Kun on "herännyt", ei mikään enää tunnu yhtään miltään.
Maailma ja ihmiset ovat ihan sekaisin. Elämä on hyvin merkityksetöntä loppujen lopuksi ja rajallista. Kuka tahansa voi kuolla hetkenä minä hyvänsä ja millään ei ole mitään väliä. Me kaikki yritetään rämpiä täällä jotenkin. Ihmisten jutut ovat pääosin tyhjänpäiväisiä. Töissä käynti tuntuu älyttömältä, painetaan niska limassa 8 tuntia päivässä (joku keksi että 8 tuntia on pakko tehdä töitä). Tämä on kuin yksi iso näytelmä, jossa kaikki esittävät roolia ja moni ryhtyy kauhean virkaintoisiksi työn kautta. Hautaan päädytään kuitenkin kaikki vaikka kuinka paljon tehtäisiin töitä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeilla jäljillä. Nyt vain Raamattu auki ja sieltä lukemaan, että mikä tässä elämässä on oikeasti olennaista. Huomaat että ei ihan kaikki olekaan merkityksetöntä.
Olen lukemassa Esko Valtaojan "Maailmankaikkeudesta" kirjaa. Kyllä me olemme pieniä tomuhiukkasia, vaikka mitä touhuamme täällä, hyvää tai pahaa, maapallo jatkaa kiertoradallaan piittaamatta ihmisen hulluudesta..
Tää on ihan totta ja olen kanssasi samaa mieltä, että asiat tuntuu turhilta, mutta tuosta työstä olen eri mieltä. Vaikka kuinka merkityksetöntä tämä täällä tallaaminen olisi, niin kyllä ainakin mun on helpompi elää täällä, kun pystyn maksamaan sähkölaskuni, eikä täysin tukienkaan varaan voi heittäytyä, sillä jos kaikki tekisivät niin, niin kenelläkään ei olisi mitään. Myös yritän elää niin, että olisin mahdollisimman hyvä kaikille, niin itellänikin on kivempi olla.
Herääminen on prosessi. Sota, jossa taistelutanner olet sinä. Pahimmillaan tai parhaimmillaan kun ihminen astuu tähän prosessiin, se jatkuu enemmän ja vähemmän kiivaana niin kauan kun ihminen on elossa.
Nuo oivallukset kaiken turhuudesta ovat hyvä alku. Mutta todennäköisesti paljon on vielä tekemistä tuonkin jälkeen ja toivottavasti pääset mahdollisimman pian seuraavan ongelman tai oivalluksen äärelle.