Oletko naimisisa taikka suhteessa Israelilaisen miehen kanssa?

älä tee hätiköityjä päätöksiä, vaan katso siis tarkkaan millainen tyyppi hän on. Onko hän itsekkin puhunut jo avioliitosta?

Lapsellista sakkia täällä.

Edelleenkään ei ole olemassa israelilaisia! Kyseistä nimitystä ei Israelin valtio hyväksy.

että sulla on nyt ne niin ihanat ruusunpunaiset lasit silmillä. Kuuluu asiaa kun rakastutaan, mutta ota ne veks ennenkuin on liian myöhäistä. Ne kulttuurierot! Itse ulkomaalaisen kanssa olleena ja eronneena voin sanoa, että suomalainen nainen on aivan liian itsenäinen ja ei pysty kuitenkaan loppujen lopuksi asettumaan ns. perinteiseen naisen rooliin (juu, toki saattaa olla poikkeuksia).



Tuosta olen samaa mieltä, ettei mitään saa jos ei uskalla, mutta älä nyt hätiköi. Tutustu kunnolla ensin. On tiettyjä varoitusmerkkejä, jotka pitää ottaa vakavasti, eikä vain ajatella, että kyllä se siitä. Esim. jos paljastuu mustasukkaisuutta, väkivaltaa jossain muodossa, tekemisten rajoittamista, määräämistä jne.



Mutta kaikkea hyvää ja toivotaan parasta.

Enkä nyt tarkoita alistamista, rajoittamista tai väkivaltaa.

Jäitä hattuun. Ja älä nyt heti mene naimisiin, voihan sitä yhdessä olla muutenkin. Mielipiteeni on, että älä mene naimisiin ollenkaan.



Nim. kokemusta löytyy

, se on vain tapani hoitaa asioita.. Puhuimme juuri puhelimessa (jenkeissä klo on n.5.30 aamulla..). Hän on tulossa nyt Suomeen kuukaudeksi, kesäkuussa. Sen jälkeen, jos tietenkin hyvin menee niin menen Israeliin joksikin aikaa. Hän on menossa Israeliin itse parin päivän päästä ja varaa sieltä liput Suomeen..

Tunne on erittäin ruusunpunainen.. Sanoin hänelle kuinka olen ihmeissäni siitä miksi hän kiinnostui minusta.. Häpeän vartaloani ja inhoan tätä tunnetta/häpeää.. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta eniten hän ajattelee minussa kokonaisuutta.. Miten ajattelen, kuinka puhun, rakastaa kasvojani, silmiäni, hymyäni.. Pitää jopa vartalostani.. Sanoi tuijottaneensa minua tunteja kun nukuin, oli ajatellut itsekseen, että häntä et voi päästää menemään..

Itse en ole sinut vartaloni kanssa, raskaus ja synnytys muutti sitä niin paljon.. Mutta olen saanut jo hyviä tuloksia aikaan ja maanantaina alkaa kunnon treeni ohjelma, joten eiköhän se omatuntonikin ala pikkuhiljaa esiin tulla kun saan vanhan kroppani takaisin..



Ja noihin kulttuuri eroihin.. Ne on valtavat, mutta tilannetta helpottaa se, että itse rakastan heidän tapojaan, perhe keskeisyyttään ja tapaa viettää aikaa ystävien kanssa.. Lista voisi olla loputon.. Ja olen huomannut hänestä, keskustelujemme perusteella että hän on.. Miten sen nyt sanoisin järkevästi.. Tasapainossa itsensä, kulttuurinsa, tekemistensä kanssa, en usko että hän kahlitsee..



En hätiköi, haluan ottaa asioista vain selvää.. En ole koskaan seurustellut ulkolaisen miehen kanssa, tilanne on siksi hiukan outo minulle, mutta tunnen itseni onnelliseksi, kaipaan häntä..

ihana lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi.



Minun mieheni vain on eurooppalainen eikä kulttuurieroja olen niin paljon. Tuntemani israelilaiset ovat kuitenkin kohtalaisen länsimaalaisia verrattuna naapurimaihinsa. :)



Muista olla mantillinen, vie oman aikansa että kahdessa maassa asuvan elämät saa yhteen. Ole armollinen exääsikin kohtaan, jooko. Anna hänelle aikaa sopeutua tilanteeseen.



Muuten nauti täysin rinnoin uudesta rakkaudesta!!!

pienimunaisten yhdistys. Eikös Rubenkin ole juutalainn, vaikkei israelilainen?