää perinnön joutumisen luopujan rintaperilliselle?

Uppp

Onko jollain kokemusta?

Teet tehottoman luopumisen.

"Tehoton luopuminen/luovutus: Jos nimeät sijaantulijan tai ryhdyt pesään, katsotaan luovuttaneen perintöosuutesi. Tällöin maksat itse perintöveron ja sijaantulija lahjaveron. "

Vosiko tuosta omaisuus erästä hankkiutua eroon jo elinaikana eikä jättää mahd. perillisten huoleksi ja murheeksi? 

Tiedän varallsiuudellani ja varoistani osn olevan sellasiia, joita omat (mahd.) perillsieni var,masti ottavat oikein mielellään ja halukkaasti vastaan, koska nykyisessä muodossaan tuo osa kasvattaisi heidän omaa varallsiuuttaan ja omaisuuttaan. (Esimerkiski vanhanaikasen pankkisäästötileilläni olevien varojen muodossa tai saamalla vielä nimissäni olevat arvopaperini. asuntoni osaksi omaa varallisuuttaan) mutta silti yhä useammn olen alkanut miettimään sitä, että pitäisi alkaa luopumaan omasta varallisuudestani jo omana elinaikanani, niin ettei sitten kun on perunkirjoituksen aika minusta ei olsii enää juuri mitään perittävää. - Hautajaiseni ja perunkirjoitus voiatsiin kyllä järjestää huoletta ilman, että ne aiheuttaisivat kenellekään taloudellsita taakkaa tai rasitetta.   

Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei ole merkitystä osoitetaanko se testamentilla suvun ulkopuoliselle taholle vaiko vaiko perintökaaren mukaisesti. Eli kiteytettyä laki ei mahdollista "pakkoperimistä".

Vierailija kirjoitti:

Teet tehottoman luopumisen.

"Tehoton luopuminen/luovutus: Jos nimeät sijaantulijan tai ryhdyt pesään, katsotaan luovuttaneen perintöosuutesi. Tällöin maksat itse perintöveron ja sijaantulija lahjaveron. "

Eli käytännössä sama kuin ottaa kakkakasa vastaan ja lahjoittaa se pois.

Onkohan tuossa vaarana että jää omiin käsiin se pökäle? Mihin menee kun se jolle osoitetaan kieltäytyy myös?

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei ole merkitystä osoitetaanko se testamentilla suvun ulkopuoliselle taholle vaiko vaiko perintökaaren mukaisesti. Eli kiteytettyä laki ei mahdollista "pakkoperimistä".

Jos kieltäytyy perinnöstä niin se menee automaattisesti omille lapsille, siihen ei voi vaikuttaa. 

Alle 18-vuotias ei voi kieltäytyä perinnöstä eli vanhemmat pitää perinnöstä huolta siihen asti, kun lapsi 18-vuotias ja voi päättää mitä tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei ole merkitystä osoitetaanko se testamentilla suvun ulkopuoliselle taholle vaiko vaiko perintökaaren mukaisesti. Eli kiteytettyä laki ei mahdollista "pakkoperimistä".

Alaikäinen ei voi kieltäytyä, tai tarkemmin hänen edunvalvojansa, jos jotain teoreettista arvoa perinnöllä on.